Eipä olisi uskonut että Välimeren kylmät, mutta ah, kuinka kauniit ulapat palautuisivat minulle elävästi mieleen kaiken tämän kylmän keskellä, mutta niin vain kävi tänään. Olen nimittäin kärsinyt parin päivän ajan suhteellisen kiusallisesta vaivasta joka on askarruttanut mieltäni päivin ja öin. Soittelin tänään kaahkoissani kaverille siinä luulossa että häneltä viedään vähintäänkin päätä tai parhaassakin tapauksessa kiidätetään pakkopaidassa parantolaan. Kävi onneksi ilmi että tilanne ei ollut niin kammottava kuin olin hysteriaan taipuvaisessa päässäni erehtynyt luulemaan ja niinpä uskalsin kysellä häneltä neuvoa kiusalliseen vaivaani. Hämärät muistikuvani nimittäin kertoivat minulle että hänkin on painiskellut joskus saman ongelman kanssa. Kaverilta löytyi vastaus vaivaan kuin apteekin hyllyltä (ja paremminkin, sillä apteekin hyllyltä kahmaisemani tuote ei auttanut ongelmaan), suolavesikylpy olisi pettämätön parannuskeino tähän sitkeään vitsaukseen. Niinpä olen tänään lillunut suolavedessä, jonka sentään säännöstelin asteen verran lämpimämmäksi kuin Välimeren ja ajatellut kesää ja matkailua. Olo on jo nyt huomattavasti paljon parempi.
En aio leipoa omenapiirakkaa, sillä leivinjauhe on lopussa. Mutta miten olisi pulla... hmm... siihen saattaisi löytyä ainekset ;)
Jaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti