Aloitin aamulla kokeilemaan vaihteeksi vähähiilihydraattista dieettiä, jota ystävä ei missään nimessä suositellut. Sillä kyllä laihtuu, kuulemma, mutta olo on aivan kamala. Kai minussa on sitten masokistin vikaa... Toistaiseksi oloni on ollut aikaisemmista laihdutuksista tuttua palelua lukuunottamatta normaali. Onneksi olen lopettanut sokerin käyttämisen kahvissa jo aikaisemmin. Ja harmi että meillä on vielä suklaata joululta. Mutta sehän minut tähän "kuseen" alun alkaen saattoikin.
Oulussa on tapahtunut tässä lähiaikoina kaksi raiskausta keskustan puistoissa. Se lisää levottomuutta vaikka en juuri liiku keskustassa öiseen aikaan. Arvatenkin näiden kahden tapauksen innoittamana kaikki lähitulevaisuuden raiskaukset uutisoidaan näkyvästi ja tämä saa taas aikaan lisää turvattomuuden tunnetta. Enemmän kuin pelottaa, raiskausuutiset suututtavat minua. Liian monta kertaa olen kuullut ääliöiden puhuvan siihen tyyliin että mitäs liikkui siihen aikaan yksin tai sellaisissa vaatteissa tai kännissä, tyrkkynä ja niin edelleen. Totta kai on järkevää olla varovainen ja muistaa että tämä maailma ei ole pelkästään ystävällinen paikka, mutta sitten taas ärsyttää että miksi tuohon ajatukseen pitäisi alistua? Lisäksi joskus mietityttää pelotellaanko meidät naiset kaduilta pois?
Ihmetyttää myös miksi aina jaksetaan sanoa että suurin osa raiskatuista häpeää kokemustaan. Tai että suurin osa raiskauksista ei tule poliisin tietoon. Eikö kellään tule mieleenkään että nuoriso kasvaa naisiksi oppien juuri noista "tietoiskuista" että raiskaus on hävettävä ja salainen asia. Vastapainoksi on sanottava että käsittääkseni aika iso osa baari-illan jälkeisistä tappeluista ja turpiin saanneista jää ilmoittamatta, mutta ei tätä tosiasiaa tiedoteta yläasteelta lähtien. Joka tapauksessa tämä asia kaipaisi mielestäni aika rankkaa uudelleenarviointia.
Kalevassa oli uutisoitu tänään myös kuinka Kalevan aikaisemmassa numerossa julkaistuja kuvia oli käytetty juutalaisvastaista rotuoppia julistavalla sivulla. Kuvissa oli ulkomaalaistaustaisia nuoria. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun kuulen alaikäisten joutuneen rankan kohtelun alaiseksi. Täällä Oulussa aikuiset ihmiset ovat sylkeneet väärän rotuisiksi katsomiensa lasten päälle ja uhkailleet niin että lapselle on seurannut pitkäaikaisia pelkotiloja. Asian ajatteleminen hermostuttaa minua suoraan sanottuna niin paljon että parempi jättää asian käsittely sikseen. Muuten saattaisin lasketella surutta alatyylisiä ilmaisuja viljellen :)
Keitä siis ovat nämä vallanhimoajat ja kuinka heidät saisi tuntemaan itsensä vahvoiksi ja elämäänsä hallitseviksi ilman että heidän täytyy raiskata yksinäisiä kulkijoita tai kiusata lapsia? Mikä on ratkaisu tämän ihmistyypin väkivaltaisuuteen? Entä kuinka tunnistaa perheen sisäiset raiskaajat ja kiusaajat?
Jaa
14 kommenttia:
Onnea dietiin suhteen!
Mielestän raiskaus ei ikin oma vika! Sitä ilmeisesti pitäisi erakoitua neljän seinän sisälle ja kulkea kaavuissa ja siltikin sitä voi tulla raiskatuksi tai muun väkivallan uhriksi... Maailma on loppujen lopuksi aika paha paikka.
Kiusaaminen, erilaisten ihmisten syrjintä, väkivaltaisuus jne. niin laajoja aiheita, että en yritäkään sanoa mitään elämää suurempaa tässä. Mutta yksi pointti on ainakin se, että niin kauan kuin tv-viihde ja sensaatiolehdet pyörii enimmäkseen ihmisten nolaamisen, häpäisemisen ja kiusaamisen ympärillä, ei lapsilta ja nuorilta voi odottaa sen suurempia. Ihme miten paljon koulukiusaamisesta puhutaan, näkemättä ollenkaan että aikuisten maailma on yhtä karu. Moni koulukiusattu toivoo että aikuisena elämä helpottuu, mutta joutuu pettymään katkerasti kun sama skeida jatkuu työpaikoilla ym.
Inhimillisyyttä, toisista välittämistä, avaraa mieltä, empatiaa, sympatiaa mistä niitä löytäisi? Aina joskus saa yllättyä iloisesti, vaikkapa blogimaailmassa. Omalle kohdalle tullut enemmän hyvää, kuin koskaan uskalsin toivoa, vaikka kuulun ties miten moneen vähemmistöryhmään :)
Onnea diettiin Ally :)
minä lihoin viime dieetin aikana taas kilon, pari.
Ei mitään uutta auringon alla.
Kiitokset kannustuksesta dieetin suhteen. Saapas nähdä mitä tapahtuu :) Blogger on nyt temppuillut vuorostaan, mutta toivotaan että tämä kommentti suostuu ilmestymään jonon jatkoksi.
Hansu, maailma on niin hyvä tai paha paikka kuin siinä asuvat ihmiset. Kunpa omaan kotiin lukkiutuminen auttaisi asiaa, yleensähän raiskaaja on uhrille tuttu. Sittenkin varmaan sanotaan, että kuitenkin nainen flirttaili, tai valitsisi seuransa paremmin.
Marko F, me aikuiset todellakin opetamme nuoremmille miten käyttäytyä, joten ensimmäisenä kannattaa aina katsoa peiliin. Toisista välittäminen ja jonkinlainen yhteisöllisyys olisi tarpeen meidänkin maailmassamme. Onneksi mikään ei estä meitä alkamasta välittämään muista.
Mielenkiinnolla odottelen sinun karppauksen tuloksia. Jos vaikka innoistuis samaan juttuun.
Kamalia tollaset laihdutukset! Joutuu oleen ilman suklaata;)
Raiskaus on väkivaltaa eikä seksiä! Tämä kannattaisi muistaa kun puhutaan siitä että uhri oli liian lyhyellä hamosella tms. skeidaa! Hohoi järki hyvä, ihmiset ovat petoja toisilleen, kaikki me paskiaiset omalla tavallamme...Minä en koskaan, siis EN KOSKAAN hyväksy toisen ihmisen satuttamista oli syy mikä hyvänsä.
Tekosyy, eka vuorokausi - 1.2kg. Tämä siis kaiketi nestettä, mutta en anna tämän pilata vaa'n lukeman heilahduksen aiheuttamaa iloa.
Salka, jos olisi suklaadieetti, kokeilisin heti! Aivan, raiskaus ei todellakaan ole seksiä. En tajua miksi se erotellaan muusta väkivallasta, päinvastoin raiskauksesta voisi olla helpompi puhua jos se liittyisi samaan kategoriaan turpiin saannin kanssa ja siitä yritettäisiin poistaa se seksileima kokonaan. Seksirikokseksihan sitä sanotaan.
Ihminen on peto, niin uskon minäkin, mutta ei niin paljon viettiensä orja kuin muut eläimet. Ihmisellä on mahdollisuus valita tekonsa.
Valitettavan paljon on vielä vallalla käsitys, että raiskatuksi tuleminen on uhrin vika. Siitähän kertoo myös se häpeä, jota uhri tuntee. Eikö oikeutetumpaa olisi tulla vihaiseksi. Kertomatta ja syytteen nostamatta jättäminen antaa mahdollisuuden kierteen jatkua - sama raiskaaja iskee varmaan monta kertaa, moneen uhriin.
Pantteri, olen samaa mieltä tuosta kaikesta. Toivon ettei kenenkään raiskatun tarvitsisi jäädä yksin asian kanssa. Ehkä olisi myös hyvä lakata käyttäytymästä ikään kuin raiskaaja veisi raiskatulta jotain pyhää ja mystistä, että kyse olisi suuremmasta häpäisystä kuin muussa väkivallassa. Nainen voi helposti kuvitella että hänen ihmisyydestään on viety osa ja hän ei ole enää yhtä hyvä kuin muut ihmiset ja salata asian sen takia.
Ei naisten häpeämistä tietenkään pitäisi joka jutussa mainostaa. Tuskin juttujenteko kuitenkaan on koko syy siihen häpeämiseen.
Raiskaus on törkeä rikos eikä tietenkään ole uhrin syy millään tavalla. Ihmiset eivät ole kuitenkaan niin loogisia vaan häpeävät siitä huolimatta. Sille häpeämiselle pitäisi voida jotain eikä häpeämisestä puhumattomuuskaan ole välttämättä paras tie.
Tervetuloa keskusteluun, Jussi. Oletkin ensimmäisenä miehenä ottamassa kantaa nimenomaan tämän postauksen raiskausaspektiin (Marko puhui kiusaamisesta yleisesti).
Väkivalta aiheuttaa itsesyytöksiä ja häpeäntunteita. En ole saanut turpaani, mutta olen nähnyt miten se on vaikuttanut joihinkin ystäviini joille on käynyt näin. Yleensä ei kuitenkaan puhuta siitä että kaikki väkivalta aiheuttaa näitä tunteita, ei pelkästään ns. sukupuolistunut väkivalta (perheväkivalta ja raiskaus). Ehkä olisi syytä kertoa ennemmin että kaikki väkivalta aiheuttaa näitä tunteita, eikä keskittää sitä vain yhden lajityypin ongelmaksi. Suurin ongelma ei ole se, että heti kokemuksensa jälkeen tuntee häpeää, kenties syyllisyyttäkin vaan siitä, kuinka herkästi se jää ihmiselle asiaksi jota hän kantaa mukanaan koko elämänsä, joka määrittää hänen identiteettiään.
Jos sinulle sanotaan moneen kertaan, että "Nyt kun mennään naapuriin kylään, niin muistat varmasti sen että jotkut pitävät perheen isän housuja kummallisina, mutta niissä ei ole MITÄÄN normaalista poikkeavaa", kiinnität todennäköisesti huomiota housuihin enemmän kuin ilman tätä sanomista olisit.
Allyalias ja Jussi siitä olen samaa mieltä kanssanne, että häpeälle pitäisi pystyä tekemään jotain. "Häpeään sidottu persoonallisuus" olen kuullut tällaisen termin. Tällaisia henkilöitä saattavat olla esim. alkoholistien aikuiset lapset.
Pantteri, olet aivan oikeassa. Krooninen häpeä on hyvin salakavalalla tavalla lamauttava juttu, joka voi todella rajoittaa ihmisen valintoja elämässään.
Me tullaan yleensä pari vuotta jälkijunassa mitä tulee Ruotsiin. Siellä ilmestyy tänään (8.5.07) 22-vuotiaan naisen kirja raiskauskokemuksesta. Muutenkin Aftonbladet on nyt nostanut vankasti esiin sen, että raiskauksen kokeneen ei tarvitse tuntea häpeää ja uhrimieltä.
Toisaalta identiteettiin kajoaminen tekee häpeän tunteen ymmärrettäväksi, mutta juuri tämä julkipuhuminen kenties vähentää tulevaisuudessa ns. kaksoisrangaistusta, siis sitä että uhriakin vielä syyllistetään.
Kristina, toivottavasti mekin seuraamme Ruotsin esimerkkiä. Tämä kyseinen asia on toki aika hankala ratkaistava, onhan totta että raiskaus voi tuntua hävettävällekin, samalla tavalla kuin muutkin väkivallanteot/loukkaukset.
Suuri osa pahoinpitelyistä jää ilmoittamatta, mutta siitä ei tehdä samanlaista numeroa kuin raiskausten ilmoittamatta jättämisistä.
Jos minulla olisi enemmän uskallusta ja halua repiä omat ikävät kokemukseni tähän keskusteluun mukaan, voisin kertoa hyvän esimerkin siitä, kuinka Suomessa vallitseva häpeän ja rikosilmoitusten tekemättä jättämisen korostaminen voi vaikuttaa nuoren, raiskatun tytön valintoihin.
Lähetä kommentti