  |   |
Luonto laittaa ajatukselle rajat ja mittasuhteet. Mielikin virkistyi... Pitää kai jaksaa uskoa, että tämä elämä menee tästä vielä jonain päivänä jonnekin. Siihen asti pitää yrittää löytää ilo siitä hetkestä, jossa kulloinkin sattuu olemaan, vaikkei tuo hetki kenties ole ihan sitä mitä toivoisi. Kiitokset vielä kerran teille kaikille tervehdyksistänne!
Almamaria ja Hallatar olivat haastaneet minut kertomaan jotain bloggausympäristöstäni. Siitä lisää myöhemmin viikolla... Nyt palkitsen itseni nuudeleilla. Jaa
11 kommenttia:
Ihania kuvia! Olen kade.
Selkeille ajatuksille on olemassa hyvät edellytykset, kun taivaltaa noissa maisemissa: värit ovat puhtaat ja prameilemattomat, muodot oikeita eikä väkisin tehtyjä ja happea ei ole kyllästetty hajusteilla.
Tosiaan hyviä kuvia. Näitkö todella tuon valkoisen poron?
Tervetuloa kotiin! :D
Sinulle on yllätys minun blogissani!
(ja onko tuo yksi kuvasi kivistä ihan luonnon kivi? Salaperäisiä ja liian suoria viiruja..)
Tervetuloa takaisin tunturista. Syksy on siellä pidemmällä kuin täällä, täällähän on melkein kesä puissa verrattuna kuviisi.
Mistä kaukaa ihanuus sinkoilee? Ihmisellä on vain luonto. Ei "vain" vaan sen myötä kaikki.
Araneida, kuvat eivät todellakaan vedä vertoja maisemille!
Almamaria, samaa mieltä. Joskus todella kaipaa irtiottoa. Viikon hermolepo olisi tehnyt hyvää, mutta valitettavasti aika ei sallinut.
Jussi, ihan omin silmin näin tuon poron ja monta muutakin. Peijakkaat ehtivät paeta kameraa aika tehokkaasti.
HeidiR, KIITOS!!! Kivi on aaltojen muovaama. Joskus se on ollut siis veden alla (ja nyt Ison kurun pohjalla)
Susu, täällä Oulussa syksy on melkein noin pitkällä. Pitäisiköhän muuttaa sinne etelään, että saisi pitää kesän vähän pidempään...
Paju, niin se on. Emme ole erkaantuneet luonnosta yhtään, vaikka välillä yritämmekin tätä totuutta naamioida.
Olet tavoittanut pohjoisen ruskan, hienoa! Toivottavasti sait virkeyttä ja hyvää mieltä reissultasi!
Salka, reissu oli tosiaan juuri sitä mitä kaipasin. Miehen kanssa tosin pohdittiin, että paljon enemmän omaan rauhaan olisi ollut mieli, mutta kaukana ihmisasutuksesta on monesti aika vaivalloista pikkuisen (ja murkun) kanssa.
Kaunista on. Hieno kuvasarja.
Pantteri, Pyhällä on kaunista kaikkina vuodenaikoina!
Lähetä kommentti