Joskus se on tuoksu
tai voi se olla sävelkin.
Jokin herättää sinut yllättäen
kesken ostosmatkan,
banaaniterttu kädessäsi
tai porraskäytävässä jossa
kaikuvat vain sinun askelesi.
Lennähdät yllättymättä, ilahtuen
suoraan lapsuutesi ruokapöytään
vääntämään putkiradion nappuloita
salaa.
Runotorstai Jaa
22 kommenttia:
Upeasti kuljetettu! Hieno. :)
Taas kerran hieno runo! Keväässä on paljon kotoisia tuoksuja, esimerkiksi märkä hiekka voi viedä ihmisen yllättäen pitkälle lapsuuteen. Kiitos ajatuksesta, joka piristi aamua!
Kaunis! Hellyttävä. Ja kodikas!
Muistojen koti, kodikas runo :)
Heidihahmo, kiitti :)
Kukkis, olen tosiaan huomannut että jostain pienestäkin jutusta voi yhtäkkiä singahtaa aikamatkalle.
Alastalo, kiitos :)
Elegia, kyllä minusta ainakin tuntuu että se todellinen kotini on jossain mielessäni, muistoissani.
Muistot, tuoksut, tuntee vievät lapsuuteen. Siellä on koti.
Kaunis runo, leikkisä ja valoisa.
Raikas ja keväinen kotiruno ja pystyn samastumaan kodin tunnelmiin.Tavarat ovat meille niin muistorikkaita,vanhat putkiradiot ja muut.
Susu, minä taidan olla tällainen (eiedesniin)kaappi-sentimentaalikko :)
Anna, kiva kuulla että pystyit samaistumaan tunnelmaan. Tavaroissa tosiaan asuu muistot ja historia.
Tuttu ihminen. Palaa takaisin vuosikymmeniä. Minäkö tuo olinkin? Mikä pehmoinen olo siitä tuleekaan, mikään ei häiritse, vaivaa..
Saa aikaan hyvän olon matkan pumpuliin. :D
Sinä ajatusten tulkki ja lentokone...
Varsinkin tuoksut tempaavat helposti ihmisen vaikka vuosien taakse. Hyvä runo!
Itse palaan unissani.
Sulfidi, se todella on matka pumpuliin. Johonkin hyvään ja turvalliseen.
Muikku, tuoksut tosiaan jäävät muistiin paremmin kuin arkielämässä arvaisikaan.
Helanes, kommenttisi pisti miettimään. Minä en ole tainnut palata koskaan unissani menneeseen. Onkohan se omituista?
Kiva, helppo runo!
Helena, kiitos :)
Kulkee upeasti, elävää kuvausta.
Mullan tuoksu räjäyttää tajunnan, siihen yhdistyy niin paljon muistoja ja odotuksia. Maailman paras tuoksu, märkä multa maan sulaessa.
Kiva muistojen matka... minuun on lapsuudesta tainnut tarttua tuo salaa tekemisen jännitys...monenlaista teen edelleen ns. salaa.
Genoveeva, kiitokset kehuista :)
Alma, pakko olla aika pitkälti samaa mieltä. Siinä tuoksussa on tosiaan jotain ihan villiinnyttävää.
Lassi, pitäisiköhän minunkin aloittaa salaa tekeminen uudestaan... Se voisi olla kivaa!
Ne pienet kotoisat muistot.
Emppu, juuri ne ovat niitä arvokkaimpia!
Muistelua niin että kotoisa tulee väkisin mieleen, pyörittelipä sanoja miten tahansa.
Oh-show-tah hoi-ne-ne sittenhän se meni justiinsa, eikä aiheen vierestä :)
Lähetä kommentti