keskiviikkona, marraskuuta 22, 2006

Piimää ja pieniä housuja

Pikku M joi tänään isojen tyttöjen kupista aivan omin pikku kätösinsä. Ei mennyt kuin pikkuisen ohitse... Minä olen ottanut ilon irti silmälaseistani ja olen istunut kirjoittamassa jälleen uutta, typerää juttua. Lasit saatuani pystyin vihdoin käymään läpi sen vähän mitä olen saanut tehtyä puolisokkona ja tulos oli lievästi sanottuna järkyttävä. Ajatukset olivat ihan pirstaleina kun pystyin kirjoittamaan niin harvoin ja vain vähän aikaa kerrallaan, enkä tietenkään voinut oikein uhrata silmiäni aikaisemmin kirjoitetun lukemiseen. Siispä nyt olisi pitänyt tehdä koko homma uudestaan tai aloittaa jotain aivan uutta. Kivempaa on tietenkin aloittaa uutta kuin metsästää monta viikkoa vanhoja ajatuksiaan rivien välistä.

Maistoin tänään piimää ensimmäisen kerran lapsuuteni jälkeen. En ole suostunut juomaan sitä sillä olen muistellut että piimä on tosi pahaa. Nyt kuitenkin ajattelin kokeilla, yleensähän tuo makuaistikin kehittyy iän myötä suvaitsevaisempaan suuntaan, niin kuin käy monen muunkin asian suhteen (poikkeuksena ne ihmiset jotka kasvavat krantummiksi ja ahdasmielisemmiksi). Piimän suhteen vuodet eivät olleet muuttaneet mitään. Aivan samalla lailla meinasi tulla koko sotku bumerangina takaisin. Ihan hyvin saa minun puolestani mennä taas 20 vuotta ennen kuin suostun maistamaan kyseistä litkua uudestaan. Terveysvaikutuksista viis - jos se maistuu noin pahalle, eikä mene edes päähän niin minä en sitä juo!

Henkan ja Maukan mainoksesta oli tullut jotain sanomista (kuulin ihan vain ylimalkaisesti asiasta enkä ole ehtinyt vielä ottaa asiasta selvää). Nykyajan vaatteet tuntuvat puhuttavan ihmisiä aivan samalla tavalla kuin nuorison pukeutuminen varmaan viidenkymmenen vuoden ajan. Mutta minäpä tiedän että paha markkinatalous ja voitontavoitteluhan tässä nykyisessä suuntauksessa on takana. Mitä pienemmän vaatteen saavat myytyä samaan hintaan, sitä enemmän säästävät materiaalikustannuksissa. Ja luurankokauneusihanteessa sama juttu. Mitä laihempi ihminen on, sitä pienemmän vaatteen hän ostaa samaan hintaan kuin pullukka toverinsa ja sitä enemmän materiaalikustannuksissa säästetään. Ja kun kaikki vielä saadaan litistettyä samaan muottiin, ei vaatteitakaan tarvita niin montaa kokoa. Ehkäpä, jos me kaikki tarttuisimme toisiamme käsistä ja luopuisimme korkeavyötäröisistä housuista niiden nakinkuorien (joihin ainakaan minun ahterini ei mahdu tunkemallakaan ja mitä olen seurannut - ei monen muunkaan) hyväksi, voisimme pelastaa palasen sademetsää (tai ainakin jonkun vaatesuunnittelijan uran) ja samalla muodostaisimme pitkän ystävyyttä ja munuaisvaivoja ylistävän ketjun joka kiertäisi koko maailman. Jaa

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Huomenta Allyalias :)
enpä ollut ennen ajatellut tuota vaatejuttua tuosta materiaalinsäästövinkkelistä, mutta loogistahan se on, nyt kun miettii.
15 kiloa sitten maksoin housuista saman, minkä nyt pullukampana. Olisi pitänyt pyytää alennusta, ja uhata että jos eivät alennusta anna, palataan parin vuoden, ja parinsadan porsaanleikkeen jälkeen, asiaan ;-)

Allyalias kirjoitti...

Hyvä markof. Nyt olet ymmärtänyt kuinka voimme painostaa "systeemiä" toimimaan meidän mielivaltamme alla. Ehkäpä kauppakeskuksiin kasvaneet Hesen maailmat ja Mäkkärit ovatkin maanalaisen vastarintaliikkeen palveluksessa ;)