perjantaina, marraskuuta 10, 2006

Teeskennelty ilo on...

Tänään matkustin bussilla ystäväni K:n luokse. Vastapäätä istui nuorempi nainen, jolla oli saman ikäinen mutta kaksi kertaa isompi lapsi kuin minulla. Vaihdoimme muutaman sanan ja olimme pariin otteeseen hymyilykatsekontaktissa. En olisi halunnut sitäkään vähää. En olisi halunnut tulla häirityksi. Mutta bussissahan rauhaa ei voi valita. Tulimme perille, eivätkä varpaani olleet enää tippaakaan jäässä. M oli väsähtänyt rattaisiin sanottuaan ensin tuhat kertaa peräkkäin että bussin seinässä oleva pyörätuolilaisen kuva (siis se sinivalkoinen invapaikan merkki) ei ole pingviini. Syrjäisen kaupunginosan omakotitaloreunusteinen tie oli aavistuksen harmahtava puunpolttosavusta ja ilmassa haisi hyvälle. Katselin lumisia puita ja talojen pihoja yrittäen imeä näystä kaiken mahdollisen kauniin siitäkin huolimatta että talvimaisema on minusta usein pitkästyttävä. Tien reunassa kulki kissan jälkiä.

Ystävän luona oli kivaa ja M:llä oli hauskaa. Kotimatkalla varpaat ehtivät jäätyä oikein kunnolla ja pakkanen kirpaisi poskia. En voinut uskoa että mittari ei ollut edes kymmenessä miinuksessa. Lumi tuntuu kestävän paremmin kuin Vanhasen suhde... Aurinko oli vaisulla tuulella vaikka sen takia joutuikin siristelemään. Jo kolmen jälkeen iltapäivällä se oli mennyt piiloon oranssin harson taakse eikä jaksanut enää kunnolla edes teeskennellä lämmittävänsä. Asuialueeni samanväriset ja -näköiset kerrostalot olivat yläosaltaan hiipuvan auringon kylmässä, oranssinkeltaisessa tulessa. Miksi katuvalojen tilalle ei voi laittaa kirkasvalolamppuja?

Nyt on jo pimeää. Keskustassa thai-hierontapaikan ikkunassa oli sähkökynttelikkö jonkin ikkunaornamentin (jonka oli kenties tarkoitus esittää venettä) takana. Kohta niitä on jokaisen asunnon ikkunassa joulu-uniformuna. Onkohan sähkökynttelikkö 2000-luvun vyölaukku?

Tänä vuonna meille on tullut 3 lasten joulukuvastoa. M lukee niitä päivittäin, mutta ei osaa vielä kerjätä. Kaupassa se osaa jo juosta leluhyllyn luo ja halata söpön näköisenä pehmolelua. Emme ole houkutuksesta huolimatta ostaneet hänelle mitään, eikä hän ole alkanut heittäytymään hikisenä pitkin kaupan lattioita. Toistaiseksi siis kaikki hyvin.

Olisi kiva olla iloinen. Mutta sitä odotellessa pitänee teeskennellä sellaista. Jaa

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Katuvalojen tilalle kirkasvalolamput. Mikä loistava idea. Kannatetaan.
t: Tekosyy
http://tekosyy.vuodatus.net/

Teemu kirjoitti...

Vaikka kenties tiedänkin miksei katuvalojen tilalla ole kirkasvalolamppuja minulla ei ole aavistustakaan miten oranssinkeltainentuli voi olla kylmä. Mutteipä se oikeasti kiinosta ketään. Katkeraa.

Kyllä se M vielä oppii... En voi vastustaa: Ei saa kävellä pois, ei saa antaa periksi. Kaariase kainaloon vain.
Anteeksi, viisastelu tuottaa minulle iloa toisinaan.

Ilosta ei saa onnea mutta onnesta voi saada iloa.

Allyalias kirjoitti...

Iltaa Tekosyy ja t.offset. Tehkäämme maailmasta sellainen että sinne on mahdollista tehdä kirkasvalolampuin valaistuja kävelyteitä! Tässä on taas kansalaisaloitteen paikka.

Kiitoksia t.offset, lastenhoitovinkit otetaan aina ilolla vastaan. Kivaa jos olet iloinen.

Sulfidi kirjoitti...

Niinhän tuo vaikuttaa että tämän talven lumet on ottanut vakavammin vakanssinsa kuin Vanhanen..

Kirkasvalolamppu ois hyvä idea mutta liekköhän kaatuu kalleuteensa? Se voisi olla avuksi ihmisille oikeastikin ja poistaisi tai ainakin vähentäisi masennusta. Tästähän tulisi tehdä oikein oikee tutkimus?

Mutta sen sanon että en ala kynttelikköä kantamaan vyötäisilläni. :D

Allyalias kirjoitti...

Sulfidi:D Kyllä se sinäkin lähdet kynttelikön kanssa joraamaan jos kaikilla muillakin on.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää lauantaita Allyalias :)

sivuaskel kirjoitti...

Kyntteliköt päähän ja menoksi. Pianhan on taas 'Lucia'-päivä :D

Allyalias kirjoitti...

Hei vaan Markof ja Sivuaskel.

Joo, Lucianpäivän kynttelikkövyölaukku tekisi varmaan kauppansa... Ja vielä parempi jos se olisi Lucianpäivän kirkasvalokynttelikkövyölaukku.