Halla todellakin soi pehmeästi. Sen merkitys kuitenkaan, reilut sata vuotta sitten sen aikaisille ihmisille, ei välttämättä ollut kaunis vaan pikemminkin kauhistuttava.
Hansu, tuo ruttupaperi kuuluu asiaan. Enkä minä tyytyisi ruttaamaan; minä pilkkoisin, raatelisin ja polttaisin, jos vain koskaan sattuisin sille päälle.
Paju, olisikohan pitänyt valita kauneimmaksi sanaksi kananliha? Siitä vasta tulisikin kaunis runo!
Kutuharju, rypistettyyn paperiin on aina jotain purettuna.
Paljon ajatuksia herättävä. Kaunis sana ja kiehtova kuvasarja.
Syksyllä oikein odotan ensimmäisiä hallaöitä, ritiseviä lätäköitä. Keväällä odotan, että hallanvaara menisi ohi. Halla tuo kuuran, mutta voi viedä omenankukat.
Hauska tutustua, Maurelita pligaa :) Taidanpas käydä tirkistelemässä sinua heti kun kerkeän :)
Haavetar, minähän en tunnetusti kylmyydestä perusta, mutta halla on minusta oikein lämmin ja vähän haikeakin sana. Huokaukseksi tarkoitettu.
Kiitoksia, Peittomylläri :) Vähän aikaa piti kyllä miettiä tuota sanaa. Vaikka suomen kielen pitäisi olla ruman kuuloista, oli minulla ainakin vähän liikaakin vaihtoehtoja.
Itte, minä ajattelin sanaa juuri kauniina äänteenä. Ja tuleepa minulle sanasta mieleen myös Hugo Simbergin ihana Halla-teos, josta pölläisin tälle runolle pohjan.
Heidihahmo, sinähän tässä olet se The Man, kun keksit kaikkia hienoja tulkintoja. Tykkään tavastasi ajatella!
Uukka, toivottavasti tuo pätee muuhunkin kuin paperiin Nimim: Jo vähän luonteikkaasti juonteilla :)
Todella hienosti tehty esitys. Sisältö (runo) yksinkin toimii, mutta paperin ryttäyksellä sait siitä kuin lyhyen animaatiopätkän yhdistettynä runoon. Kaunis sana myös.
Kyllä se ainakin minun mielestä pätee muuhunkin kuin paperiin. Mielestäni oikein vanhat ja ryppyiset ihmiset ovat mukavan näköisiä. Aivan kuin jokaisella rypyllä olisi tarina kerrottavanaan - hauska tai surullinen. Tätä uskottelen myös itselleni, koska peili ei minulle vanhana armoa taida antaa. =D
Anna, kiitoksia kommentistasi. Ajattelin aamulla, että kehtaanko edes käyttää sanaa halla, kun se on varmaan niin monella muullakin :) Mutta vielä ei ole toista löytynyt... Olen yleisestikin ollut aika yllättynyt siitä, kuinka monenlaisia kauniita sanoja ihmiset ovat nostaneet esiin.
Uukka, pakko kai tuo on sitten uskoa. Sillä ei tässä kärsi alkaa mihinkään kiristystoimenpiteisiin, ei ole kiva jos korvat kohta lyövät kättä takaraivossa kohdatessaan :)
todella upea runokuvasarja-juttu, halla ei esiinny vain kauniin pehmeänä sanana, vaan sen merkitys tuodaan esiin, on se kaunis, hallanvaara, vaikka maanvieljelijälle kirosana.
Jussi, onpa aika kinkkinen ja mielenkiintoinen haaste. Otan sen vastaan ilomielin, jos vain minulla jää tässä laisinkaan aikaa perehtyä tähän oikein ajatuksen kanssa.
Heidihahmo, kävin tarkastamassa postini, mutta sielläpä ei näkynytkään mitään sinulta... Onkohan viestisi kadonnut jonnekin internetin syövereihin?
Upeeta symboliikkaa. Miten usein rypistämme sen mikä on meille tärkeintä, kauneinta. Muka osaamatta tarttua hetkeen, sanaan, lauseeseen. Osasit, kiitos siitä!
Kiitos sanoistasi, Sivuaskel. Itselle tärkeää ei muuten saisi rypistää, vaikka se ei olisikaan kaunista. Kaikkea ei mitata onnistumisessa, paljon on merkitystä myös innolla ja yrittämisellä.
OH HOH! Mainio idea kuvasarjana. Varmaan sitä on ylläkin ylistetty, en jaksanut näin iltamyöhällä keskittyä kaikkiin viesteihin, niitä on niin monta - mutta hyvää ideaa ei voi koskaan ylistää liikaa.
Mari, kiitoksia! Tämä kuvasarja on tosiaan herättänyt paljon mielenkiintoisia mietteitä.
Genoveeva, kiitos sinullekin. Runojen kirjoittaminen on minulle tosi tökkeliä hommaa, mutta pidän puuhasta kuitenkin. Sama juttu on valokuvauksen kanssa.
On, on hieno on runo, kauneutta tulvillaan ja sen toteutus upea.
Halla-sanassa hoot ja ällät tekevät sanasta pehmeän, kauniin, korvia hyväilevän, hellän sanan. Kylmyys koskettaa hellästi.
Mutta mitä ajatella rypistetystä paperista? Näin sen upeana vertauskuvana hallasta, sen toisesta puolesta, sekin usein ryttää tai ainakin vioittaa jonkin taidokkaan, hennon, kauniin, herkän, kasvun, silmun, kukan, uuden alun.
55 kommenttia:
Ohos! =D
Joskus itsekritiikillä ei näytä olevan mitään rajaa. Kauniita sanoja mennä nyt tuolla lailla rytistelemään, Allyalias.
Halla todellakin soi pehmeästi. Sen merkitys kuitenkaan, reilut sata vuotta sitten sen aikaisille ihmisille, ei välttämättä ollut kaunis vaan pikemminkin kauhistuttava.
Kauniita sanoja tosiaan rypistetty paperitolloksi. Pelasta ne ja tee ehjäksi!
Mielenkiintoinen ja erilainen näkökulma sinulla, Ally, tämän viikon haasteeseen! Me like.
Halla kossun vei..
Nerokasta! Sulla välähti!
Hallatar, tämähän on vähän kuin oodi sinulle! Nyt vasta hokasin!
Kirsi, enpä tiedä itsekritiikistä... Kenellä nyt sellaista olisi? :)
Jussi, halla ei ole todellakaan ollut mikään pikku juttu. Eikö ole ihmeellistä, että se on saanut suomen kielessä niin sointuvan nimen?
Elegia, sanoja ei onneksi tarvitse pelastaa. Ne on aina kirjoitettavissa uudestaan, eikä käsialallakaan ole väliä, kun mietitään, onko sana kaunis.
Olli, sinähän se saitkin puettua sanoiksi tuon hallan tragiikan. Kiitos, eipähän tarvitse itse enää räpöstää.
Jättää sanattomaksi. Mykistää.
Nerokas ja koskettava.
En kehu! Minä en kehu. Nerokasta!
Ally eduskuntaan! Jee!
Hieno runo.
Kaikki tykkäävät Sinusta.
Heidihahmo, no höh... Elähän nyt...
Oh-show-tah hoi-ne-ne, kun vaan pääsisikin eduskuntaan papereita rytistelemään... Ehkä sitten ensi kerralla (jokohan pitäisi alkaa petaamaan ääniä)
Tuima, kiitos :)
Tiivi, tai sitten ne, jotka ei tykkää ovat hiljaa, eivätkä tuu valittamaan :)
Hienoa taidetta! Nätti runo, joka soi. Miksi ruttasit paperin? Liian suuri itsekritiikkikö?
Vastakohdat: iho nousee kananlihalle ja pian siliää vauvamaiseksi uudeksi aluksi.
Näin kävi hallarunoa lukiessa.
Kylmäksi ei hallasi jättänyt: sointuva on sana, puhuva on runo. Kiitos, Ally!
Mainio toteutus: hyvä kuvasarja, sopivat sanat :) Rypistetty paperi sisältää myös aikamoisen tunnelatauksen.
Hansu, tuo ruttupaperi kuuluu asiaan. Enkä minä tyytyisi ruttaamaan; minä pilkkoisin, raatelisin ja polttaisin, jos vain koskaan sattuisin sille päälle.
Paju, olisikohan pitänyt valita kauneimmaksi sanaksi kananliha? Siitä vasta tulisikin kaunis runo!
Kutuharju, rypistettyyn paperiin on aina jotain purettuna.
Hienosti tehty, sisältö ja ulkoinen esitys menee nappiin ! Löysin tänne Mediksen kautta, hauska tutustua.
=)
Paljon ajatuksia herättävä. Kaunis sana ja kiehtova kuvasarja.
Syksyllä oikein odotan ensimmäisiä hallaöitä, ritiseviä lätäköitä. Keväällä odotan, että hallanvaara menisi ohi. Halla tuo kuuran, mutta voi viedä omenankukat.
Hyvin valittu sana ja kaunis runo. Tykkään.
Hauska tutustua, Maurelita pligaa :) Taidanpas käydä tirkistelemässä sinua heti kun kerkeän :)
Haavetar, minähän en tunnetusti kylmyydestä perusta, mutta halla on minusta oikein lämmin ja vähän haikeakin sana. Huokaukseksi tarkoitettu.
Kiitoksia, Peittomylläri :) Vähän aikaa piti kyllä miettiä tuota sanaa. Vaikka suomen kielen pitäisi olla ruman kuuloista, oli minulla ainakin vähän liikaakin vaihtoehtoja.
vautsi, olipa kekseliäs ja hauska juttu. Halla kyllä tuntuu kylmältä, mutta jos avain ääntämystä ajattelee, mikä ettei.
Lisää ajatuksia.
Ehkä tuon paperin luonto on olla herkkä ja ryppyinen, ujo paperi. Se avautuu vain hetkiseksi paljastaaksen sisuksensa.
Hei, Ally, sinä olet tehnyt taidetta, koska siitä voi näin paljon keksiä mielikuvia ja selitettävää!
Rutistettu paperikin on kaunis. Sillä on luonnetta toisin kuin sileällä ja säntillisellä papeirlla.
Itte, minä ajattelin sanaa juuri kauniina äänteenä. Ja tuleepa minulle sanasta mieleen myös Hugo Simbergin ihana Halla-teos, josta pölläisin tälle runolle pohjan.
Heidihahmo, sinähän tässä olet se The Man, kun keksit kaikkia hienoja tulkintoja. Tykkään tavastasi ajatella!
Uukka, toivottavasti tuo pätee muuhunkin kuin paperiin
Nimim: Jo vähän luonteikkaasti juonteilla :)
"Tuvan ruutu huurtuu" (Sarkia), kuurankukka. Hallainen aihealue täynnä kauneutta.
Helanes, kyllä tosiaan hallaisesta sisällöstä löytää kauneutta. Ja sitä kauheuttakin.
Hyvä kokonaisuus, ja mikä parasta, kuten kommenteista huomaa, ajatuksia avaava!
Hugon teos tuli mieleen, kaunista on.
Susu, monta juttua on tosiaan näillä kommentoijilla tullut mieleen. On ollut hieno lukea kaikkia mahdollisia mielenliikkeitä.
Alma, minä olen aina tykännyt Simbergistä ja tuosta maalauksesta.
Todella hienosti tehty esitys. Sisältö (runo) yksinkin toimii, mutta paperin ryttäyksellä sait siitä kuin lyhyen animaatiopätkän yhdistettynä runoon. Kaunis sana myös.
Kyllä se ainakin minun mielestä pätee muuhunkin kuin paperiin. Mielestäni oikein vanhat ja ryppyiset ihmiset ovat mukavan näköisiä. Aivan kuin jokaisella rypyllä olisi tarina kerrottavanaan - hauska tai surullinen. Tätä uskottelen myös itselleni, koska peili ei minulle vanhana armoa taida antaa. =D
Anna, kiitoksia kommentistasi. Ajattelin aamulla, että kehtaanko edes käyttää sanaa halla, kun se on varmaan niin monella muullakin :) Mutta vielä ei ole toista löytynyt... Olen yleisestikin ollut aika yllättynyt siitä, kuinka monenlaisia kauniita sanoja ihmiset ovat nostaneet esiin.
Uukka, pakko kai tuo on sitten uskoa. Sillä ei tässä kärsi alkaa mihinkään kiristystoimenpiteisiin, ei ole kiva jos korvat kohta lyövät kättä takaraivossa kohdatessaan :)
todella upea runokuvasarja-juttu, halla ei esiinny vain kauniin pehmeänä sanana, vaan sen merkitys tuodaan esiin, on se kaunis, hallanvaara, vaikka maanvieljelijälle kirosana.
hienohienotykkääntykkään
Emmi2410, kiitos kauniista sanoistasi. Halla tuo mieleen monta merkitystä, kaunista ja pelottavaakin, vaikka se on sanana lauhkea ja rauhallinen.
Kaunein sana näistä on huokaus.
Obeesia, halla ja huokaus ovat aika lähellä toisiaan ja minusta molemmat ovat kovin kauniita sanoja.
Minulla tulee hallasta mieleen huokaus.
Nerokasta.
Runo sopii hyvin halla-sanan henkeen ja kuvasarja sinällään jo on taidetta. Pidin molemmista kovasti!
Offset, älähän nyt. Hulluus ja nerous eivät väitteistä huolimatta asu samassa ruumiissa :)
Salka, kiva että tykkäsit. Tuleekohan tänään jo muitakin hallan rakastajia kaapista ulos?
Haastoin sinut ajatusleikkiin
http://verkkolehtiinmediasres.blogspot.com/2007/03/ajatusleikin-aika.html
Saitkos minun sähköpostini? :)
Jussi, onpa aika kinkkinen ja mielenkiintoinen haaste. Otan sen vastaan ilomielin, jos vain minulla jää tässä laisinkaan aikaa perehtyä tähän oikein ajatuksen kanssa.
Heidihahmo, kävin tarkastamassa postini, mutta sielläpä ei näkynytkään mitään sinulta... Onkohan viestisi kadonnut jonnekin internetin syövereihin?
H-hahmo, nyt se löytyikin! Oli mennyt, pirulainen, hämäykseksi roskapostin joukkoon. Vastaan heti, kun kerkeän...
Oh, mitä, minut tulkitaan jo roskaksi? Hih..
:)
Oikein oivasti oivallettu.
Kiitti, Sumis :)
Upeeta symboliikkaa. Miten usein rypistämme sen mikä on meille tärkeintä, kauneinta. Muka osaamatta tarttua hetkeen, sanaan, lauseeseen.
Osasit, kiitos siitä!
Kiitos sanoistasi, Sivuaskel. Itselle tärkeää ei muuten saisi rypistää, vaikka se ei olisikaan kaunista. Kaikkea ei mitata onnistumisessa, paljon on merkitystä myös innolla ja yrittämisellä.
OH HOH! Mainio idea kuvasarjana. Varmaan sitä on ylläkin ylistetty, en jaksanut näin iltamyöhällä keskittyä kaikkiin viesteihin, niitä on niin monta - mutta hyvää ideaa ei voi koskaan ylistää liikaa.
Onpa todella upea runo Ally. Ja se soi....
Mari, kiitoksia! Tämä kuvasarja on tosiaan herättänyt paljon mielenkiintoisia mietteitä.
Genoveeva, kiitos sinullekin. Runojen kirjoittaminen on minulle tosi tökkeliä hommaa, mutta pidän puuhasta kuitenkin. Sama juttu on valokuvauksen kanssa.
Hieno hämäys idea tuo runo keskellä mutta ylimpänä halla josta runo sitten kertoo.. Wery fiini!!! :D
Tää oli aikas loisto idea!
Kiitti, Sulfi :)
On, on hieno on runo, kauneutta tulvillaan ja sen toteutus upea.
Halla-sanassa hoot ja ällät tekevät sanasta pehmeän, kauniin, korvia hyväilevän, hellän sanan. Kylmyys koskettaa hellästi.
Mutta mitä ajatella rypistetystä paperista? Näin sen upeana vertauskuvana hallasta, sen toisesta puolesta, sekin usein ryttää tai ainakin vioittaa jonkin taidokkaan, hennon, kauniin, herkän, kasvun, silmun, kukan, uuden alun.
Mehtäsielu, upeasti tulkittu! Sinähän se vasta oletkin epeli :)
Lähetä kommentti