sunnuntaina, toukokuuta 06, 2007

Krapu

Enkeli Intiön hautausmaalta


Enkelisi

Minä olen sinun enkelisi. Minä olen sinun kaunis aarteesi. Rakas nukkesi.
Sinä haluat omistaa minut niin, ettei minusta jäisi mitään muille, ei edes itselleni. Sinä haluat katsella muita miehiä katselemassa minua. Sinä haluat peilata itseäsi silmieni elottomilta verkkokalvoilta.
Sinä haluat tuntea kaikki liikkuvat osani ja pehmeiden kudosteni peräänantavuuden. Sinä haluat pukea minut. Haluat riisua minut. Sinä haluat.
Minä olen sinun enkelisi. Sinun kiharapilvesi. Sinun seitsemäs taivaasi.
Sinun.
Mutta sinä et tiedä minun katselevan sinua kun nukut. Sinä et tiedä että minä näen sinut. Että minä olen peili joka katsoo takaisin. Silloinkin kun et sitä halua.
Niin minä omistan sinut.



************

Susupetal haastoi minut kirjoittamaan satasanaisen tarinan, eli kravun. Tarina on oikeastaan 99 sanaa pitkä ja sadas sana on otsikkona. Tarinalla ei ole muuta rajoitusta kuin sanojen lukumäärä. Mutta tietysti laitamme haasteen eteenpäin. Tällä kertaa haasteeni saavat Muikku, Isopeikko, Offset sekä Elegia. Pistäkäähän kivaa haastetta eteenpäin!



Jaa

26 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Toisen omistaminen ei tee kenellekään hyvää.

Ei enkeleidenkään omistaminen.

SusuPetal kirjoitti...

Ai niin, on muuten harvinaisen rivo enkeli kuvassa. Hmph.

isopeikko kirjoitti...

Haaste kelpaa. Katsotaan josko tarina syntyisi.

Allyalias kirjoitti...

Susu, toisen omistaminen on tosiaan epäterveellistä ja sitä paitsi illuusio. Tällaisen yrittäminenkin saattaa sattua enemmän omaan nilkkaan. Olin itsekin eilen aika yllättynyt tuosta enkelistä. Se taitaa olla tarkoitettu istumaan hautakivellä, mutta enkeliparka onkin pistänyt nukkumaan...

Isopeikko, kiva juttu. Toivottavasti tarinoittaa :)

Anonyymi kirjoitti...

Valtataistelua - hiljainen ja aggressiivinen valta kohtaavat. Kumpikin luulee olevansa oikeassa.

Ja nyt tiedänkin, missä enkeli on käynyt, kun toinen luulee ettei se näe... ;P

Haaste otettu vastaan. Katsotaan mitä syntyy.

Anonyymi kirjoitti...

Tunnetasolla ihminen on aika lähellä eläimiä, joiden maailma taas on pelkkää valtataistelua. Onneksi ihminen on muutakin.

Allyalias kirjoitti...

Elegia, olet oikeassa. Molemmat pyrkivät samaan asiaan eri keinoin.

Enkeleidenkin tiet ovat tutkimattomat...

Jussi, hyvin sanottu. Ja olen samaa mieltä kanssasi. Ihminen voi olla jotain muutakin, mutta pohjimmiltaan olemme eläimiä.

Anonyymi kirjoitti...

Minuuttitarina makaavasta reikäenkelistä mietityttää kauemmin kuin minuutin.

Miten ihminen, jossa on paljon eläintä, voi muuttua kuoltuaan enkeliksi. Kaikki uusiksi?

Mustista ja valkoisista enkeleistä puhui kansakoulunopettajani kun pieni olin ja kuuntelin tarkasti.

Jospa enkelioppi onkin värioppia?

Allyalias kirjoitti...

Paju, minä en ole miettinyt paljon enkeleitä, mutta nyt tiedän sen, että ne ovat halvalla tavalla suloisia istuessaan ja juhlallisen riettaita maatessaan.

Ehkä meidän ihmisolemuksemme häviää ja muutumme kokonaan eläimen kaltaisiksi enkeleiksi. Sillä enkeleitähän eläimet ovat meihin ihmisiin verrattuna. Kaiken hyvän ja pahan ulkopuolella.

isopeikko kirjoitti...

Vastasin haasteeseesi. Laiskuuttani kirjoitin sinun tarinasi toisesta näkökulmasta.

Allyalias kirjoitti...

Hyvä, Isopeikko. Kiva kun vastasit haasteeseen. Minusta nämä kaksi tarinaa ovat oikein hyvät yhdessä.

Anonyymi kirjoitti...

Kiirettähän tuo on pitänyt tuolla reaalimaailmassa. Vastasin tässä pikaisesti tuohon huasteeseen..

Allyalias kirjoitti...

Kiitos että tartuit haasteeseen. Kiirettä pitää täälläkin. Huomenna nähdään!

Anonyymi kirjoitti...

Onko tuo lavastettu kuva? Hieno tarina.. tulee mieleen entinen suhde.

Allyalias kirjoitti...

Anonyymi, tuo kuva ei ole lavastettu. Olin itsekin aika ällikällä kun näin tuon enkelin köllöttelevän hautakiven päällä. Kyllä suhteissa kannattaisi yrittää välttää kaikenlaisia omistussuhteita viimeiseen asti. Harmi juttu että tämä muistutti jostain oikeasta tilanteesta.

Sulfidi kirjoitti...

Hauska tarina! Omistus jutut ei oo tod mistää kotosin, siinäkö tekee toisesta ja itsestään vaan hermoraunion mm..

Mut tää on kyllä harvinaista herkkua tälläinen ilmestys ja vieläpä aivan totta!

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä enkelitkin tarvii unta... :)
Omistaa ei voi, mutta voi luulla, että omistaa. Se on vaarallista.

Anonyymi kirjoitti...

Haudoilla voi nähdä kaikkea. Pentti Saarikosken hauta on mielenkiintoinen esimerkki, kerran kävin kurkkaamassa Valamossa. EN tiedä onko siellä aina kaikkea semmoist akuin silloin.
karma tarina. Hui. En halua opmistaa ketään enkä halua olla omistettu. Aikoinaan styylasin miehen kanssa, joka ihaili minua yli kaiken. Saatoin herätä kun tämä hyväkäs raotti peittoa ja tuijotti. Loppui lyhyeen se suhde, Kauhistusta mutta totta.

Teemu kirjoitti...

Rustasinpa
jotakin tosi vikkelää minäkin. Kiitoksia vain haasteesta.

Laitoin tuon linkin syntaksinkin, ellei se ole jo selvinnyt..

Allyalias kirjoitti...

Sulfidi ja toisesta voi tehdä hermoraunion niin paljon vähemmälläkin vaivalla, kuin noilla omistusjuttusilla :)

Pikku Sue, samaa mieltä kanssasi. Tässä suhteessa pelkkä yrityskin on vaarallinen juttu.

Genoveeva, tuollainen jumalointi on myös yhdenlainen omistusyritys. Eikä se jumaloija tule ikinä näkemään kohdettaan oikeana ihmisenä. Näin olen kokenut.

Offset, kiitos neuvoista. Kävin jo kurkkimassa sadan sanan tarinaasi ja käyn vielä uudestaan ajatuksen kanssa (tähän aikaan ei välttämättä ole vielä fiksuimmillaan).

Kiitos kun osallistuit tähän haasteeseen :)

pastillinjauhaja kirjoitti...

Hienon tarinan oot jälleen kerran väsänny. Ja se ei jää kesken vaikka vois tuon 100 sanan limitin rajottavan, mutta mitenpä se nyt taitavaa kirjottajaa... Ei mitenkään!

Hansu kirjoitti...

Omistanen sattuu varmasti- ja syvälle. Ei ole kivaa olla toisen talutusnuorassa.

Unknown kirjoitti...

Enkelillä on kyllä harvinaisen iso perärööri.
Se vaan jotenki ekana iski silmään, kun katsoin kuvaa.

Allyalias kirjoitti...

Pastilli, joskus rajoissa on helpompi pysyä kuin olla aivan rajatonna.

Hansu, lähtisin olemaan sitä mieltä, että vielä rajoittavampaa ja rankempaa, kuin olla toisen talutusnuorassa, on pitää sellaisessa jotakuta toista.

Varsuli, tosiaan. Tuo yksityiskohta pisti minunkin silmääni, kuin musta aukko :)

Salka kirjoitti...

Kyllä tuo tarina on karmeudessaankin kiehtova. En tosin minäkään kestäisi tuommoista ylitsepursuavaa omistamisenhalua.

Allyalias kirjoitti...

Salka, itsessään silloin tällöin raivoavaa omistushaluapa onkin vasta hankala sietää. Mutta pakko myöntää että sellainenkin joskus nostaa päätään.