Jossain syvällä sakeassa pimeydessä
molekyyli kasvaa molekyylin kylkeen
jokin tuntematon luo
uniikin verkostonsa elämän tulla
purskahdellen outoa muovailuvahaa
tunnistettavaksi muuttuen.
Heti ampaisee kohti taivaan sinisintä paikkaa
pienenä ja yksinäisenä, mutta tuttuna
pisteenä. Ja luo nahkaansa sekunnin sadasosittain.
Vaippahousupulloposkiminä
Kellohamelettipääminä
sinikajalmustastretchminä
minäpäissään
miehiä töitä rahaa äitiys lapsia
kuka minä?
Yhä nopeampaa kiireemmin pian perille.
Juuri siinä mihin ilmakehä loppuu
raukeaminen
niin hidas että luulee pitkään kelluvansa
avaruuden tyhjässä.
Näkee pilvet ja taivaan vaihtuvat sävyt, ui ihanissa
ilmavirtauksissa, ehtii tunnistaa ja nimetä.
Vasta viime hetkillä huomaa tippuneensa
kohti nurmikon odottavaa vihreää.
Runotorstaihin Jaa
20 kommenttia:
Ihana tunnelma runossa. Tämän voi lukea useamman kerran ja aina oivaltaa jotain uutta. Kaunista!
Kiitokset Elegia. Tuo oli kauniisti sanottu :)
Ajattelin lukiessani että siinähän tuo elämänalku vipeltää kohti kohtua mutta sitten siihen väliin purskahti tuo oman itsensä läytämisen ponnistus, lopussa taas ehkäpä eroottinen toiminta aiheuttaa ponnisteluista johtuen aivojen mielihyväkeskuksen aukenevan ylimpiin taivaisiin. Meniköhän ihan metsään;)
Hyvä runo, onnistuit kuvaamaan monta Elämänponnistusta yhdessä runossa!
Voi taivas, Salka tuota sinun mielikuvitustasi. Se on ihan lukijan ansiota että löytää parista säkeenpahasesta noin monta tulkintaa. Kiitokset hienosta tulkinnasta :)
Havainto bongattu!
Oulun suunta, tuulista, sateista ja lauhtuvaa.
Selvä Erotikka (Dendrocopos eros, kaverikin näki.
En löytänyt tuota eroottista ulottuvuutta, jonka jotkut (pervot : ) olivat löytäneet.
Mielenkiintoinen runo. Luettava uudelleen, jotta tietäisi, mitä ajatella...miten tulkita.
Oh-show-tah hoi-ne-ne, nyt olet saanut väärää tietoa. Se latinankielinen nimi on woodpeccus divorcius ;)
Muikku, sinunhan pitäisi olla kaksimielisyyksien ylipapitar. Sinultakin ponnahti runo pinnalle, arvaan. Lähdenpäs katsomaan. Ehkä siellä on pervoutta.
Hieno. Minäkin löysin siitä eri ajatuksia ja sävyjä kun luin uudestaan. Erityisesti kolahti tuo kohta, missä oli eri miniä vuosien varrelta ja kysymys kuka minä. Loppu oli huimaava. :)
Vauvuuslapsuusnuoruuskännityöperhekaikkihansesiinvähänkaikatseeteenkinpäin.
Kiitos Sahrami. Sitähän tässä saapi itse kukin kysellä. Kuka ihme sitä onkaan?
Aivan, Helanes, ja täytyy pitää mielessä että känni tulee aina ennen töitä... vai miten päin se äiti opettikaan?
Ei ole!
Oh-show-tah hoi-ne-ne, oli miten oli, ehkä minä ainakin ottaisin sen sinun erotikkasi ovenpieleen koputtelemaan ennen kuin omani.
Hauskasti purskahteleva ja ampaiseva runo! Sai aikaan hymyilyä ja huvittuneisuutta hyvällä.. :D
Sulfidi, aina kiva kuulla jos saa hymyä ja huvittuneisuutta aikaan. Ja että saa sen aikaan jotenkin muuten kuin vaikka lentämällä nolosti sohjoon turvalleen :)
Kohdusta hautaan, muutamalla rivillä. Vaan eipä siihen väliin paljoa mahdukaan :) Ratevasti riimitelty.
Kiitos Isopeikko, etenkin tuosta sanasta ratevasti. Jos sallit lainaan tätä sanaa joskus tarpeen vaatiessa.
Ehkä olisi pitänyt laittaa siihen väliin vielä ne pakolliset tuhat kapakkaa?
Monimielinen, kaunis runo. Eritoten loppu on huikea.
Kiitos kommentistasi, Ano :)
Hienoja sanoja... huikea loppu. Siinäpä on koko elämä.
Kiitos Pantteri. Ei se elämä tietyltä katsantokannalta ole niin monimutkainen ettei se mahtuisi yhteen runoon. Toisaalta se on niin monimutkainen että kaikki maailman romaanit yhteensä eivät riitä kuvaamaan sitä.
Lähetä kommentti