Byääh.

M huusi viime yönä varmaan melkein kaksi tuntia pallo punaisena eikä mikään auttanut. Hän olisi halunnut olla papaa (vapaa) mutta emme voineet tietenkään antaa neiti diktaattorin vaateille periksi. Niinpä kävimme henkisen taiston loppuun hänen valitsemallaan kellonlyömällä. Siinä ehti Kalevakin tulla välissä, mutta onneksi tyttö uupui ennen "auringonnousua".

Heti aamulla saimme kuulla että yksi tuttu koira oli kuollut edellisenä yönä. Tuli tosi paha mieli, vaikka en ole mikään maailman suurin eläinsentimentaalikko. Enemmänkin suretti tämän henkiinjääneen ihmisperheenjäsenen puolesta. Kyllähän niiden eläinystävienkin kanssa muodostuu aivan oikea suhde vuosien myötä ja tietysti toisen kuolema koskettaa. Onneksi koira oli kuollut tosi äkkiä, eikä ollut kaiketi joutunut juuri kärsimään.

Tänään on ollut niin väsyttävä päivä ettei oikein ole jaksanut pitää päätä pystyssä. Unohdin jopa uuden päätökseni alkaa kulkemaan selkä vähän suoremmassa, se on yllättävän hankalaa jos ei käy luonnostaan. Mutta pitäisi auttaa selkävaivoihin (samoin kuin se että pysyisi pois tietokoneelta, mutta minkäs teet) ja kyllähän sitä näyttääkin pikkuisen reippaammalta yksilöltä. K oli töllöttänyt kirkasvalolamppuaan ja se oli todella auttanut. Hän kuulosti paljon pirteämmältä kuin tässä vähän aikaa sitten. Hän lupasi tuoda minulle lampun töllötettäväksi ja elän siinä vakaassa uskossa että se tulee myös olemaan vastaus kaikkiin ongelmiini. Ja tulen olemaan sydänjuuriani myöten järkyttynyt, jopa traumatiseerautunut, jos näin ei käykään. Jaa