Sarjassamme oloja

Eipä päästänyt kohtalo minua taaskaan helpolla eilisen illan juhlien tiimoilta. Nyt on niin kamala olo että hyvä kun pysyn tässä tuolissani tippumatta. Mutta Oulun Onnela tuli testattua ensimmäisen kerran. Taisin olla suurimman osan ajasta eksyksissä, se oli niin iso ja sokkeloinen paikka, että en hahmottanut sitä ollenkaan. No tietty humalallakin saattoi olla osuutensa asiaan.

K oli käynyt oikein meikkauksessa ja hänellä oli kiva kiharakampaus. Ja tarjolla oli voileipäkakkua jonka kimppuun kävinkin lähes välittömästi juhlille saavuttuani. Minusta pitäisi enemmänkin viljellä tuota voileipäkakkuperinnettä tavallisen täytekakun rinnalla, mutta ovathan ne kakut aika työläitä tehdä. Kiva kuitenkin että K oli nähnyt sen vaivan. Nam!

T möksähti olemattomista ja se latisti minun tunnelmaani aika paljon. Mutta totta kai yritin siitä huolimatta pitää hauskaa ja kai jossain määrin onnistuinkin. On tullut harrastettua tuota murhemieltä viime aikoina aivan liikaa. Tietenkin tuossa juopottelussa on se ikävä puoli että se "todellinen hauskuus" alkaa vasta seuraavana päivänä. Olenkin ehtinyt tässä vannoa taas mielessäni useampaankin kertaan että en juopottele enää ikinä. Mutta kukapa sitä ei silloin tällöin menisi vannomaan hätäisiä vannomuksia kurjuuden kynsissä. Toisaalta tällä kertaa tuntuu että todella tarkoitan sitä. Jaa