Kevät
Tapahtukoon minun tahtoni
Maailmankanteen oranssi purppura
sininen katto lintujen lentää.
Jalkojen teille likaista loskaa kylältä kotiin
hiekkaa, murua, tikkarin tikku
ilmassa pöly,
räikeä lika viraston viertä
joku jo pukee vaalean takin.
Lirinää, maisketta hiekan hiulintaa,
puro teiden molemmin puolin,
ruutuhypyt ja twistaus ja pompulat
uutta muovia kiiltävät.
Sorsaparvi ja puolikas pitko
kuivunut kaapin perällä liikaa
hiekka ja vesi ja loska ja muta
ja tuoksuva tuuli kattojen yllä.
Sitä vain.
Kevättä vain.
Sekä Runo-, että valokuvatorstaissa pohditaan mielen mahtia ja sitä, mitä tekisi, jos voisi muokata todellisuutta ajatuksen voimalla. Minä olen koko talven toivonut kiihkeästi yhtä asiaa, ja kuinkas ollakaan, se on nyt toteutumassa.
40 kommenttia:
Kuva on ihana! Ja ehkäpä tosi moni ihminen on ajatellut kevättä ihan liikaa, kun se jo nyt näyttää tulevan.
Mikä minulla on? Joka blogiin on kirjottamassa ihanaa, ihanaa.... Taitaa johtua tuosta auringosta ja tippuvista räystäistä. Hiekkakin näkyy, se haistaa ja melkein maistaa.
Kiitti vaan! Olihan tuossa pakko käyttää aika paljon tahdonvoimaa, mutta nyt tiedätte ketä saapi kiittää aikaisesta keväästä.
Sitä saa mitä tilaa! Kevät näyttäisi tosiaan tulleen. Ainakin toistaiseksi. Hieno kuva!
Oi kun kaunis kuva :)
Joo, kun me kaikki yhdessä oikein kovasti toivotaan ja ajatellaan, niin se kevätkin nyt tulee! Toivottavasti ei takatalvi enää iske.
Kuvasi on kaunis, Allyalias.
Muikku, toivottavasti tahdonvoima ei hyydy kesken kaiken. Muuten on luvassa takatalvi.
Lunara, eikö ole jännä mitä me ihmiset saamme aikaiseksi kun toivomme yhdessä samaa asiaa.
Kiitoksia Kirsi :)
Tuli kepeä ja hulvaton mieli runostasi, kuvastasi. Huolet pois, niin kuin ois...
Kevättä tulvii, kaikki. Ja kaikille ;)
Eli riittää kun tahtoo ja - malttaa odottaa.
Hyvä runo ja kekseliäs kuva :)
Kiva runo ja kuva. Minä ajattelin toivoa ajatuksen voimalla hiukan pidemmälle- kesään!
Tuosta litaniasta ei puutu muuta kuin hevonen.
Kaunis, kaunis kuva! Hassua, juuri eilen kirjoitin Cistan blogin ystäväkirjaan, että ensimmäinen kaunis asia, joka mieleeni juolahtaa, ovat ilmakuplat jään sisässä.
Paju, nyt on eilisen auringonpaisteisen päivän jälkeen niin pää pilvissä ettei voi olla muuta kuin hulvaton. Ja tänään uudestaan tyttären kanssa kevättä katsomaan!
Helanes, pitää tietää mitä tahtoo ja milloin tahtoa. Silloin se toteutuu.
Marko, kiitokset!
Hansu, olet aina askeleen edessä. Vaikka eipä haittaa jos tänne kesän järjestät. Mulle kelpaa!
Oh-show-tah hoi-ne-ne, voi hitsi! Sehän unohtui!
Aalo, olit täällä yhtä aikaa. Kiva sattuma, siinä on nyt sitten sinulle jääkuplia :)
Voi että kun hieno runo! Vapaa, huoleton, rytmikäs ja kirkas kuin kevät itse. Kiitos!
Pitää olla varovainen sen kanssa mitä toivoo,niillä on taipumus toteutua.
Iloitsen puolestasi.
Jei!
Kiitoksia kukkis :) Kun vaan kevät mahtuisi ýhteen kuvaan tai yhteen runoon, kun ei mahdu edes miljoonaan. Toisaalta hyvä niin. Ihmeiden tulee säilyä ihmeinä.
Vintti, ehkä jo tässä vaiheessa loppumattomat mentaalivoimani tulisi tunnustaa julkisesti. Minähän se taas kaikkien liukastuneiden mummojen huonon olon taustalla olen. Ja luultavasti kadun toivomaani viimeistään siinä vaiheessa kun kumahdan jokakesäiseen ja -syksyiseen tapaani jäisen kadun pintaan takapuoli edellä.
Mutta kevät... On se silti jotain!
Pelottava kevät, niin aidosti kuvasit. Kevät on joskus vaikea. On vaikea bähdä kaiken heräävän henkiin, kun itse on kuollut.
Ja tuo kuva, wau! Tuijottelin sitä jo hetken aikaa ja aion tuijotella lisää 8) Siinä on jotain hypnoottista.
Elegia, keväässä on tosiaan monta puolta...
Ehkäpä haluankin vaivuttaa kaikki hypnoosin tilaan ja alistaa tahtoni alle. Sitten pihoille alkaakin ilmestyä pökkyräisiä ihmisiä, lapiot kädessä, valmiina sulattamaan lunta rapakoissa.
Pidin tästä.
Kiitti, Cleome :)
Kaunis kuva. Samaa toivotaan täälläkin!
Aika hyvin toivottu, Ally! Ja tahtosi toteutukoon:))
Pidin runosta ja kuvasta.
Lilli, tämä on vähän kivempi versio tavallisesta rapakosta. Katsoo vaan tarpeeksi tarkkaan niin nätiksi muuttuu. Ja nurmikkokin siellä jossain vielä vihreänä.
Susu, minusta tuntuu että tämä toive on tosiaan sitä toteutuvaa sorttia. Toisaalta jos se toteutuu, niin sitten aletaan toivomaan kesää.
Kevät voittaa mielen, sitä vastaan ei parane. Toiset levittää kätensä ja hyppii yhdellä jalalla valoa juhlien, toiset pistää pimennysverhot, ettei asunnon pölyä näkisi.
Mielettömän hyviä kohtia.
Niinku:
räikeä lika viraston viertä
puro teiden molemmin puolin,
Sorsaparvi ja puolikas pitko
kuivunut kaapin perällä liikaa
ja muitakin, tos musta parhaat kohdat. Ja tää
ja tuoksuva tuuli kattojen yllä.
Upeaa.
Sami, minä olen varmaan sitten tuo hyppelehtiä. Koko päivä on mennyt pilvissä liidellen, vaikka muuten on kyllä ollut aika ällöski päivä.
Genoveeva kiitoksia arvioinnista. Ihanaa päästä synkemmistä virroista kevään tuulia nuuhkimaan.
Kevättä kohti...ihanaa ja hieno kuva aiheesta. :)
..."ja tuoksuva tuuli kattojen yllä"
Kevään kiteytys, upea päätös tekstiin.
Kevät on moninaista loskineen, katupölyineen kaikkineen, mutta tuulen tuoksu...pehmeästi koskettava, ei sitä tunnetta unohda koskaan.
Kiitos runosta, valovoimaisesta.
Tarjuska, nyt täällä onkin sitten se vähän ikävämpi osa keväästä meneillään. Harmaata ja vettä sataa...
Sivuaskel, kevään tuulet on kyllä asia, joka saa kaikkien sydämen läpättämään. Toki se voi joskus lisätä surua ja masennustakin.
Kuva on kiva ja erillainen. Ja runosi sai mut hyvälle mielelle. Piristi. Kyllä se kevat ja sitämyöten kesäkin vielä tulee. :-)
Alastalo, kivaa että runo aiheutti sinussa kivaa mieltä. Kevättä odotellessa...
Kevättä kummassakin sekä kuvassa että runossa. Ulkonakin paistaa aurinko ja lumet sulavat vauhdilla
Pantteri, nyt täälläkin näkyy taas aurinko. Kiva päästä ulkoilemaan hyvässä säässä!
Taidat ainakin tietää mitä tahdot :)
Niinpäs tiedänkin, Isopeikko. Tällä kertaa ainakin :)
Ilmassahan on suurta odotuksen tuntua.
Kuvasta tulee mieleen kesä joka on vangittuna jään ympärille niinkuin tuo ilmakupla joka vain odottaa jään sulaamista ja pääsyä kirmaamaan ulosvapauteen.
Niinkuin moni muukin taitaa odottaa..
Hyvä runon ja valokuvan yhdistelmä!
Sulfi, hienoa pohdintaa. Ehkä olenkin tuo ilmakupla...
sitäpä sitä, ja vain sitä :D
Sini, ja se riittää!
Lähetä kommentti