Aamulla huomasin että lumihanget olivat muuttuneet taas nurmikoksi jonka keskellä oli muutama yksinäinen lumilampare. Puut heiluvat kovasti, säätiedotuksessa oli myrskyä luvassa. Kaikkein pahimmat ovat jalkakäytävät. Ne ovat kirkasta jäätä jonka päälle huoltomies oli käynyt jo aikaisin aamulla ripottelemassa kantikasta soraa, joka varmasti olisi lapsena näyttänyt salmiakilta (silloin ennenhän ne ripottelivat "kanelia" liukkaiden kävelypintojen päälle. Paljon ystävällisempää pulkan pohjalle mutta myöskin aika jarraavaa potkurille) mutta minä tiedän että kaikki sivutiet tuolla maaseudulla ei ole saanut päälleen salmiakkikuorta. Ja että mies on taas pian liikkeellä liian isolla autolla ja väsyneenä.
Mutta nyt, melkein neljän vuoden kuluttua tapaamisesta osaan nukkua tämänkin huoleni kanssa. Kaikkeen tottuu, myös huoleen.
Anoppi lähti tänään, päivää aiemmin kuin olin luullut. Se oli harmi sillä vierailu oli oikein mukava ja minäkin sain kirjoitettua aivan mainiosti vierailusta huolimatta. Kaiketi sitä on tullut oltua saman katon alla sen verran että ei tarvitse esittää niin "viihdyttävää". Voi olla että menemme keväämmällä vierailulle anopin luokse Norjaan. Siellä suunnalla maisemat ovat niin hienot ettei tarvitse paljon muuta nähtävyyttä tai aktiviteettia.
Netti on temppuillut eilisestä lähtien. On jännää kirjoittaa kun ei tiedä mitä tekstille tapahtuu. Toisaalta meillä netti on kyllä armottomasti ylityöllistetty sillä kuukausipalkalla jota sen sutenöörille maksetaan, joten ei ole ihme että ilmassa on merkkejä alkavassa burn-outista. Ehkäpä pian joku ukko tulee taas ronklaamaan puhelinpistokkeita. Sitten on taas yritettävä esittää ettei tunne vaivaantuneisuutta ja sosiaalista jännitystä moisissa tilanteissa.
Jaa
8 kommenttia:
Tuttua on kalvava huoli, jonka voi työntää jonnekin mielen pohjalle, mutta joka jäytää silti. Mun mies sairastui suht nuorena pariinkin krooniseen hankalahkoon vaivaan ja se on jo useita kertoja viety kiireellä sairaalaan. Tänään hällä oli töiden jälkeen meno, jonka olin unohtanut, ja seitsemän jälkeen olin jo aivan sekopäinen kun en häntä tavoittanut, kännykkäkin meni vain vastaajaan. Sitten, kun tajuaa ettei mitään hätää olekaan, helpotus purkautuu usein ihan turhana äksyilynä. Toisaalta tahtoisi myös suojella lähintään jatkuvalta holhoamiselta, ja pitää salassa murehtimisen.
Enpä ollut ennen kuullut tuosta salmiakkisorasta, hiekotuksesta kyllä. Kiitos mukavasta jutusta, joka toi mieleeni sadun korvapuusteista, jonka innoittamanasi kirjoitin sivulleni.
Täällä edelleen maanpinta paljaana.
Järvi aaltoilee raivokkaana kovassa tuulessa tuolla lähellä...
Outo emo, minullakin huoli purkautuu monesti kiukkuiluna ja se tuntuu tosi epäreilulta miestä kohtaan.
Sivuaskel, käynpä kurkistamassa korvapuustisatuasi... Nam, korvapuustit on ihan ykkösiä.
Hallatar, täällä on käynyt muka lumi näön vuoksi pariin otteeseen. Viime yönä oli satanut aika paljon lunta/räntää maahan. Vielä en ole ehtinyt kurkistaa ikkunasta tämänhetkistä tilannetta.
Täällä oli viimeyönä hirmuinen myrsky, katto paukkui niin että heräsin yöllä siihen. Lunta ei ole näkynyt moneen moneen aikaan mutta nyt paistaa aurinko tosi kirkkaasti!
Salka, täällä tuuli kovasti illalla ja tuli jonkin verran lunta. Nyt se on sitten taas sulamaan päin. Omituinen tammikuu...
Arvoitus
- Mitkäs ne ovat ne kauneimmat jouluvalot?
- No anopin auton perävalot kun hän lähtee vierailun jälkeen kotiin! :D
Kauhean kiva tuo kanelijuttu. En ollut ikinä kuullut.
Meillä oli täällä Hesassa yöllä kova myrsky, mutta klo 11 - 12 kun menin kävelylenkille tänään, paistoi aurinko aivan upeasti ja +7 astetta lämmintä.
Voi Kopsista keikkaa kun tämä täällä repesi ihan täysillä sinun arvoituksellesi :) Harmi vaan kun on sattunut liian mukava anoppi. Ei pääse kunnolla valittamaan...
Me laitettiin aina lapsena hiekoitushiekkaa ja lunta sekaisin ja tehtiin kanelisokeria. Sitä pystyi laittamaan suklaapuuron koristeeksi. Suklaapuuroa saatiin lällistä eli lällystä. Kerran vaan tuli maistettua, eikä maku ollut yhtä autenttinen kuin ulkonäkö :)
Lähetä kommentti