tiistaina, marraskuuta 21, 2006

Silmälasit - taas

No nyt minulla on aivan oikeat silmälasikaupan silmälasit. Ne tuntuvat painaville ja omituisille, eikä parempi silmäni hyväksy oikein vieläkään uutta linssiä. Pitänee yrittää siedättää. En tiedä mitä sitten neuvoksi, jos silmät eivät kestä vieläkään. Meillä on kotona kuuma ja minulla vieläkin nenässä nuhainen olo. Tämä yhdistelmä aiheuttaa oikein epämiellyttävän kokonaisfiiliksen mutta siitäkään huolimatta en ole uskaltanut luopua neuleesta. Pitkät kalsarit olen sentään jättänyt pois. Lumi näyttää sulavan ja ulkona on ollut jo useamman päivän pari plusastetta. Meidän asuntomme lämpöpatterit eivät ilmeisesti ole saaneet tietoa ilmastonmuutoksesta.

Viime yönä näin sellaista unta että maailma oli täynnä yksijalkaisia ihmisiä. Tai ehkei koko maailma vaan Irlannin lähellä sijaitseva pieni saari jossa olin viettämässä jonkinlaista hermo/kesälomaa. Minun hotellihuoneeni oli aivan kuin seitkytluvun suomalainen makuuhuone kesäkuosissaan, ohuine keltakukallisine verhoineen joista aurinko läpi sievän kullankeltaisena. Minulla oli unessa tosi hyvä mieli, mutta sitten alkoi tapahtua kummia. Saaren yksijalkaiset ihmiset menivät tosi apaattisiksi ja istuskelivat käsi poskella suurilla, laakeilla kivillä ja katselivat merelle. Osa heittäytyi mereen tai hyppäsi suuren kivipaaden päältä maahan ja kuoli. Minua alkoi pelottaa unessa tosi paljon. Sitten joltain taholta (joka unenomaiseen tapaan jäi hämärän peittoon) tuli viesti että näiden yksijalkaisten proteeseissa oli käytetty vahingossa sellaista ainetta joka aiheutti debressiota ja itsemurha-ajatuksia. Olin jotenkin huojentunut, sillä olin kai pelännyt että moinen mielentila voisi tarttua minuunkin. Menin hyvillä mielin takaisin huoneeseeni. Joku oli laittanut pöydälle Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta - kirjan (jonka tosielämässäkin olen lukenut aika vasta). Kannessa oli kirjailijan kuva. Hänen kasvonsa olivat saman näköiset kuin olen nähnyt kuvassa, mutta hänellä oli pitkä vaalea, tukka ja tasaiseksi leikattu otsis. Hänellä oli päällään hihaton, hieman läpikuultava naisten paita. Siinä vaiheessa aloin epäillä että näen unta ja päätin herätä. Samaan aikaan heräsi myös pikku M. Jostain syystä minulla kesti pitkään ennen kuin aloin näkemään yhtään mitään. Ehdin jo hetken luulla olevani edelleen unessa.

Taitaa olla taas aktiivisempi univaihe tulossa. Se lupaa hyvää, sillä yleensä unien myötä elämäkin muuttuu paremmaksi. Jaa

Ei kommentteja: