Tiedättekö tyypin: Hänen isänsä on koulun rehtori tai muu arvostetussa asemassa oleva henkilö. Hän itse on 30+ otsahikoiluun ja kaljuuntumiseen taipuva lyhyenläntä pikkuruutuhousuissa kulkeva mies jolla on vasemmassa nimettömässään niin paksu kultasormus että se kelpaisi paatuneellekin "gangstalle" kaulakoruksi. Tämä mies on kaikissa helvetin tilaisuuksissa joita pikkukylällä järjestetään ja hänen hikensäkin haisee koulun jumppasalille. Hänellä on konservatiivinen solmio ja hikiläikät kainaloissa. Hänellä on suuret hampaat ja hän hymyilee mielellään ja kaikille. Hän on sanavalmis ja saa ihmiset hymyilemään, jopa nauramaan. Hän tuntee kaikki ja kaikki tuntevat hänet. Kun hän kuolee, häntä tituleerataan pidetyksi. Hänellä ei ole mielipiteitä, tai jos on hän ei kerro niitä kenellekään. Hän hymyilee, myötäilee ja laittaa asioita leikiksi.
Ihmiset pitävät hänestä mutta he eivät puhu hänestä koskaan hyvää eivätkä pahaa. He eivät tietoisesti tai tiedostamattaan voi uskoa että se mies näyttää itsestään kaikkea, että hänellä täytyy olla jokin kammottava perversio tai muu salaisuus. Ja että he itse asiassa pitäisivät hänestä enemmän jos he edes kerran näkisivät hänet vesisateessa, hymy hyytyneenä, sanomassa VITTUH tervehdykseksi kaikille tilaisuuksista tutuille vastaantulijoille. Minä en ole yleensä sellainen ihminen kuin tuo mies, mutta välillä tunnen tyypin pulpahtavan väkisinkin pintaan. Tunnen itseni virnisteleväksi ääliöksi jolla ei ole mitään sanottavaa mistään ja vaikka olisikin, turpani pysyy siinä ikuisessa, ääliömäisessä irvistyksessä ja juttuni ovat sievisteltyjä ja ainakin pintapuolisesti sensuroituja.
VITTUH!
Jaa
15 kommenttia:
Täysosuma! Onko kumihymymies ollut ikänsä teennäinen vai alkoiko roskien luutiminen maton alle sen jälkeen kun lapsuus (lapsen suusta totuus -vaihe) loppui.
Hymyile kuin houkka! Älä paljasta sisintäsi tai jäät ulkopuolelle! Mielistele. Äh, sattuu, kiristää.
Millainen on aidon aikuisen profiili? Onko sellaisia olemassakaan ;)
Olipa mojova kirjoitus, kiitos! Likapyykkiä on tarpeen välillä liottaa.
Huomenta Allyalias :)
Minulla on selkeä ero siinä, mitä sanon kirjoittaen, mitä live-tilanteessa. Olen huomannut sen vasta vanhenmiten. Kirjoittaessa en sensuroi itseäni lainkaan, monien mielestä menen liiankin pitkälle. Normaalielämässä olen melko syrjäänvetäytyvä ja pidättyväinen, joskus omaksi mieliharmikseni saakka.
Huomenta paju ja marko f. Paju, minusta kukaan ei synny teennäiseksi. Sellaiseksi kasvaa (eikä tietenkään ole hyvä olla täysin vailla itsesensuuria). Minusta aidon aikuisen näkee melkein kilometrin päähän. Ne ovat sellaisia ihmisiä joista paistaa se kuinka sinut he ovat itsensä kanssa.
marko f, kirjoittaminen on hyvä kanava tuoda tunteitaan ja ajatuksiaan esiin. Eipähän kukaan tule keskeyttämään :) Minullakin on joissain sosiaalisissa tilanteissa moista ongelmaa...
Loistojuttu! :) Monenlaisia tunteita. Suurien hampaiden irvikuva-mielikuva. Luulen, että kirjoitettuasi olo oli kuin avannossa käyneellä. :)
Piti tulla vielä kertomaan eräs juttu. Olin viime keväänä juhlimassa erästä ystäväperheen ylioppilasta. Kysyin äidiltä, psykologilta, miltä nyt tuntuu. - Vittu, paska, perkele, kirosanat soljuivat muuten aina niin korrektilta ja empaattiselta ja hymyilevältä äidiltä. Hän oli kuunnellut koko kevään työssään raskaita murheita ja nyt sinänsä keväisen ilojuhlan keskellä tulvi yli.
Hei sivuaskel ja paju. Jos avannossa käynti tuntuu yhtään siltä kuin kuvittelen niin olet oikeassa, sivuaskel. Paju, kiva kun kerroit tuon jutun. Minulla tuli tosi hyvä mieli. Onneksi kaikki meistä eivät kulje heinäseiväs ahtereissaan. Pisteet äidillesi :)
Kiva kun ystäväperheen äidin kiroilutulva kesken juhlinnan virkisti ;)
Ai, minä luin tuon niin että olit äitisi kanssa ystäväperheen juhlilla... Kiitokset ala-asteen opettajalleni sisälukutaidosta... Pisteet siis ystäväperheen äidille. Kyllä muakin v###ttais jos pitäisi ressissä vielä ylioppilasjuhlatkin järjestää :)
Hassu juttu, luin myös Pajun kommentin niin että se olisi ollut hänen äitinsä sanomaa??? ;)
Juu, luin uudestaan kommenttini ja totta: kyllä siitä saa väärän käsityksen. Ikään kuin puhuisin omasta äidistäni.
Näin käy kun kiirehtii... Päässä ihmiset temmeltävät kohdallaan, mutta juoksevat ruutuun sekavasti. :)
Loppu hyvin ;)
Paju, jos sen lukee TARKASTI niin voi päätellä että kyse on tietenkin ylioppilaan äidistä. Ihania tunteenpurkauksia tuollaiset joka tapauksessa :)
Kiroilu on välillä ihan paikallaan ;)
Niistä juhlista jäi parhaiten mieleen tämä juhlittavan äiti, joka kiroilutulvassaan riisui meiltä kaikilta jäykkyydet ja seipäännielemiset. Tuli hyvin inhimillinen fiilis.
Parhaat juhlat muistetaan täydellisistä romahtamisista.
Ja seipään nielemisistä..
Sulfi, siitäkin ;)
Lähetä kommentti