lauantaina, huhtikuuta 02, 2011

Päivä 19 - Kaduttaa

Kuinka tämä aihe tähän niin osuvasti sattuikaan! Ette arvaa kuinka nyt nolottaa. Aamulla heräsin eteisen lattialta (tiesin heti, että kyseessä oli minun eteiseni) makuuhuoneen suunnalta kantautuvaan Jopin kuorsaukseen. Juuri sen kerran kun muistinmenetyksestä olisi iloa, ei minulle tietenkään sellaista suoda. Eikä kyllä filmin katkeaminenkaan estäisi laskemasta yhteen yks plus yks, kun lattialla, minun ja käsilaukun välissä on ilmielävä, muutaman vuoden vanha Lauri tähkän käyntikortti (se ei ollut käsilaukun sisällöstä kertovassa jutussani, sillä olin liimannut sen purukumilla yhteen kriisityöntekijän käyntikortin kanssa, enkä tajunnut katsoa kortin molemmille puolille luetteloa tehdessäni).
Soitin siis yöllä lemmekkäänaggressiivisen kännipuhelun Lauri Tähkälle, joka ei ainakaan myöntänyt edes muistavansa minua. Eikä hän muistanut minun bileitänikään. Akan hän kyllä muisti ja käski sanoa lämpimät terveiset. Sen verran sain hänestä muistaakseni puristettua irti, että Elonkerjuulle lähetetty erosähköposti oli ollut aika pitkä.
Muistelen valehdelleeni nöyryytystä lieventääkseni, että minulla on suhde ihan Fabion näköiseen, lempeään elinkautisvankiin, joka myös lähettää pitkiä sähköposteja.
Pitää lähteä repimään tuo käyntikortti...
Jaa

2 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

Peikko luulee, että Ally sitten kohta katuu sitä käyntikortin repimistä. :)

Akkapaha kirjoitti...

Voi niitä juhlii, voi niitä aikoi, voi sitä Laurii, vovoi minkä hää män mokoma tekemää!