Yritän kirjoittaa vaikka niskaani sataa jäätävää räntää kanssa-asukkini toimesta. Muistan ajan joitain vuosia sitten, jolloin en voinut kerta kaikkiaan ymmärtää ihmisiä jotka jäkittävät hiljaisuudessaan omissa puuhissaan vaikka toinen purkaa itseään vaihtelevalla intensiteetillä. Nyt minä olen yksi sellainen, olen kehittänyt itselleni kelmun jonka pintaan suurin osa rännästä takertuu, eikä se koskaan ylety minun nahkaani asti. Muuten, pahoin pelkään, olisin niin jäässä etten saisi käsiäni liikkumaan.
Ulkona on plus 8 astetta ja lumesta oli jäljellä jokunen orpo kinos ja jäätä joissain suvantopaikoissa joen rannan tuntumassa. Nopeimmat olivat ottaneet jo jouluvalot ja sähkökyntteliköt käyttöönsä. Viikon päästä, näin ennustan, niitä alkaa olla esillä kokonainen armeija. En minä halua olla erilainen kuin muut ja jos haluaisin, se ei automaattisesti tarkoita sitä että minä haluaisin olla jotenkin parempi. Haluan sanoa tämän tässä, sillä välillä minulla tulee sellainen olo, että joku vaikka ajattelisi että minä yritän olla jotain. Näillä pohjustuksilla sanon että olen vahvempi siinä päätöksessäni etten laita kynttelikköä ikkunaani tänä vuonna. En luonnollisesti tee tästä periaatteellista kysymystä jos joku perheemme asukki vaatii kapistuksen esillepanoa. Minä haluaisin miettiä miten minä juhlistaisin joulua, enkä vain tunnollisesti sonnustaa kotia joulu-uniformuun ja pitää naamaani joululukemilla aattona.
Ehkä tämä on vain sitä että koen tarvetta kyseenalaistaa ja päättää, enkä ole löytänyt muuta kohdetta kuin sinänsä nätit ja harmittomat sähkökyntteliköt. Ehkä minun pitäisi kiinnostua maailmasta ja epäkohdista ja oikeuksista, puoltaa tai vastustaa jotain merkittävää asiaa. Ehkä minun pitäisi piestä itseni tästä apatian tilasta ja alkaa elää ja nauraa tarkoituksettomasti ja taistella ja uhmata kuolemaa.
Jaa
2 kommenttia:
Hyvä kirjoitus. Jaan tuon fiiliksen. Muutama vuosi sitten, yksi parhaista jouluistani oli mökillä, miehen kanssa kahden ja aattoillan ruokana ruisleipää ja silakoita. Ei puuttunut mitään sillä kaikki oleellinen ja rakas oli läsnä. :)
Juuri tuota tarkoitin minäkin, sivuaskel (ja teidän joulunne kuulostaa ihanalta). Muodostuuko joulu mukavaksi todellakin niiden pakollisten rituaalien kautta vai onko tärkeintä viettää aikaa niiden kanssa joita rakastaa? Ainakin vanhempi lapsi tosin saattaisi nostaa melkoisen protestin pystyyn jos ei olisi lahjoja ja herkkuja.
Lähetä kommentti