perjantaina, huhtikuuta 08, 2011

Päivä 25 - Ensimmäinen

Aihe oikein yrittää houkutella kertomaan moraalittomia, mutta moraalittomia ensimmäisiä kertoja en muista, ja viimeisiä on jo käsitelty. Siksi kerron teille ensimmäisestä kerrastani jolloin maistoin simaa.

Meidän pikkukaarnijärveläisessä majassamme ei juuri maallisia iloja harrastettu. Näin ollen vappu, ja siihen elimellisenä osana liittyvä sima, jäivät minulta pitkäksi aikaa maistamatta. Se oli niitä aikoja, kun olin taittanut kappaleen matkaa erään Jussin kanssa. Hän oli STJKVTKYL:in Lapin osaston puheenjohtaja, ellei ollut sitten jo tullut vaihdetuksi kokouksiin osallistumattomuutensa kanssa. Joitakin viikkoja aikaisemmin olin jättänyt Jussin Gaasbeekin lähistöllä sijaitsevan pensaan alle nukkumaan ja jatkanut itse matkaani. Vaikka Jussi oli ärsyttävän pikkutarkka, jopa neuroottinen, mies, olivat hänen (tai paremminkin STJKVTKYL:in) ajatukset jääneet itämään mieleeni.

Niin päädyin eräänä vappupäivänä Vondelparkiin yhdessä Randstadista matkustaneiden veljesten ja "merenneidon" kanssa. Erään salaperäisen Einarin olisi pitänyt tulla myös paikalle, mutta hän oli juuttunut jollekin Euroopan lentokentistä (en muista enää mikä se oli). Einari oli lähettänyt meille hyvitykseksi 3 pullollista ehtaa simaa, jossa oli rusinoita ja kaikkea. Makoilimme sen illan nurmikolla, puhuimme henkeviä, hörpimme simaa ja mutustelimme vettyneitä rusinoita. Heidän mielestään minä olin ihmeellinen, minusta sima oli ihmeellistä.

Sitten Jelmer meni keksimään sen päättömän idean valtavasta ritsasta...
Jaa

2 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

Hmm... valtava ritsa. Kaikkea se sima teettää, varsinkin ne rusinat. Mutta onhan ne kyllä hyviä :)

Sirokko kirjoitti...

Tämä jäi nyt vähän vaivaamaan, kun en tiedä oliko se sima liikaa käynyttä, vai keksitäänkö jättiritsoja vähemmänkin käyneellä..