(Tämä on L:n palliskonaama samaiselta matkalta. Ja ihmettelijöille: Kyllä, olen tänään harjoitellut käyttämään netistä lataamaani helppoa kuvankäsittelyohjelmaa!)
Päivä on mennyt nopeasti ja M on ollut hyvällä tuulella, vaikka hän on jälleen kerran vuotavanenäisenä. L on huolehtinut nyt jo kohta puolen tunnin ajan M:n kiduttamisesta, tämä tuntuu olevan pikkuiselle huvittavaa puuhaa, vaikka siihen sisältyy paljon hänen rääkkäämistään ja niinpä minä olen saanut viettää hetkisen rauhassa internetin ihmemaassa. A-ystävä kävi ja esitteli minulle nettisivut josta voi tilata halvat silmälasit. Kävihän sitten lopulta niin että parempi silmäni ei siedä väärää voimakkuutta ja minun on kenties hommattava kehittyneemmät lasit. Nyt kirjoitan taas paljain ja särkevin silmin.
Olin saanut sähköpostia sukulaiselta reissumme tiimoilta. Siinä minua kehotettiin alkamaan yhteydenpitoon eräiden suurin piirtein ikäisteni sukulaisten kanssa. He ovat kivoja ihmisiä sikäli kun heitä tunnen mutta en todellakaan tiedä kuinka tuntemattomien kanssa aletaan pitämään yhteyttä, hyvä kun tiedän miten toimia tuttujenkaan kanssa. Sitä paitsi minusta tuntuu että minun kuuluu pitää heistä, aivan sama miten meillä lähtee sujumaan ja sellaiset tilanteet ovat olleet minusta aina epämukavia, siitäkin huolimatta että luultavasti pitäisin heistä jos/vaikka ei olisi pakko. Minulla ei ole paljon sukulaisia ja näihin olemassaoleviin välit ovat kehittyneet aika pitkälti maantieteellisten seikkojen perusteella ja tietenkin olen vakuuttunut että minulle läheisimmät sukulaiset ovat objektiivisestikin ajatellen tosi kivoja ja huippuja muutenkin. Mutta minua ei ole kasvatettu siihen että suku olisi mitenkään erityisen tärkeä asia, toisin kuin tiedän joissain perheissä olevan. Me olemme olleet enemmän perhekeskeisiä.
Aion tarttua huomenna tähän sukulaishaasteeseen. Tänään haluan elää vielä siinä toivossa että keksin jotain kirjoitettavaa kummallekin. Ja vielä eri asioita molemmille, tarpeeksi (mutta ei liian) tuttavallisella äänenpainolla ja innokkuuttani ilmaisten. Olisikohan liian varhaista lähettää muutamaa valokuvaa lapsista? Minä ainakin haluaisin nähdä kuvia heidän perheistään, mutta toisaalta olen yleisesti ottaen huomattavasti keskivertoihmistä kiinnostuneempi valokuvien töllääjä.
Lauantaina K juhlii kolmikymppisiään. Ja M on räkäisenä. Minä olen jo valmiiksi ihan paniikissa että sairastun taas. Viime aikojen trendi on ollut että kun joku juhlii, minä sairastan kotona, olen juhlilla puolikuntoisena, paksuna, pahoinvoivana t. epämiellyttävänä. Mutta nuo juhlat ovat sellaiset että sieltä jään pois vain siinä tilanteessa että tupla-annos särkylääkettä ja Otrivinia ei tepsi. Joten veikkaan että olen mukana puolikuntoisena ja/tai epämiellyttävänä. Ehkä minun pitäisi laittaa M sellaiseen kuplaan joihin pistetään niitä joilla ei ole minkäänlaista immuunipuolustuskykyä. Tai voisinhan mennä itse sellaiseen muutamaksi päiväksi jokusen hyvän kirjan kanssa. M ja L voisivat törkkiä sitä kuplaa ja nauraa minulle kimeillä äänillään. Se olisi auktoriteetin menoa se! Jaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti