Yksinäinen matka
Juhla oli Sinnille valkoisia pitsisukkahousuja, jotka olivat liian tiukat ja jäivät haaroista pingottamaan. Ja mekko, tummanpunaista samettia, melkein mustaa. Ja pitsikaulukset. Hänen ja siskon räkänenät pyyhittiin kangasnenäliinaan, jossa oli koristeiset reunat ja kirjailu vaaleansinisellä. Hätäisesti kammatut tukat sinkuivat sähköisinä kohti kirkon kylmänharmaata kattoa. Ja naisilla mustat, natisevannahkaiset käsineet ja kovalierisiä lakkeja. Pitkät takit ulottuivat pohkeen kaaren alapuolelle. Lunta ja ruusuja. Valkoisia ruusuja jotka kuitenkin kellersivät lumen rinnalla kuin haalistunut paperi. Virsikirjan antiikille haiseva paperi. Muisto isän tummansinisistä kasvoista kun tämä makasi olohuoneen lattialla kasvot sinisinä. Juuri siinä kohtaa mattoa, johon Sinni oli yrittänyt kaivaa etusormensa kärjellä suurta S-kirjainta.
Nyt kirkon katto on korkealla, viileänä kuin luola kuumana päivänä. Kaikki on viimeisen päälle, valkoista ja helmikaulanauhaa ja pitsiset alusvaatteet. Risto odottaa käytävän päässä tummassa puvussa, tukka kammattuna eri tavalla kuin normaalisti. Hän seisoo liian takakenossa, niin kuin olisi ensimmäistä päivää armeijassa. Äidin poskien päissä hehkuvat punaiset laikut ja hän puristaa kädessään nenäliinaa. Ihmisten kippokantakenkien korot kopsahtelevat penkkien väleihin. Naisten asuissa kesän muotivärejä, limeä ja vaaleanpunaista. Lapset seisovat penkeillä ja kurottavat kätensä kohti ilmassa lentäviä pölyhiukkasia. Tuttu musiikki ojentaa käsivartensa ja alkaa saattaa eteenpäin, hidas askel toisensa perään. Hääkimpussa on valkoisia ruusuja. Ja yksi kirkkaanpunainen unikko.
Tarinamaanantaihin
Jaa
26 kommenttia:
Kiinnostava tarina, hyvin kirjoitettu.
"Ympärillä on valkoisia ruusuja, keskellä on kirkkaanpunainen unikko." Mieleeni tuli vain omat viimekesäiset hääni jossa oli ruusuja ja yksi kaiken ylitsemenevä kirkkaanpunainen unikko. ;)
Oih, oispa jollain lähipiiristä juhlat. Ei niin, että tarvis itse valmistella, mutta menis sinne vieraaksi. Päällimmäisenä tulee mieleen omat valmistujaisjuhlat parin vuoden takaa... Ex-poikaystävän eläkkellä olevat porukat siunaili, että oon niin nätti, että vihille passais mennä. Pikkusen meinas pokka pettää.. Oli muutenkin niin vaivaantunutta niiden kanssa.
Hyvän tunnelman sait tarinaan luotua!
Kiitokset kommenteista Hiiruska, Sulfidi ja Hansu. Jotenkin teki mieli kirjoittaa ihan mistä tahansa paitsi joulusta. Ymmärtänette yskän.
Tiedätkö, kukaan ei ole tainnut vielä kirjoittaa joulusta... :) Juhla kuin juhla!
Hieno kuvaus: kaksi juhlaa, tunnelmaltaan täysin vastakkaisia.
Kaisa, taitaa olla joulu niin lähellä ettei aihe ihan innosta.
Obeesia, kiitokset :)
Mulla oli lapsena tummansininen samettimekko, siinä on (se on mulla vielä jäljellä)valkoista pitsinauhaa kirjailtu helmaan ja kaulukseen. Ja mustat lakeerikengät(nekin ovat tallessa;))
Sulla aivan suloinen tarina!
Todella eläväntuntuinen tarina. Haikea, mutta toiveikas. Aikahyppy toimi hienosti.
Valkoiset ruusut.
Kiinnekohdat elämästä pois ja elämään päin.
Silmät sulkeutuivat ja rävähtivät auki kun tarinan luin. Elämänmakua!
Salka, minulla ei ollut tuollaista asua, mutta olisin aina halunnut. Ja laakerikengät joissa olisi pitänyt olla remmi nilkan ympärillä. Huoh... Nyt taitaa olla jo liian myöhäistä...
Elegia, kiitokset kehuista. Arvoin itse tuon aikahypyn kanssa, mutta kiva kuulla että se toimii sinun mielestäsi.
Paju, niinhän se on. Ruusuilla on suuri merkitys juhlissamme.
Kiitokset kehuista kaikille :)
Ihana, koskettava ja liikuttava juttu. Kirjoitat tosi hyvin!
Todella kaunis tarina! Osaat kuvailla asioita kauniisti, varsinkin pieniä yksityiskohtia.
"Hätäisesti kammatut tukat sinkuivat sähköisinä kohti kirkon kylmänharmaata kattoa."
Vau!
Kaunista kieltä ja kauniisti toisiinsa kiedotut kaksi juhlaa. Olet taitava kirjoittaja.
Anonyymi, kiitokset kehuista. Kiva kuulla että juttu kosketti :)
M.A.Lindroos, olinkin juuri tuossa sinun puolellasi. Kiitos kehuista, pitääpä käydä lukemassa blogiasi paremmalla ajalla. Vaikutti oikein mielenkiintoiselle.
Liisa, kiitokset sinullekin. Olin tuossa samaan aikaan kirjoittamassa omaa kommenttiani. Ehkäpä tässä kärsii jo pikkuisen kirjoittaa häistäkin kun niihin on saanut pikkuisen etäisyyttä :) Joulusta sitten vasta vuoden kuluttua...
Jälleen kyllä niin loistava tarina että huhhuhh! Ei ollu kyyneleet kaukana, niin elävä ja koruton tuo alun hautajais kuvaus... Keep up the good work!
Kiitos käynnistä ja kehuista Jari-Pekka. On kiva kun tykkäsit :)
Mun kengissä_on_nilkkaremmi;)
Nyt käy kyllä kateeksi, ei voi mitään :)
Kaikki on jo sanottu, melkein ainakin. Pidän tarinastasi.
Kiitos käynnistä, Isopeikko. Kiva jos tykkäsit :)
Mukavasti kirjoitettu. Kirkossa olevat pölyhiukkaset olen itsekin huomannut ja ihmetellyt mistä ne oikein tulevat?
Kiitos Uukka :) Mistähän ne tosiaan tulevat? Olisivatko ehtoollisleivän hitusenkokoisia murusia?
Kivasti kirjoitettu tarina...pääsin hyvin mukaan siihen. Osaat kirjoittaa hyvin ja mukaan tempaavasti. :)
Kiva, kun kävit blogissani ja tervetuloa uudelleen!
Heippa Tarjuska ja kiitoksia kutsusta. Taidanpa tullakin piipahtamaan :)
Lähetä kommentti