torstaina, marraskuuta 30, 2006

Runotorstai

Ajelehtija


Ei ole vihureilta välttynyt.

Niiden syliin on vain tehnyt

itselleen pesän ja antanut repiä

hiuksia, tuudittaa.


Ja keinunut on avaruuteen asti,

satanut vetenä syyspellon multaan ja

tottunut elämän kiertokulkuun.

On tuudittanut käsillään kuolevaa

lehteä, antanut ikävän kääntää

silmänsä sisäänpäin.


Ajelehtinut on monta arkea

testannut pysyvyyttään viimeisissä

oljenkorsissa. Riemuinnut kun kaikki

on kuten pitää, kuten ennenkin.

Ja hyväksynyt, ennen kaikkea

on hyväksynyt.


Nyt kumara ja vanha, merkitty.

Keho huokaa lahoa ja maata.

Mieli kuin kirkas haiku.

Silmissä maratoonarin kuumeinen

äly.



Runotorstaissa oli aiheena Juice Leskisen säkeet: Päivä päivältä/ ihminen muistuttaa itseään/ entistä enemmän.

Jaa

14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hieno teksti, upeita säkeitä, onnistunut. En täysin ymmärtänyt maratoorin kuumiesta älyä, mutta kosketti.

Sulfidi kirjoitti...

Drifter.. Jälleen kerran olet ylittänyt itsesi riimittelyiden ja säkeiden hullun myllyssä! Hieno kerronta ja hyvin kertovaa tekstiä.

Allyalias kirjoitti...

Kiitti tui ja sulfidi. Tui, mulla tulee monesti unia mukaan näihin runoihin kun kirjoitan heti aamusta. Tuo loppu on nimenomaan viime yön unesta, joten kaiketi se on vain unilogiikalla ymmärrettävissä :)
Sulfi, niin pohjilla rymytään että itsensä ylittäminen on huomattavasti helpompaa kuin itsensä alittaminen. Kiitokset kuitenkin :)

Anonyymi kirjoitti...

Koskettava runo.

Sulfidi kirjoitti...

vasso kuu!

Anonyymi kirjoitti...

Voi että tykkäsin!

sikuri kirjoitti...

Hieno runo, paljon herättäviä kielikuvia. "Riemuinnut" , "ja ennenkaikkea hyväksynyt".
Kunpa nämä sanat sopisivat minuun, kun vihdoin mieli on kuin kirkas haiku.

Hanhensulka kirjoitti...

Keho huokaa lahoa ja maata ja mieli on kuin kirkas haiku.:)

Vaikka itselläni nämä asiat ovat jotenkin toisin päin niin tämän runon tunsi silti omakseen. Hieno.

Anonyymi kirjoitti...

Hieno runo, joka kestää monta lukukertaa. Koska sanojen takana on sisältö, monet kohdat ovat lukijalle henkilökohtaisesti tosia. Jäin makustelemaan muun muassa tätä:

antanut ikävän kääntää
silmänsä sisäänpäin

Niin totta!

Allyalias kirjoitti...

Kiitokset käynnistä ano, sikuri, hanhensulka ja kukkis :) Ja kaunis kiitos kehuista.

Anonyymi kirjoitti...

Ajelehtinut monta arkea.. sinulla kyllä sana hallussa, lukukerrat vaan parantavat!

Allyalias kirjoitti...

Kiitokset myös sinulle, lakka

Anonyymi kirjoitti...

Tosi hyvä runo! Hyvä!

Allyalias kirjoitti...

Kiitokset sinullekin, Muikelo