Illan hämärtyessä ajelimme A:n ja koiran kanssa Hiukkavaaran metsiin, jossa taipaloimme lumessa ja hiljaisuudessa. Puhelimme vähän Salingerin Siepparista ja sen suomennoksesta. Yritin muistella oliko Saarikoski käyttänyt siinä sanaa "koomillinen" jota A tarjosi viljeltäväksi meidänkin keskuudessamme. Aluksi puut näyttivät sokeilta pisteiltä siniseksi muuttuvaa taivasta vasten, mutta eipä aikaakaan kun koko maasto alkoi heijastaa silmiini sokeutta. Taivaanrannassa kajasti ohut kellertävä viilto ja tähdet ilmestyivät taivaalle. Muuten en nähnyt juuri mitään, onhan hämäränäköni suoraan sanottuna surkea. Puhuimme kauhuelokuvista ja meitä luultavasti väijyvistä psykopaateista sekä siitä mahdollisuudesta (jonka ensimmäisenä heitti ilmoille T) että A jättäisi minut metsään kuolemaan. Olen ennenkin huomannut että pimeät metsätaipaleet saavat kummallisia asioita mieleen.
Minulla on reikäisimmät pitkät kalsarini jalassa, ilmassa tuoksuu valmistuva makaroonilaatikko. Anoppi on tulossa vajaan viikon vierailulle. En ymmärrä mikä merkitys Loppiaisella on. Sen verran tajusin että keräsin loput joulukoristeet pois asunnostamme. Ainoastaan rakas koristeemme, kipsipatsas nimeltä Zombi on saanut pitää L:n valmistaman tonttulakin ja punaisen kaulahuivinsa.
Ensimmäisen kerran pitkään aikaa minulla oli tänään aihe josta halusin kirjoittaa tähän blogiin, mutta se katosi jonnekin metsäpolun varteen. Ehkä hyvä niin. Ehkä nyt on hyvä olla vain hiljaa ja alkaa nautiskella kynnilöin koristellusta asunnosta ja makaroonilaatikon tuoksusta.
Jaa
7 kommenttia:
Pimeässä metsässä on todella kaunista jos kuu valaisee vähäsen, on lunta maassa ja puissa. Taivas on pilvetön ja tähtiä loistaa taivaalla. Ah, sanon minä! ;)
Makaroonilaatikosta tulikin mieleen...
mitäs muutakaan kuin se, että täytyy tehdä makaroonilaatikkoa :)
Hyvää loppiaista Allyalias.
Sulfi, metsä on kyllä kaunis yöllä ja päivällä. Parasta on hiljaisuus.
Marko, makaroonilaatikko on hyvää ja maistuu lapsillekin. Hyviä kokkaushetkiä ja loppiaista myös sinulle :)
Kuusi on niin freesi vielä, että viitsiikö sitä edes hylätä. Se onkin oikea ihmekuusi jonka toi oikea joulutonttu, ihan totta. Eikös je joulu lopu vasta Nuutin päivänä joku 14. tammikuuta? Eli joulukoristeiden poistamisella ei ole vielä kiire. Mikähän se virallinen selvitys loppiaiselle onkaan, pitäis varmaan googlata. Meillä on ollut merimiespihvipäivä, makaroonilaatikkokin on hyvää, harvemin sitä tulee tehtyä, Napolin pata on niin nopeaa, että sitä enemmän.
Metsä on minulle turvallinen kohtu, tosin mielellään sinne kuitenkin ottaa jonkun seuraksi pimeällä. Tuulen humina ja tietenkin hiljaisuus on kivaa korville metsässä. Metsä on suomalaisen kirkko varmaan.
Oletteko katsoneet muuten Timo Koivusalon Kaltevaa Tornia? Suosittelen sitä lämpimästi, tuli mieleen siitä Ameliesta jota myös suosittelen!
Meillä oli tänään taskulamppu mukana lenkillä. Osa reitistä kulkee metsän lävitse. Kun maa on osittain jäässä ja osittain veden vallassa on minun katsottava tarkkaan mihin askellan. Lampun valossa oli lohdullista kulkea;)
Ihana sana tuo "taipaloida". Tunnen erään hepun jonka sukunimi on Taipale. Runollista.
Salingerin Catcher in the Rye taisi olla eka romaani jonka luin yliopiston kirjallisuuskursseja varten. Muistaisin katsoneeni joskus sen suomennosta, ehkä se oli käännöskursseilla. Koomillista-sanaa en muista, mutta muistan sanan corny tai korni joko alkuperäisestä tai käännöksestä. Ehdotan että käytätte sitä :D
Rekomposti, minä googlasin loppiaisen jo eilen aamulla, mutta en oikein siltikään saanut tolkkua. Löytyi aika monenlaista selitystä, mutta jotenkin ne olivat aika hataria. Minulla tulee epämieli joulukoristeita kohtaan aika pian joulun jälkeen. Kai niihin liittyy sellainen tunnelataus että jos joulu poistuu sydämestä, ei kiinnosta paljon nähdä niitä koristeitakaan.
Salka, mekin olisimme kaivanneet lamppua. Harmittelin mielessäni ettei tullut otettua jonkun tärkeän kylkiäisinä saatua otsalamppua mukaan. Se olisi voinut olla kätevä metsässä.
Minä olen lukenut Siepparin juuri siinä iässä jossa se pitääkin lukea, teininä. En muista siitä kamalasti, mutta kun ystävä käytti sanaa koomillinen, tuli heti Sieppari mieleen. Siirrymme korniin... Aivan sama, kunhan löytyy Siepparista :)
Lähetä kommentti