Elämä ei ole tehnyt minusta paksunahkaista vaan oikein herkkänahkaisen ihmisen. Minulla on omituisuus (tai tietenkin minusta tuntuu että kaikki muut ovat omituisia ja minä aivan normaali) joka on alkanut häiritä elämääni enemmän pariutumiseni jälkeen. En nimittäin pysty nukahtamaan jos joku hengittää päälleni. Tai oikeastaan tuo on väärin sanottu. Nimittäin pikku M saa hengittää päälleni ilman että se häiritsee ollenkaan. Samoin L (ainakin silloin vuosia sitten kun nukkui vieressäni). Ja mieheni silloin aluksi, kun kaikki oli vielä uutta ja ihanaa. Hassuinta on että minua häiritsee jopa se jos itse hengitän omalle kädelleni.
No, eipä hätää. Olen lukenut että tämmöinen kirjaimellinen herkkänahkaisuus on psykologinen tila ja liittyy kuvainnolliseen herkkänahkaisuuteen. Ja minähän olen sellainen että pahoitan mieleni aika helposta. Luulen että aika kasvattaa tässä suhteessa vähän paksumman nahan nyt kun uskallan olla enemmän oma itseni, enkä peittele todellisia tunteitani niin paljon. Ehkä tuo konkreettinen nahkakin siitä vielä paksunee.
Sukuni on aika neuroottinen, joten olen onnellinen siitä ettei minun tarvitse palata kotiin tarkistamaan lukkoja, hanoja tai keittolevyjä. Jos jotain toivoisin, niin pakonomaista tarvetta siivota kerran viikossa. Hassua muuten, että minä todella kärsin lapsuudenkodissani siitä että olin erilainen kuin he, liian normaali nimittäin. Onneksi lapset löytävät reittejä kapinalleen. Minä koin uskonnollisen herätyksen ja liityin kirkkoon äitini harmiksi kun en muutakaan keksinyt. Uskonnollisuus kului pois suurin piirtein rippikoulun jälkeen, mutta sainpahan kapinani :)
Jaa
13 kommenttia:
Minulla oli samanlainen kapinavaihe nuorena. Ikävä vain, että sain sen seurauksena riesakseni erään papin joka otti minut pariksi vuodeksi rautaiseen otteeseensa, ja yritti tehdä minusta suurta saarnaajaa, diakonia jne.
Se oli kurjaa aikaa. Olin juuri päässyt isän tiukasta kasvatuksesta eroon, kun tuli sitten uusi " isä " tilalle. Pääsin hemmosta eroon loppujen lopuksi helposti, yhdellä kirjeellä jossa tein selväksi, että nyt riitti.
Mutta aika syvät haavat juttu jätti. Olin kyllä kuullut kaikenlaisesta uskonnollisesta painostamisesta, mutta omalle kohdalle en arvannut sitä osuvan. Olin nuori ja hupsu, luotin kaikkiin.
Monenlaista vaihetta ja ongelmaa sitä joutuukin käymään läpi ennen kuin tajuaa kuinka tässä maailmassa selviydytään - jos sitä nyt tajuaa koskaan.
On aina ikävää jos joku painostamalla painostaa toista omaksumaan omat ajatuksensa ja vakaumuksensa.
Hyvä kun kirjoitit sen kirjeen.
Tutun kuuloista osittain. Uskonnollisuus jäi minullakin tehtyäni oman ratkaisun. Onnellisena olen elänyt kaikki senjälkeiset päivät ja yöt.
Vapautuminen ahdasmielisestä ja pakonomaisesta uskonnollisesta yhteisöstä on ollut minunkin elämäni käännekohtia.
Tuo herkkänahkaisuus on minullekin välillä ongelma. Olen tottunut nukkumaan niin etten kosketa toista ihmistä, paitsi jos se on vieressäni nukkuva lapsi(mistähän tää johtuu, sullakin oma lapsesi saa hengittää päällesi?!). Vaimo taas tykkäisi nukkua ihan sylikkäin. Kyllähän minäkin tykkään sylitellä mutta unta en silleen saa. Toisen hengityksestä puhumattakaan;)
Voi että!
Mulla on ihan sama fiilis!
Iho on niin herkkä, että tuntuu kylmältä
jos hengitys osuu, eikä varmaan tule unikaan.
Unessanikin tarvitsen omaa tilaa... =)
Hei vaan kaikille herkkänahkaisille:)
Sivuaskel, minulla on ollut joskus niin ahdistavaa aikaa että olen toivonut että uskoisin taas. Mutta suurimman osan ajasta tuntuu oikealle ajatella juuri niin kuin nyt ajattelen. Toisaalta ymmärrän mihin ihmiset tarvitsevat jumalaa/jumalia.
Salka, uskonto vaikuttaa olevan aika tärkeä kysymys monellekin teistä. Hienoa että olet onnistunut vapautumaan ahdistavasta tilanteesta. En tiedä mikä juttu noissa lapsissa on. Olisipa kiva haastatella jotain päätohtoria asian tiimoilta...
Hallatar, kiva kuulla etten ole yksin omituisuuteni kanssa. Ehkä me olemme sittenkin niitä normaaleja ja nuo muut jotain kummia hengityksenhyväksyjiä :)
Mulla on sellainen etten voi hengittää ns. käytettyä ilmaa. Eli toisen hengittämää naamalleni tai jos olen peiton alla niin tulee ahdistava olo kun en saa raitista ilmaa. Mut mulla ei haittaa jos joku hengittää mun päälle, taitaa olla kaikilla ihmisillä jotai neurooseja.. :)
Ai, tuota en ole tiennytkään. En minäkään voi oikein nukkua peiton alla samasta syystä, nyt kun tarkemmin ajattelen.
Oppia ikä kaikki.. :D
Juu, ja joidenkin ihmisten hengitys itsessään on niin kauhia
että itse vallan lakkaa hengittämästä,
kun haistaa sen...=)
Mun ex-pomon henki oli.... =X
Gauhea! =)))))
Hallatar, onneksi täällä nettimaailmassa ei ole noita ongelmia. Vaikka täällä ollaankin vain hengessä mukana...
mää oon niin herkkänahkainen, että en kestä, kun kuulen jonkun hengityksen samassa huoneessa / vielä lähempää, ja kuorsaus nyt on jo murhan paikka.
pumpulia ja korvatulppia siis tästä asunnosta löytyy
ekaa kertaa täällä
MF
Heippa vaan ja tervetuloa vierailulle, Miss Foxy. Onpa kiva kuulla ettei ole ainoa herkkis maailmassa. Sinulla olisi varmaan "lieviä" vaikeuksia jossain laitoksessa. Toisaalta kenelläpä ei olisi :) Onneksi korvatulpat on keksitty!
Lähetä kommentti