Menimme eilen hunningolle pelaamalla Triviaalia melkein puoli kahteen. Illan huipentuma oli kun miehen humalaisen kaverin kikkeli soitti videopuhelun kesken pelin (pöydän ympärillä oli minun ja miehen lisäksi kerääntynyt anoppi, L ja L:n täti 15vee). Olisipa kiva nähdä kaverin ilme jos hänelle koskaan selviää millaiselle porukalle on tullut soiteltua. Ne humalikot... :)
Kirjoituspäivä on sujunut liiallisen kaunokirjallista otetta välttäen. Sekin on aika hankalaa hommaa jos siihen oikein kunnolla paneutuu. Palkintona oli buffet-ateria Hai Long-ravintolassa, jossa sai rakentaa itse omat annoksensa ja kokki pyöräytti ne kypsiksi avokeittiössä. Muutenkin seisovan pöydän salaattitarjonta susheineen päivineen oli oikein monipuolinen. Parin tunnin leppoisan syöpöttelyn jälkeen olemme lojuneet ähkykoomassa toivoen että riehuva M menisi päiväunille. Tyttö uupui heti kun me muut olimme luopuneet toivosta ja alkaneet viettää taas herännyttä elämää.
Jätettyäni hormonaalisen ehkäisyn olen nyt ihan viime viikkoina alkanut tuntea itseni enemmän omaksi itsekseni. Joku äärimmilleen jännittynyt kireä säie tuolla takaraivossa on rauennut hieman eikä minua ärsytä enää kaiken maailman turhanpäiväiset asiat. Taitavat olla pillerit tälle elämälle popsittu, on se tasapainoinen mieli kuitenkin aikamoinen lisä myös tuohon avioelämäänkin.
Jaa
4 kommenttia:
Kikkeli soittaa puhelun, no joo. Oli siinä varmaan katsomista.
Kun hormoonit hyrrää OK, niin olo on normaali.
Mukavaa tulevaa viikkoa!
Tekosyy, onneksi ainoastaan mieheni joutui katsomaan soittajaa, mutta ääni kuului kaiuttimen kautta koko porukalle ja soittajan hmm... "identiteetti" kävi sitä kautta kaikille selväksi.
Lukuhaluja heruttava otsikko vie elämänmakuiseen tarinointiin.
Joo, tämä otsikko on vähän lööppityylinen ratkaisu :) Kiitti käynnistä ja kommentista, Paju.
Lähetä kommentti