Yäk mikä keli!

T joutui hakemaan itselleen pari päivää sairaslomaa olon yllyttyä kammottavaksi. Tai oikeammin hän ei edes joutunut hakemaan sitä vaan sai loman puhelimessa. Paperitosite lähetetään kuulemma postin välityksellä.

Lähdimme sairaudesta huolimatta kaupungille. Minä tarvitsin meikkiä ja muutakin hommaa oli. Olin erittäin hyvällä mielellä siitä ettei minun tarvinnut lähteä bussilla, sillä ilma oli kammottava ja maa oli liukas ja suuria rapakoita täynnä. Oikein kunnollinen jalankatkaisukeli. Veikkailimme siinä jo vieläkö lumi sulaa pois, mutta luulen ettei tuota sadetta jatku ihan niin kauan.

Minullakin on nuhainen nenä ja kurkussa tuntuu ikävälle. Mutta olen huomattavasti paremmassa kunnossa kuin T. Minusta jo sekin on aikamoinen saavutus, sillä yleensä minä olen se joka nappaa nuo räkätaudit. Kivaa kun on viikonloppu, pitkästä aikaa jopa tuntuukin viikonlopulle kun T ja L ovat molemmat kotona ja sitten on se K:n juhlakin suunnitteilla. Että on oikein iltamenot ja kaikki. Mitenhän siellä vaan pysyy pystyssä?

Olen luvannut tehdä T:lle pipon. En vain tiedä vielä miten. Ja T on sanonut että aikoo pitää sitä päässään vaikka siitä tulisi minkä näköinen tahansa. En ole mikään käsityöihminen, mutta toivon että tarpeen vaatiessa saan joltain näppärältä kaverilta apuja. Hyvän linkkivinkin onnistuin jo saamaan. Sieltä varmaan voi myös saada opastusta asiaan.

Tein tänään känkkyräisen isänpäiväkakun jopa alle viikon myöhässä. Mutta oikeana isänpäivänähän olimme reissussa ja sittemmin T on ollut niin paljon töissä ettei ole ehtinyt juuri syömään kakkua. Inhottaa kun minun kakuistani tulee niin kammottavan rumia (ja yleensä myös pahoja). Onneksi tätä syömässä ei ollut ketään ihmistä. Jaa