Menis Nallikarin rantaan kahvilusikan kanssa ja kaivais kymmenen pikku koloa jäiseen hiekkaan. Pujottais varpaat, yksi kerrallaan, jokaisen omaan kuoppaansa. Sitten haparois pystyyn, tasapainottelis, keräis varmuutta. Alkais kasvaa.
Ehkä kesään mennessä olis jo tehnyt itselleen lehdet. Jaa
22 kommenttia:
Tyttö, olet runoilija.
:)
Aivan ihana runo! Mistä mielensopukasta löytyikin sanat ajatuksille niin kohdalleen.
mää tuun kansa, ollaan rivisä sitte kesällä, ku norjalaiset tullee.
Todella mielenkiintoinen ajatus kaivaa jäiseen hiekkaan kymmenen reikää ja tukkia varpaansa sinne ja kömytä pystyyn..
Saattaisi vaan tämä kelo kaatua viimeistään kesällä ja jäisi lehdet saamatta.
Ihana, lauantain taide-elämys on saatu!
H-hahmo, tuskin nyt sentään...
Sivuaskel, kiitti :) Uniajatuksiani tässä vain jaan teidän muitten kanssa.
Hopola, kiva! Pianhan meillä on siellä kokonainen metsä norjalaisten kisailla.
Sulfi, ehkä tämä ajatus ei niin hyvin sovellu tosielämässä kokeiltavaksi... Mutta unessa ja blogimaailmassa kaikki on mahdollista!
Katriina (tervetuloa uudella nimelläsi), sinä olitkin täällä kanssani yhtä aikaa. Oikein hyvää lauantaita sinulle :)
Kaunis ajatus. Ehkä itse mieluummin kaivaisin varpaani Kalvolan savimaahan, josta sukuni juuret oikeastaan ovat, mutta Nallikari on myös hyvä vaihtoehto, varsinkin kesällä.
Jussi, kun mulla ei ole juuria missään, niin Nallis saa kelvata moiseen puuhaan. Savessa on kyllä helpompi pysytellä pystyssä kuin hiekassa.
Tuli mieleen Heli Laaksonen ;D
Hieno runo.
Tuota kuvaa en kuitenkaan saa hahmotetuksi...
Käytännön toteuksena Nallikari on kovin kylmä, tuulinen ja tulvaherkkä paikka juurtua. Monet ovat kokeilleet myös juurtua betoniseen ruukkuun mutta niistä loppuvat ennen pitkää ravinteet ja siitä seuraa hidas nuutuminen. Siirreltävyys ruukkuunjuurtuneilla toki on omaa luokkaansa ja ratkaisuna tämä voi vaikuttaa houkuttevalta.
Mutta se ei toimi.
Yksinkertaisesti sanottuna: Ihana ja kaunis aatos. Upea
Polgara, piti heti kuuklettaa Heli Laaksonen. Mää oon ihan sivistymätön pölkkypää, nääs :)
Offset, sitä vaan juurtuu johonkin, vaikka paikka olisi huonokin. Ei aina voi päättää mihin juurtuu. Nallekari on betoniruukkua huomattavasti houkuttelevampi vaihtoehto.
Alastalo, tuollaiselta herkältä ja romanttiselta herrasmieheltä kuultuna nuo sanat merkitsevät vielä tavallistakin enemmän. Kiitos :)
Tieto vai arvaus? Olen kyllä samaa mieltä.
Nallekarkit on hyviä.
Arvaus tietenkin, Offset :)
Juuret on hyvä olla, jossain. Entä ilmajuuret? Vois myös lentää.
Genoveeva, kuulostaa hyvältä, mutta on kenties liikaa toivottu. Olisi aika paljon pyydetty, jos voisi sekä juurtua, että lentää.
Oi!
Runo vaihtuu elämäksi vai menikö se toisinpäin. Aion kokeilla tuota. Varpaat jo valmiina. Onneksi on vielä routaa, paikoin ;)
Paju, ei routa ole este, tarvitaan vain vahvempi lusikka :) Hyvää alkanutta viikkoa sinulle? Joko olisi kissoja luvassa näillekin korkeuksille?
Tämän unelman minä jaan. Kun ensin olisi kasvattanut juuret ja sen jälkeen lehdet, voisi alkaa yhteyttää!
Aalo, aivan niin :)
Olipa surullinen juttu...
Lähetä kommentti