Pakinaperjantai, aiheena isä

Elämme tasa-arvon aikoja ja se näkyy - jos ei vielä muussa niin ainakin suomalaisessa juhlakulttuurissa. Kevään kohokohta monelle äidille on, kun saa edes kerran vuodessa herätä tuoreen kahvin tuoksuun ja pian mies ja punaposkiset lapset kirmaavat tuomaan höyryävän kupposen ja nopeasti kyhätyt voileivät kaatumaan sanomalehden päälle, kun niitä yrittää hankalasti levitellä pehmeälle ja möykkyiselle alustalle hymyn hetkeksikään hyytymättä.

Isät tarkkailevat juhlamenoja aikansa ja huomaavat pian kokevansa puutetta ja epätasa-arvoista kohtelua. Onhan jo tutkimuksessakin huomattu että isillä on perheessä merkitystä. Niinpä he toteavat yhteen ääneen että hekin haluavat oman äitienpäivän itselleen. Mainostajat ja muut kauppamiehet lisäävät pökköä junan lailla etenevän kuningasidean pesään. Mitä jos tämä miesten äitienpäivä järjestettäisiin joulun alla, ennen kuin veronpalautukset tulevat niin saadaan kaikki rahat sukan varresta kiertoon ja isänmaamme taloutta nostattamaan?

Lopulta, monien inkutusten ja markkinatutkimusten jälkeen syntyy päivä isälle, joka nimetään mielikuvituksellisesti isänpäiväksi. Sen lähestymisen tunnistaa siitä, että lehdissä ja televisiossa näkyy paljon kalsarpäällisiä miehiä ja tsilettemainoksia, isät alkavat viedä roskia pyytämättä ja auttaa omalla hellyttävällä tavallaan sipulin pilkkomisessa juuri niihin kriittisiin aikoihin kun sormi eksyy osoittamaan uudempaa mallia matkapuhelinliikkeen ikkunassa. Ja voi sitä kirkasotsaisen riemun määrää kun isänpäivän ja tasa-arvon nimissä isäkin saa aamukahvit päällensä ja voi kerrankin lukea vettynyttä sanomalehteä aivan rauhassa. Hän ovat totta vieköön ansainnut sen!


Tsekkaa Pakinaperjantai! Jaa