tiistaina, maaliskuuta 29, 2011

Päivä 15 - Unelmani

Äiti sanoi aina, että vain lapset unelmoivat. Aikuisten tehtävä on elää unelmat todeksi. Äiti sanoi nuo sanat aina sellaisella äänensävyllä, että puheita oli hankala uskoa. Ja mistä minä olisin lapsuudessani haaveillut? Enhän minä tiennyt mistään mitään.
Ehkä olen joskus miettinyt, millaista olisi asua Helsingissä. Minulla oli kerrottu, että se on Suomen suurin kaupunki, että siellä on sata kertaa enemmän kauppoja kuin Vanttauskoskella ja kymmen kertaa enemmän kuin Rovaniemellä. Että siellä on taloja, joissa ihmiset elävät kymmenessä kerroksessa tai korkeammalla.
Sovitaan, että unelmoin tuolloin asumisesta kymmenennessä kerroksessa, puiden latvojen yläpuolella, siellä missä linnut lentävät.
No, aika hyvinhän tässä kävi. Asun kolmannessa kerroksessa, juuri puiden latvusten korkeudella, niin luulisin. Lähistöllä ei ole puita, joten voin luottaa asian suhteen vain omaan arvostelukykyyni.
Lapsuuden loputtua, varhaisaikuisuudessa, unelmoin siitä, että keksittäisiin keino leikata hilkka pois päästäni ja korvata se oikealla päänahalla ja hiuksilla. Ehkäpä nykylääketiede on jo kehittänyt keinon, mutta eipä ihminen pienellä eläkkeellä tuollaisiin leikkauksiin pääse. Niinpä sanon että olen iän myötä oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Se ei luonnollisesti pidä paikkaansa ja tuskinpa kukaan niin kuvitteleekaan. Jos siis tapahtuisi jokin onnenpotku (josta nyt aikuisena ei äidin mukaan saisi unelmoida), yrittäisin päästä tuollaiseen leikkaukseen. Sen jälkeen kävisin kampaajalla, värjäisin ja leikkuuttaisin tukkaani ja laittaisin joskus turhamaisia kiharoita, ihan samalla tavalla kuin muutkin naiset.
Ehkä minä sitten otattaisin itsestäni oikein studiokuvan ja lähettäisin siitä kopion Marcelille.
Olisi kivaa pitää musiikista. On tylsää kuunnella radiota ja odottaa aina niitä puheosuuksia. Olisi kivaa pitää puheosuuksistakin enemmän. Vaihtoehtoisesti olisi hauskaa, jos silmäni olisi kestävämpää lajia. Silloin voisin lukea tai katsella televisiota enemmän.
Äidin olisi pitänyt sanoa, että unelmat ovat niitä varten, joilla on jotain realistista saavutettavaa tai menetettävää. Meille muille jää kelluminen, joka on kepeä olotila sekin.
Jaa

2 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Helsinkiin kannattaa muuttaa. Täällä tulee vain puheohjelmia, koko ajan joku on äänessä!

isopeikko kirjoitti...

Eikös ole olemassa valtakunnallinenkin puhekanava? Peikko tietää kyllä monta ihmistä, joiden skalpin alla on hilkka tai liian kireä pipo, joten sen ai kannata antaa estää haaveilua.