Prosperon innoittamana yhdyn tähän kamalan mielenkiintoiseen haasteeseen ja toivon että muut blogi-ihmiset ovat tunnustuksellisella tuulella, sillä haastan kaikki lukijat kirjoittamaan oman tunnustuksensa. Tarkoitus on luetella kymmenen kirjallisuuden klassikkoa jota ei yrityksistä huolimatta saanut luettua. Tässä minun hävettävä listani:
1. Väinö Linna: Tuntematon sotilas. Tätä kirjaa olen yrittänyt pariinkin otteeseen, mutta en ole yksinkertaisesti saanut pakotettua itseäni lukemaan sitä loppuun. En ole myöskään jaksanut katsoa yhtään Tuntemattomasta tehtyä elokuvaversiota. Anteeksipyyntöni Suomen kansalle!
2. Salman Rushdie: Saatanalliset säkeet. Tajusin heti alun jälkeen että minun on luettava ensin Koraani jotta teoksen maailma avautuisi paremmin.
3. Koraani. Alkuinnostus vaihtui nopeasti lamaannukseksi ja Koraani häipyi hiljaa kirjapinoni pohjimmaiseksi, kunnes katosi kokonaan. Myös Raamattu on edelleen lukematta, useista yrityksistä huolimatta.
4. Kalevala on jäänyt lukematta vaikka osia siitä on tullut tutkiskeltua tarkasti ja kirjoitettua aiheesta mm. lehtijuttu. Nyt kuulin että siitä on tehty joku koiramäen versio.. Pitäisiköhän yrittää?
5. Luin Homeroksen Iliaksen nuoruudessani suurella mielenkiinnolla, mutta Odysseia osoittautui minulle liian kovaksi palaksi. Korvaukseksi olen lukenut Joycen Odysseuksen.
6. Dante Alighierin Jumalaisen näytelmän helvetti oli hetkessä luettu, mutta kun matka kävi kohti paratiisia, alkoi vauhti kummasti hyytyä. Muistelen luovuttaneeni kiirastulen loppuvaiheissa.
7. Alexandre Dumas on kirjoittanut kaksikin klassikkoa joita en ole saanut luettua parhaalla tahdollakaan. Monte-Criston kreivi oli minusta tylsä ja Kolme muskettisoturia vielä sitäkin tylsempi.
8. John Milton: Kadotettu paratiisi. Olisi pitänyt arvata että se saattaa olla TYLSÄ jos sitä ei ole vuosikausiin lainattu kirjastosta ja ainoa kappale on esihistoriallinen, koinsyömä ja kellastunut kirjanen. No, yritetty on.
9. Virginia Woolf: Orlando. Majakka meni vasta toisella yrittämällä ja luulen että yritän Orlandoakin vielä joskus uudestaan. Toistaiseksi tämä kuitenkin roikkuu häpeälistalla.
10. Charles Dickens: David Copperfield. Ei vaan pystynyt... Olisko ollut liian hapokasta?
Jaa
26 kommenttia:
Minä tykkään Dickensin jutuista ja Kolmesta muskettisoturista nyt tietysti. Pikku poikana leikittiin vuoronperään Tarzania, intiaaneja ja muskettisotureita :)
Pää on autio ja tyhjä. Lukenut olen, mutten muista mitään. Se se vasta nolottaakin.
(Oikeasti: kun 36-vuotiaana jouduin hapenpuutteeseen sisäisen massiiviverenvuodon takia – ainako siitä tolkutan ja selitän syyksi – muististani meni osa. Onpahan aivoissa tilaa, mihin lastata uutta kuormaa.)
No, sen kuitenkin muistan, etten ole Koraania enkä Saatanallisia säkeitä lukenut, Tuntematon sotilas elokuvana aukeni vasta näin vanhana. Mitäs listalla vielä olikaan... Monte Criston kreivi ja Kolme muskettisoturia vei kaksitoistavuotiaan mukanaan, ah. Onneksi edes lukutunteen muistan, vaikken sisältöä, näemmä.
Mielenkiintoinen meemi. Häpeän käsite mietityttää, ei niinkään lukemattomat kirjat. En ole ollenkaan varma pidänkö häpeänä sitä että en ole lukenut jotain teosta, kun toisaalta olen lukenut valtavat pinot muita.
Koulussa oli "pakko" lukea raamattua ja Kalevalaa, italiaa opiskellessa Dantea, englantia opiskellessa Miltonia, Dickensiä ja niin edelleen.
Arkiterapeutti Kops kopauttaa kaikkia jotka julistavat häpeävänsä jotain. Kops, tokene jo! Olkaamme ylpeitä siitä että olemme edes yrittäneet aloittaa Koraania.
Entäs sitten kirjoituspuoli? Pitääkö minun hävetä kun en ehdi osallistua joka viikko Pakinaperjantaihin ja Runotorstaihin?
Saanen muuten samalla esittää ihailuni siitä että Allyalias on kirjoittanut uskomattomat määrät pakinaa, stooria sun muuta tekstiä. Nostan hattua! Itse en saa nykyään edes kommentteja kirjoitetuksi suosikkiblogeihini.
Markon kommenttiin tuossa edellä: Kolme muskettisoturia luin kouluaikana, ja niin jännä oli että en malttanut käsistäni laskea ennen kuin klo 3 yöllä jolloin takakansi tuli vastaan :)
Lukevatko ihmiset Raamattua? Mieheni veli on siitä kumma, että hän on lukenut KOKO Raamatun useampaan kertaan!!! Siinä sitä vasta on kummallisuutta kerrakseen. Tosin ko. hlö saisi aikaiseksi varmasti pitkän listan asioita, joita muut pitävät omituisina..
Marko, minä luin kaikki Tarzanit silloin aikoinaan, mutta nuo muskettisoturit olivat jotenkin... no, tylsiä... :)
Paju, kamalaa ajatella että menettäisi osan muistoistaan tuolla tavalla. Äiti oli kehunut muskettisotureita ja Monte-Criston kreiviä ja silloin aikoinaan äiti oli minun kirjajumalani, joka tiesi mitä kannattaa lukea. Siksipä nämä kaksi olivat vielä normaaliakin suurempi pettymys.
Rita, tässä häpeässä on kyse siitä että on yrittänyt, mutta ei ole pystynyt. Ja vaikka häpeä on tavallaan turha tunne, se silti tulee ja se on hyvä myöntää. Sitten joku voi kommentoida että ei ole mitään syytä hävetä.. Kiitokset siitä sinulle :) Ja tietenkin kun vielä sanotaan että tietyt kirjat ovat KLASSIKOITA ja ne kuuluvat YLEISSIVISTYKSEEN ja joutuu myöntämään että omasta mielestä kirja ei ollut niin kummoinen... Kumpi on väärässä maailma vai minä? (No maailma tietenkin!)
Muikku, minulla on ollut monesti tarkoitus lukea Raamattu (ja on vieläkin) mutta ei vaan jaksa. Miehesi veljestä en ihmettele... mitään.
Näitä tunnustuksia on hauska lukeakin, eikä vain miettiä, kuten joskus meemien kanssa käy.
Tuossa on paljon niin järeää kamaa, etten ole edes yrittänyt: Rushdie, Koraani, Homeros, Dante ja Milton.
Tuntemattoman luin ekaks englanniksi, mikä voi kans olla noloa, koska kotokielellä se on vain parempi. Dumas oli pakollista poikalukemistoa, vei mukanansa. Woolfia yritän vielä joskus.
Joycen Odysseuksen olen aloittanut ainakin 7 kertaa. Ja lopettanut saman tien. Ei onnistu.
Muuten olen sitä mieltä, ettei minunkaan tarvitse hävetä, jos en ole Saatanallisia säkeitä lukenut. Olen lukenut paljon muuta. Olen myös unohtanut. Kamalaa, jos pitäisi mielessään säilyttää tuhansia kirjoja, jotka jossain vaiheessa elämäänsä lukenut.
Vain parhaimpiin palaan yhä uudelleen. Palaan myös lapsuuteni tärkeimpiin kirjoihin.
Monte Criston kreivikin on parhaimmillaan telkkarissa Gerard "isonokka" Depardieun esittämänä..
Minä pidän aivan suunnattomasti Dumasin Muskettisotureista. Olen lukenut kirjan useamman kerran ja aion lukea sen uudelleen vastakin.
Raamattu jäi minullakin kesken, ja Kalevala. Ja moni muukin, jotka jätän mainitsematta. ;)
Varapygmi, luulen että tuo Dumas (niin kuin tuntematonkin) on ollut jotenkin liian maskuliinista luettavaa minulle. Nyt minulla on yhtenä työn alla olevana kirjana Andrew Millerin Optimistit, joka on kovin mielenkiintoinen, mutta maskuliinisesti kirjoitettu (pitäisi varmaan postata erikseen mitä maskuliininen kirjoitus mahtaa sitten olla) ja minulla on pahoja samaistumisvaikeuksia...
Obeesia, sama juttu minulla. Suurin osa luetuista kirjoista on haihtunut päästä jotain yksittäistä kohtausta, tunnelmaa tai jopa sanaa lukuunottamatta. En yleensä lue kirjoja kahteen kertaan, mutta muutamia poikkeuksia toki on.
Hopola, minä olen asiasta samaa mieltä... Tosin Depardieun nenästä ei saa silmiä irti. Siinä on jotain omituisen tuttua...
Elegia, jos olisin törmännyt kahteen edelliseen haasteeseen eri järjestyksessä olisin voinut laittaa yhdeksi omituisuudekseni etten pidä Dumasista. Mutta pitäisiköhän teidän hehkutuksenne innoittamana tarttua Dumasiin uudelleen ennen kuin alkaa häntä dumaamaan...
Ehdottomasti pitää perustaa joku anti-Linna-kerho! Tuntemattoman leffaversiot ovat minulta niin ikään näkemättä. On meillä muutakin yhteistä: Dumas on tylsä ja Rushdieta en ole edes yrittänyt, vaikka varmaan pitäisi ...
Kukkis, luulen että moisen kerhon synnyttyä Suomen lakiin keksittäisiin äkkiä lisäys joka kieltää kaiken Linnanvastaisen toiminnan.
Hienoa että löytyi muutakin yhteistä. Minäkin yritän Rushdieta sitten kun olen saanut Koraanin luettua (eli en koskaan).
Tuntemattomasta olen nähnyt tasan sen Laineen leffaversion, kirjaan en ole koskenut kuin vahingossa.
Saatanalliset säkeet oli hauska kirja vaikka en Koraania olekaan lukenut, eka kerta meni ihan vain kielenkäytöstä nauttiessa, toisella ja kolmannella lukukerralla alkoi jo käsittää mistä siinä juonessa oikein tapahtuikaan...
Kalevala ja Raamattu ovat epätasaisia (yllättäen, aika monta tekijää kun on molemmilla) mutta positiivisia lukukokemuksia. Raamattua ei tosin kannata lukea kannesta kanteen suoraan kun siellä 2-4 Mooseksen kirjoissa ne loputtomat sukutaulut ja puhtaussäännöt vievät innokkaammankin lukija uskon...hyppää reippaasti suoraan pitemmälle ja aloita vaikka huomattavasti viihdyttävämmistä Jobista, Joonasta, Aamoksesta tai Luukkaasta...
Minä puolestani lupaan lukea Tuntemattoman sotilaan (ja bonuksena katsoa siitä tehdyn elokuvan) sitten, kun Ally on lukenut Koraanin (eli en koskaan, huh) ;-)
Ilmottaudun anti-Linnakerhoon!
hdcanis, minä olen yrittänyt katsoa tuota leffaa aina silloin tällöin mutta aivoni tuntuvat hylkivän tätä aihetta totaalisesti ja minusta tulee keskittymiskyvytön.
Saatanallisia säkeitä voisi yrittää uudestaan, sillä olin aika nuori kun kokeilin sen ainoan kertani (ja sitten lannistuin sen Koraanin kanssa).
Raamatusta olen lukenut joitain kohtia tarkemmin kuin toisia ja en kyllä osaa pitää sitä kovinkaan miellyttävänä lukea - noin kaunokirjallisesti ajatellen.
Elegia, meitä on siis jo kolme. Alamme saavuttaa vaarallisen kansanliikkeen mittasuhteet ja isänmaalliset luultavasti lynkkaavat meidät viimeistään itsenäisyyspäivänä :)
Ei oo tullu luettua yhtään noista kirjoista.Sitä raamattua on tullu noista eniten luettua. Ja voisin lisätä tohon tuon suomalaisten miesten pakollisen,Päätalo-sarjan. Yhtä kerran yritin... Ei jukoliste että on pitkäveteinen tyyli... Ainakin musta.
Siis ette ole kokeneet Tuntsikkaa edes elokuvana? Meillä katsotaan Tuntsikka vähintään kerran vuodessa aina itsenäisyyspäivänä. Olen nähnyt molemmat Tuntsikat lukemattomia kertoja sekä lukenut kirjankin monesti. Minusta se on tavallansa hyvä kirja. Hävetkää ; )
Pastilli, Päätalo olisi EHDOTTOMASTI kuulunut tälle listalle, jos olisin koskaan edes yrittänyt lukea hänen sarjaansa. Mutta ennakkoluulo on niin vahva että olen tyytynyt vain nyrpistelemään kirjoille isäntien kirjahyllyissä. Sietäisin hävetä!
No niin, nyt se anti-Linna-kerhon vastustaminen on alkanut. Kohta meitä syytetään jo rienauksesta ja Suomen lipun polttamisesta :( Muikku taitaa kuulua anti-anti-Linna-kerhoon...
Listasin itsekin..mutta en oikein taida edes oikeasti hävetä. Minulla kun on 2-vuotiaan lapsen keskittymiskyky..
Muikku, eihän sitä kannata hävetä jos ei hävetä :) Tulen vilkaisemaan...
Anti-Linna-kerho on ilmeisesti tuomittu toimimaan maan alla :( Onneksi vuosikokous voidaan pitää itsenäisyyspäivänä, kun kaikki muut katsovat Tuntematonta.
:D Kukkis, se on tosiaan oiva aika järjestää vuosikokouksemme. En tiedä olenko jotenkin yliväsyksissä, mutta jotenkin tuo sinun kommenttisi nauratti tosi paljon.
Ootko sä Volter Kilven tuotannon sit kahlannut läpi?? Mulla jämähti Alastalon salissa aika lailla kesken.
M.A.Lindroos, en suinkaan. Tässähän piti luetella niitä kirjoja joita on aloittanut mutta ei ole saanut loppuun. Ja minä en ole edes aloittanut Alastalon salia. Olenhan kuullut siitä aika paljon ei niin mairittelevia juttuja...
Hmph..
Mun lempikirjojen listaan ehdottomasti kuuluvat:
Väinö Linna: Tuntematon sotilas. Alexandre Dumas: Monte-Criston Kreivi
Leo Tolstoi: Anna Karenina
Jack London: Merisusi
Raamatun olen lukenut kannesta kanteen, vaikka olenkin ateisti.
Ja sitten häpeällisiin tunnustuksiin..
Hyllyssä pölyyntyy Salman Rushdien Saatanalliset säkeet. Aion lukea. Lupaan, että seuraavaksi.. (ja joku päivä ehkä myös sen Koraanin)
Lukematta ovat jääneet:
Kalevala
Seitsemän veljestä
Pikku Prinssi
Taru sormusten herrasta
Kolme Muskettisoturia
(Kaksi jälkimmäistä aukkoa sivistyksessä on tullut tietenkin paikattua leffojen muodossa)
Pöllö, sinulla on tuossa monta suosikkia, jotka jäivät minulta lukematta :) Eläköön erilaisten makujen kirjo!!!
Minä taas olen lukenut noista sinun lukematta jääneistäsi kaikki muut paitsi Kalevalan ja musketit.
Otetaanhan säkeet ja Koraani tavoitteeksemme!!!
Lähetä kommentti