keskiviikkona, tammikuuta 03, 2007
Työn iloa!
Lisää kirjoitusjuttuja varmistui tänään. Huisin kiva mieli kun ei ole puurtanut täällä aivan ilman tulosta. Ei ole ollut kaukana etten olisi alkanut jo pitää itseäni totaalisesti seonneena ja luulenpa että jotkut elämääni läheltä seuranneet ovatkin uumoilleet pienimuotoista viiraamista. Vuosi sitten minulla ei ollut mitään muuta kuin yllättäen uudestaan herännyt hinku kirjoittaa. Nyt on löytynyt jo joitain kanavia joilla voin toteuttaa hinkuani hyödyllisesti. Ainakin niin kauan kuin halua riittää. Ja jotain sanottavaa. Pelkään ehtymistä (vaikka se ei olekaan välittömässä näköpiirissä). Ainoa kovasti kirjoittava tuttuni ei pelkää ollenkaan, päinvastoin. Onkohan minussa jotain perustavanlaatuista pielessä?
Jaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
15 kommenttia:
Hieno juttu! Oikeiden kanvien löytyminen on upeaa!
Tuosta ehtymisestä, se on varmaan yksilöllistä, kuten tavat kirjoittaakin, paras olisi varmaan yrittää olla ajattelematta sitä liikaa. Kuunnella itseään vaan ihan hiljaa, ja jos tuntuu, että kirjoittaminen tökkii, antaa kirjoittamisen olla, tekee jotain muuta, vapauttaa sanat taas vähitellen.
Itselleni kuvat(niin piirtäminen kuin valokuvaaminen) ovat tärkeitä, niihin uppoudun, kun väsyn aina välillä sanoihin.
Hieno juttu vielä kerran, antaa varmaan potkua:))
Kiitti toivotuksista ja neuvoistakin :) On kiva saada näkökulmaa enemmän kirjoittaneilta. Olen tehnyt juuri noin, eli kirjoittanut silloin kun se on tuntunut mahdolliselta. Joskus on sellainen olo että ei pysty, enkä ole pakottanut itseäni.
Nyt vaan vähän hirvittää kun tuota hommaa alkaa olla enemmän. Ja aikataulujakin sen mukana. Varmasti jossain vaiheessa koittaa se hetki että on pakko kirjoittaa vaikka ei pystyisi.
Olen itse kirjoittanut dead-linejen kanssa, joskus se pistää vauhtia kirjoittamiseen, joskus sitä panikoituu. Joskus se tuntuu ahdistavalta, pidemmän päälle, mutta se riippuu, kuinka paljon kirjoittaa, kuinka paljon noita dead-lineja on.
Ja, kun rutiinia kirjoittamiseen tulee enemmän(sitä siis tekee työkseen), on valmis siihen, että jokaisen tekstin ei tarvitse olla mestariteos:) Eli pystyy jopa pakosti kirjoittamaan kelvollista tekstiä. Ainakin vähän aikaa pakon alla.
Mutta, tärkeintä olla miettimättä etukäteen, parempi nautti kirjoittamisesta ja sen tuomasta ilosta.
Onnittelut täältäkin suunnalta lisäduunista! Onpa oikeesti mahtavaa, varsinkin kun olet itse sitä toivonut, eikös? Susupetal tuossa jo kertoikin omista kokemuksistaan, kannattaa kuunnella kokenutta kirjoittajaa.
Kiitokset taas, Susupetal, että jaat omia kokemuksiasi. Minä olen valitettavasti vähän tällainen entäjos- ja mutku-ihminen, mutta kovasti olen yrittänyt opetella siitä eroon. Eipä nämä jutut ainakaan parane etukäteen murehtimalla. Mutta on kiva kuulla että oikeasti kirjoittavilla ihmisilläkään kirjoittaminen ei aina suju kuin laulu (tuo on tietty huono vertaus jos ei osaa laulaa).
Salka kiitti :) On kivaa saada rahaa kirjoittamisesta, se on toistaiseksi vähän niin kuin ilmaista rahaa, sillä kirjoittaisin kuitenkin. Tietenkin mielellään kirjoittaisin ihan sitä mitä päähän pälkähtää mutta siitä ei kukaan maksa :)
Onnea ja työn iloa, luovuutta ja intoa Sinulle toivon!
Kiitokset kauniista sanoistasi, Sivuaskel. Iloa ja intoa ainakin löytyy.
Joskus ideoita on kuin luteita, joskus ei paljon mitään liiku päässä. Tämän totesin ainakin lehdessä ollessani...
Saanko udella mitä aloitat kirjoittamaan? Tarinaa, kirjaa?
Lehdessä ollessani joskus oli aikaa panostaa juttuun enemmän ja joskus sen piti olla hetkessä valmis. Kaikkia kirjoituksia ei kannatakaan viilata loppuun asti. Itse kun on sokea omalle tekstilleen! Muut huomaavat yleensä omat virheet, ei itse.
Onnea kirjoitustyöhön!
Hei Hansu. Minä olen yrittänyt harjoitella kirjoittamaan romaania. Sen suhteen harjoitukset jatkuvat, mutta siitäpä ei minulle makseta. Harrastuspohjalta siis kirjoittelen noita mielikuvitusjuttuja.
Olen kirjoittanut vähän toista vuotta viihdettä harvakseltaan. Nyt sitten on vähän asiapitoisempaakin kirjoitushommaa siihen ohelle. Kamalasti ei voi tietenkään hommia kahmia kun on kokopäiväisesti (ja -iltaisestikin) lapsen kanssa kotona.
Kirjoittamisen iloa!
Kiitokset Paju :)
Entä jos et olisi alkanut kirjoittaan? Niin, mutku se on se sun juttu.. ;) On ilo katsoa kun joku pääsee tekemään todella sitä mistä saa elämän eliksiiriä!! Ja varmasti kun välillä pitää breikkiä niin ne varastot ei pala loppuun ja ehtii latautua. Olen todella iloinen puolestasi!
Olet varmasti oikeassa, Sulfi. Pitää vaan osata ladata niitä akkuja ja tehdä välillä kaikkea muutakin kivaa. Tää on vaan paha tää tietokonekoukku.
Onnea romaanin tekoon!
Kiitos Hansu. Voi olla että todella valmista jälkeä saamme odotella. Ehkä ikuisesti :)
Lähetä kommentti