Pakinaperjantaissa aiheena aikuisten satu: Mielikuvamurhailua

Blogitapaaminen osa 3: Viimeinen avanto

Allyalias oli jo valinnut seuraavan uhrinsa, Jussin. Kaikki oli suunniteltu viimeistä, kammottavaa piirtoa myöten ja lastenrattaiden asevarasto oli huolella tarkistettu ja öljytty. Sitten hän sai tietoonsa asioita joita ei voinut sivuuttaa. Hänen oli pakko lykätä Jussin nautinnollisen pirullista murhaa muutamalla päivällä. Tällä kertaa hän murhaisi kaksi yhdellä iskulla.
(Katso myös Blogitapaaminen 1 ja 2)

Saunan piipusta tuprahteli paksua, puun tuoksuista savua pimeään iltaan. Susupetalin päässä jumputti Dingon Autiotalon intro yhä uudestaan ja uudestaan. Sitä oli jatkunut jo useamman päivän ajan ja vaikka välillä ääni oli hiljentynyt, se oli tullut aina takaisin yhtä itsepintaisesti. Susu oli yrittänyt laulaa kappaleen läpi viimeksi aamulla, sillä hän oli kuullut että se saattaisi auttaa. Hän oli mennyt jopa niin pitkälle että oli yrittänyt ajatella mitä laulu yritti kertoa hänelle, vaikka normaalisti ei alentunut moiseen psykologiseen hapatukseen. Nytkään melodia ei suostunut kaikkoamaan vaikka hänellä oli taatusti muutakin mietittävää. Reiska oli ollut tosi kiltti kun oli laittanut kaiken valmiiksi ihan häntä varten. Kukapa tietää, hän ajatteli. Kenties selviämme yhden illan ilman sarkasmia.

Susu laittautui saunan puolelle. Lauteilla oli puoleksi tyhjennetty olutpullo, kylki vielä kylmän huurtamana ja lauteilla erottui himmeänä sydämenmuotoinen takapuolen jälki. No minne se Reiska nyt ehti jo mennä? Susu ihmetteli, mutta istui kuitenkin pullon ja nopeasti katoavan painauman viereen. Sauna oli aika viileä ja Susu sihautti lisää löylyä. Ei kai se ehtinyt jo avantoon näin pian?
- Reiska! Susu huusi. Vastausta ei kuulunut. Susu nousi ylös ja meni saunan ovelta kurkistamaan. Avanto erottui tummana lumen keskeltä, eikä koko alueella näkynyt merkkiäkään Reiskasta.
- Reiska hei! Susu huusi uudelleen. Ei vastausta. Susu huokasi ja alkoi jo vetää saunan ovea kiinni kun näki avannossa sittenkin jotain vaaleaa. Hän katsoi tarkemmin. Kyllä, aivan kuin avannossa näkyisi ihmisen selkäpuolta. Susu lähti menemään avantoa kohden sipsuttaen yhä nopeammin liukkaalla pihalla.
- Reiska, älä pelleile! hän huusi vaikka tiesi ettei Reiska voisi enää vastata. Susu huohotti kauhusta kun hän kumartui avannon ylle ja kosketti Reiskan liikkumatonta selkää.

Samassa sukelluspukuinen hahmo nousi ison loiskahduksen saattelemana ruumiin alta piilosta ja veti hänet jäisen veden alle. Hän ehti vain toivoa että olisi ottanut kovemmat löylyt. Kylmiltään veteen meneminen ei tuntunut yhtään kivalle. Sitten maailmassa oli enää kiivaasti pamppaileva Autiotalon jytke, yhä uudestaan ja uudestaan intro soi hänen päässään, kunnes hän rukoili että mitä tahansa, mitä tahansa että ääni taukoaa.

Allyalias istahti lauteelle olutpullon viereen ja heitti kuumenneelle kiukaalle kunnon löylyt. Siitä oli aikaa kun hän oli kylpenyt oikeassa puusaunassa. Harmi vaan että avanto oli varattu... Hän katsoi himoiten lämmennyttä olutpulloa, mutta tarttui sitten omaan punaviiniinsä ja kulautti suullisen suoraan pullon suusta. Saakelin vähähiilihydraattinen ruokavalio. Ei voi ottaa edes saunaolutta.

Hän oli hyvillään sillä ruumiita ei löydettäisi ennen kevättä, jos silloinkaan. Luonto oli armollinen ja peitti hänen verityönsä jäljet. Kiitos kuului Alastalolle. Ilman tämän vinkkiään ei tästä herkullisesta murhasta olisi tullut mitään. Nyt hänen mielessään kangasteli jo seuraava murha, jonka pahaa-aavistamaton uhri oli juuri tunkemassa punaista sukkaa valkopyykin sekaan.




Pakinaperjantai
Jaa