Aamusta iltaan
Virkkaan vastauksia,
neulon näkökulmia,
piirrän käsilläni
ratkaisut ilmaan.
Lapseni, et vielä ymmärrä
että tämä kysymys
ei täyty tyhjäksi vastaamalla.
Aamusta iltaan
Virkkaan vastauksia,
neulon näkökulmia,
piirrän käsilläni
ratkaisut ilmaan.
Lapseni, et vielä ymmärrä
että tämä kysymys
ei täyty tyhjäksi vastaamalla.
32 kommenttia:
Tykkäsin. Tyhjentäviä kysymyksen täyttäviä vastauksia tapaa harvoin.
Elämänviisautta ja -kokemusta on maltettava odottaa. Vaikka lapsi haluaisi tietää heti "miksi". Ihana ja rauhallista odotusta herättävä runo.
Sivuaskel, ja koskaan ei tapaa sellaista vastausta joka tekisi koko kysymyksen "miksi" tarpeettomaksi.
Elegia, tuo kyselyikä on loppupeleissä aika ihanakin juttu (vaikka välillä hermojaraastava). Toisella lapsellani se on takana, toisella vielä edessä.
Kiitokset teille kummallekin!
Miksi kysymys on tärkeä; lapselle sekä kaikille läpi elämän.
Miten paljon helpommalla inimiset elämässään pääsisivätkään jos pysähtyisivät hetkeksi kysymään: Miksi?
Sumea ja Oh-show-tah hoi-ne-ne, olen kanssanne samaa mieltä. Miksi on jotenkin kehittyneempi kysymys kuin kuka, mikä tai missä, vaikka kyllä hän noihinkin saa lisää syvyyttä lisäämällä muotisanan TODELLA (kuka minä TODELLA olen?)
Pidin runostasi kovasti, kiitos siitä. Erityisesti pidin lopusta ("Lapseni ..."), koska se oli niin tiivis ja viisas. Toisaalta alun virkkaamiset ja neulomiset alkoivat synnyttää mielessäni erilaisia kuvia langan kerimisestä, elämän kiertokulusta, Ariadnen labyrintistä ...
Hieno runo!
Tämä oli mielestäni kaunis - voisiko sanoja juuri aidon runomainen vastaus päivän haasteeseen.
Säilytti ilmavuuden ja sai samalla aikaan sisäistä lämpöä ja liikettä.
Kukkis, tapojeni vastaisesti sorruin vähän "säätämään" tuota loppua. Kiva jos toimii mielestäsi :)
Tuomo, kiitokset myös sinulle. Haaste oli toisaalta helppo, toisaalta vaikea. Sitä olisi voinut lähestyä melkein mistä kulmasta tahansa.
Tyhjäksi, tyhjästi niihin, etenkin lasten, usein vastataan. Toisaalta tyhjentäviä vastauksia ei aina edes ole.
Helanes, eivätpä minultakaan ole toistaiseksi loppuneet kysymykset kesken vaikka olen jo ehtinyt aikuisikään. Ja kuinka vierasta ja kamalaa olisi jos niin kävisi.
Kaunis runo, lempeä ja viisas, nöyräkin. Pidin.
Oikeastaan tärkeämpää on viisaat kysymykset kuin viisaat vastaukset.
Kiitos Susupetal. Kysymykset (vaikka ne eivät olisi ääneenlausuttujakaan) ovat tapamme hahmottaa maaimaa, kenties luokitellakin sitä. On ihana seurata lapsen vimmattua halua päästä asioista perille.
Aamusta iltaan, päivästä toiseen aina sovitellaan paloja tähän suuren palapeliin mikä meillä on kaikilla rakennettavana.. :) Hienosti ilmaistu runo. Vastauksien hakemisen vaikeus, kokeilemalla eri perspektiivien kautta saavuttaen sen mikä on? ja on? se vastaus? Pidin kovasti!
Kyseleminen juuri onkin sitä kivaa! Lapsilla on tosi osuvia ja syvälle luotaavia kysymyksiä. Sillä on onnea jolla on lapsia:)
Sulfidi, sitä elämämme on, vastausten perässä juoksemista, yritystä tietää ja hallita. Mutta täydellistä ymmärrystä taitaa olla mahdoton saavuttaa.
Kopsista kops :) Lapsista on suuri ilo ja onni. Mutta lapset laittavat meidät aikuiset nöyrtymään sen tiedon edessä että meilläkään ei ole vastauksia kaikkeen.
Tulen aina veteläksi ;), kun lapsista kirjoitetaan. Nytkin.
laajat kaaret ilmassa, äiti lapsen edessä "hapuilemassa"
otan osaa iloon – ja lapsen linkoamaan kysymysmerkkiin ;)
lapsen kysymys on suora, mutta kysymysmerkki vinkurainen
Paju, lapsilla on sellainen vaikutus. Enpä malta odottaa että pikku M löytää kysymyksen miksi. Hänellä on jo mikä ja missä.
Pidin. Pidin myös siitä, miten käsityö on kuvina mukana, siihenhän teksti-sanakin jo viittaa.
Tuima, kiitokset :) Lapsille selittäminen on aika konkreettista puuhaa, sanoista täytyy kutoa ymmärrettäviä kokonaisuuksia.
"Lapseni, et vielä ymmärrä
että tämä kysymys
ei täyty tyhjäksi vastaamalla."
Hieno näkökulma, kuten kommentoijat jo ovat viisaasti siitä kirjoitelleet edellä.
Rehellinen vastaus
(vaikka tyhjentävää vastausta ei olisi olsemassa)
suoraan kysymykseen on silti aina paikallaan.
Leonoora, rehellinen vastaus on yleensä paras vaihtoehto. En nyt ehkä menisi kysyttäesääkään paljastamaan todellista mielipidettä kumminkaiman sukulaismummon tukkalaitteesta :)
Lapsi ja vanhempi saman kysymyksen äärellä. Auki avara maailma. Kuka tietäisi vastauksen tähän? Miksi täällä ollaan ja miksi taivas on korkeella, putooko sieltä enkeleitä?
Niin, jotkut kysymykset eivät muutu ajan myötäkään. Ja ne ovat juuri niitä jotka haluaisi kipeimmin tietää.
Tai sitten kun kyselin aikanani jotain vanhemmiltani ja heillä ei ollut vastausta niin se kuului "Antaa hevosten murehtia, niillä on isompi pää."
Sulfi, hevosella tosiaan on isompi pää... Miksi se ei siis tekisi myös kaikkea aivotyötä. Pitääpä laittaa mietintämyssy päähän... tai siis naapurin Pollelle ;)
Turvallinen olo lapselle jää kun virkkaat, neulot ja viuhdot vastauksia ilmaan. Ja se riittää, vastaukseksi.
Lassi, ihanasti sanottu. Ja varmaan ihan totta, ainakin toivon mukaan.
Upeasti yhdistelet arjen ja mielen kuvia. Kun lapset ovat pieniä ja kysymykset ovat suuria, on itsellekin äärettömän tyydyttävää, kun onnistuu jäsentämään maailmansalityksiä inhimilliseen mittakaavaa. Ja silti jäljelle jää aina mysteeri.
En ole tullut ajatelleeksi asiaa noin, Outo Emo, mutta vaistoni sanoo että olet aivan oikeassa. Lapselle selittäminen tuo itsellekin turvallisuutta ja varmuutta.
Minäkin tykkäsin! Kyselyikää sitä meilläkin odotellaan.. Sain vihdoinkin tietokoneyhteyteni vörkkimään...pääsen taas toteuttamaan nettiriippuvuuttani ; ) Huomenna Clasu, eikö niin?
Muikku, kivaa kun olet taas olemassa täällä! Meillä ollaan jälleen kerran sairaana, mutta M on onneksi jo kovasti paranemaan päin. T:llä vapaata ja jos ei ole niin suunnitelma B on olemassa. Clasua ei jätetä väliin!
Lähetä kommentti