Eilen oli poikien ilta. Ensin laittoivat koko porukalle herkullista uunilohta ja illalle vielä pikkusuolaista. He saunoivat ja juttelivat niin sanottuja miesten juttujaan. Jossain vaiheessa menin nukkumaan. Heräsin vielä yöllä äänekkääseen örinään, kun miesten juttuja kerrattiin humalan koventamalla äänensävyllä.
Puoli kolmen aikaan yöllä makuukammarimme peitot pöllysivät kun mies palasi reissultaan. Ei ollut jaksanut pidempään kun oli hikka, palvelu baaritiskillä oli ollut liian hidasta ja oma vanheneminenkin oli alkanut painaa mieltä.
Humalainen tilitys peiton alta sai kuitenkin nopean lopun kun posliininen pelastaja kutsui. Aamulla mies löytyikin vessan lattialta, unessa kuin lapsi. Keittiössä haisi eltaantunut kala, pöydillä oli siideritölkkejä. Onneksi sain vähän aikaa sitten miehen houkuteltua omaan sänkyyn nukkumaan. Silloin tällöin vessasta kuuluu edelleen yökkäilyä.
Pahinta on kun ei voi kääkättää yhtään, sillä mies oli minua kohtaan liian inhimillinen viimeksi. Arvasin että kostautuuhan se vielä rankimman kautta :)
Hauskaa sunnuntaita siis kaikille teille. Täällä vaikuttaa jo keväältä ja Jussilta sain kuulla päivän parhaan uutisen: Paska kaupunni on tullut takaisin!
Jaa
20 kommenttia:
Heh, teillä vallitsee tasa-arvo:))
Keväistä on täälläkin Allyalias.
Aurinko paistaa ja linnut laulaa. Pari kuvaa kävin nappaamassa. Pikaisia paranemisia miehelle ja mukavaa sunnuntaita :)
Tagit täydentävät kertomustasi. Taidat tahallasi piilottaa niihin sellaisia viestejä mitä et halua kirjoittaa "ääneen". :)
Tuo aika ikävä temppu: eihän krapula ole kunnollinen, jos siihen ei liity vaimon myrkyllinen kalkatus, ja toipuminen ei taas tunnu juuri miltään. Kokko kankkunen supistuu pelkäksi pahoinvoinniksi. Vaimon pahantuulinen hiljaisuus panee pelkäämään, että tuli illalla tilitetyksi vähän liikaakin.
Onpas inhimillinen sunnuntai.
Kyllä sitä tälleen vanhemmiten oppii ottamaan hillitymmin. Elikkä ei krapulaa pitkiin aikoihin enää. :)
Ja hyvähän se on vuoroin vieraissa. Tulee huusholli toisen puolesta pidettyä pystyssä. Jaksamisia...
Vähän voi aina kääkättää :). Ja on pikkumaista, mutta niin minua ainakin, että jos toinen haluaa halailla pönttöä, niin itse lähtee ensin tunnin lenkille ja sen jälkeen imuroi ja jumppaa ja vaihtaa sänkyyn lakanat jne.
Mutta täällä etelässä on ainakin niin hieno ilma, että jos sielläkin, niin kyllä se mies kannattaisi raahata ulos vaikka sitten pakolla.
Susu, niinpä vallitsee, sekä hyvässä että pahassa. Toinen on toistaan hölmömpi :)
Marko, välitän toivotuksesi. Täällä ei valitettavasti paista aurinko. Odotan ensimmäistä kaunista päivää innolla. Silloin minäkin viimeistään ulkoilutan kameraani.
Isopeikko, kuinkahan olisi? Kannattaapa niitäkin lueskella joskus...
Jussi, tämä on kyllä miehen omaa aikaansaannosta. Hän huolehti minusta viikko sitten kuin Äiti Teresa, joten hän ei ole oikeutettu tämän kurjempaan kohteluun. Ensi kerralla kannattaa tulla repimään niskasta hereille ja mopin varteen niin saa sitten itsekin krapulakääkätyksensä :)
Alastalo, olen kuullut että iän lisääntyessä ei tosiaan jaksa kärsiä enää krapulasta vaan ottaa vähän iisimmin. Niitä päiviä odotellessa...
Helena, täällä ei valitettavasti aurinkoa näy, mutta tuo ulos raahaaminen olisi mielenkiintoinen ajatus. Kuinkahan moni on rentouttavalla sunnuntaikävelyllä oksentelevan miehensä kanssa? No, nyt onneksi näyttää siltä että elämä voittaa ja maitokin pysyy sisällä. Minullakin kävi ystävä kylässä piristämässä, joten viimeiset kääkätyshalut ovat haihtumassa.
Suhtautumiseesi puoliskon örväilyihin on oltava hyvä syy, ajattelin ja sehän se oli, että vuoroin kapula on toisessa vuoroin toisessa. Mitenkäs sitten, kun molemmilla on yhtä aikaa. Onko teillä kaksi vessaa??
Tuli vaan mieleen, että tämähän olisi melkein käynyt tuohon "paha päivä" - tarinointiin....
Tanssiva harmaa pantteri, näin pikkulapsiperheessä ei ole mahdollisuutta käydä juhlimassa yhdessä kovin usein, joten asia hoituu omalla painollaan. Ja meillä myös on kaksi vessaa jos joskus moinen tilanne sattuisi :)
Kyllä tämä tosiaan olisi täyttänyt pahan päivän kriteerit, mutta ehkäpä loppuilta sujuukin kivoissa merkeissä. Siinä kyllä olet oikeassa, että täytyy olla painavat syyt, jos jättää moisen kääkätystilaisuuden käyttämättä.
Hyvää sunnuntaipäivää kuitenkin!
Kiitti, Salka. Ja kun vielä olisi sitä Fazerin sinistä lohdutusmässyksi :) Tulin muuten juuri visiitiltä sinun puoleltasi...
Minäpä korkkasin sen jättipupun, mmmhhhmmm;)
Krapulainen mies on joskus uskomattoman söpö. Kunnes tajuaa sen itse ja alkaa passuuttaa toista pitäen kiinni krapulastaan - tuosta ihanasta tekosyystä olla passattavana. ;)
Kuulostaa rattoisalta. ;)
Tulee keittiöön niin oma mussu löytyy suloisesti maassa nukkumassa ja sitten, se siivo mikä odottaa. Ah tuskin maltan odottaa, että itse saa tuollaiseen kohdata.
Salka, kiva juttu sinulle, mutta minun on kyllä kohta syöksyttävä kioskille!
Elegia, tuo on totta, mutta kyllä minussakin on vähän passuuttajan vikaa krabbiksessa. Siis kukin vuorollaan, tasapainon vuoksi :)
Varsuli, tätä kommenttia tulet luultavasti vielä katkerasti katumaan...
Noh...
Se on sitten sen ajan murhe. ;P
Mutta hyvät oli safkat kuitenkin.. :)
Sulfi, hyvät oli :)
Lähetä kommentti