Oletteko koskaan yrittänyt ottaa valokuvaa oravasta? Jos olette, tiedätte että näiden otusten kehittynyt kuulo tai joku kuudes aisti havaitsee heti milloin ihminen vetää kameran esiin. Pian huomaat kirmaavasi läpi hautausmaan, hautakiviin kompastellen ja kamera käsissäsi, kuin pitelisit taivaasta tippunutta, pyhää esinettä näytillä kaiken kansan ihailtavaksi. Ja orava ehtii tietenkin nelistää puuhun ja jättää kuvattavaksesi pikku kappaleen hännäntupsua tai puun takaa ilkikurisena kurkistavat vahingoniloiset silmänsä. Mutta tänä keväänä on ollut toisin. Nyt oravat ovat tainneet perustaa vastarintaliikkeen Intiön hautausmaalle.Oravat nimittäin huusivat minulle, kun yritin hyväntahtoisesti kuvata niitä. Tämäkin yksilö tuijotti niin uhkaavan näköisenä ja hievahtamatta, että jouduin pakenemaan sitä kävelykeppiin nojaavan vanhan mummon myhäillessä taustalla. Taitoin nilkkani johonkin kuoppaan (ei avoin hauta). Päässä takoi vain äidin kertomus siitä, että orava ei koskaan lopeta puremista ennen kuin sen hampaat ovat yhdessä. Että se puree vaikka luun läpi.
Pitäisikö tässä alkaa vaatia lapsille koulukuljetusta niin kuin susialueilla?
Ps. Katsotaanpa kuka nauraa sitten, kun teiltä jää jokakesäiset pähkinät saamatta!!! (Seuraatte blogiani jo sen taannoisen stalkkerioravaepisodin takia kirjaston ilmaisia koneita hyväksikäyttäen. Kyllä minä teidän metkunne tiedän!!!) Jaa
20 kommenttia:
Hee, been there, done that! Tai ainakin jossain määrin. Oravat jotenkin karmivat minuakin vaikka ne ovatkin kauniita ja ihania. Vaistomaisesti aina peittelen kaulavaltimoa kun kurreja yritän kuvata.
Saitpa todella onnistuneen kuvan! Hieno!
Kiitos, Ally, aamun piristyksestä. Tuli tarpeeseen :)
Ehkä oravatkin vaalivat yksityisyyttä kaiken maailman paparazzeilta :o
Ja jopsa se aukko maassa olikin hauta, jonka nuo hautausmaan oravat olivat tehneet varta vasten sinua varten. Ties vaikka saisivat kirkolta apupähkinöitä, kun onnistuvat "myymään" hautapaikan (ja kirkko saa sitten hautamaksua).
Kamalia tappajaoravia - en ehkä enää uskalla mennä hautuumaalle. Vaikka tuossa läheisessä hautausmaassa en ole kyllä nähnyt kurren kurrea. Missä lie piileksivät. Ehkä on kuopankaivuut vielä kesken...
Pelkosi/huolesi on aiheellinen! Yleensähän Intiön hautausmaalla kuolee kesässä vähintään yksi pahaa-aavistamaton ihminen oravien väkivaltaisen hyökkäyksen uhrina! Siitä ei vaan julkisesti puhuta. Pitäisi puhua, ehdottomasti! Onkin hyvä, että tuot esille näitä orava-asioita ; ) Kiva kuvakin muuten!
Onpa oravalla tuima ja uhmaava katse. Kyllä kannattaa olla varovainen kun kuvailee. Itse olen huomannut saman. Orava on pyörähtänyt kuusen oksalle ja hypännyt toiseen kuuseen kun kamera on esillä ja viritetty.
Asiaa. Ei tunnu ollenkaan mukavalta kun kurre kiipeää paljasta säärtä pitkin. Koettu on. Mutta kuvahan on hieno tästä pikkupedosta. :)
Rita, sinä oravakuvien armoitettu ottaja! On kiva kuulla, että myös sinä kammotut oravakuvauksesta ja suojaat jopa kurkkusi noilta ovelilta otuksilta!
Elegia, tämä oravakysymys on alkanut hiljalleen valottua ja olen alkanut kääntyä siihen uskoon, että tuo kuoppa oli todellakin juuri minulle kaivettu hauta. Ja luulen, etten tosiaankaan ole ainoa jolle tässä kaivetaan hautaa.
Muikku, olen myös kuullut legendan Oulun tappajaoravista, mutta olen luullut että kyse on vain lasten pelotteluksi tarkoitetusta tarinasta. Nyt olen alkanut huomata että tarinassa on perää... Kuinka heikoissa kantimissa ihmisen elämän jatkuminen onkaan! Onneksi selvisin hengissä...
Sukulaissielu, ehkä olisi parempi jättää oravat kuvaamatta ja keskittyä vähemmän arvaamattomiin otuksiin, kuten vaikka karhuihin :)
Liisa, onko orava tosiaan kiivennyt säärtäsi pitkin??? Nyt alkoivat kylmät väreet kulkea selkäpiissä.
Pikku Myyhän oli sitä mieltä, että orava on vain paksuhäntäinen rotta, samaa mieltä.
Oravat ovat aina olleet röyhkeitä ja ahneita. Perustan tietämykseni Seurasaaren oraviin, jotka käyvät kimppuun, jos niille ei anna pähkinöitä.
Voi miten upea oravakuva. Meilläkin niitä on mökillä, mutta koskaan en ole onnistunut saamaan hyvää kuva, ovat ne niin vikkeliä liikkeissään. Tuota tappajaominaisuutta en tiennyt. Hui!
Oravilla on jokin ihme vaisto. Huomasin sen taannoin, kun kuvasin ikkunan läpi takapihalle unohtunutta vilttiä pureskelevaa pörröhäntää. Mistä se tiesi? Ymmärrän kyllä sen havainneen ikkunan aukaisemisen, mutta että suljetun ikkunan takaa kuvaamisen?
Susupetal, kuulostaapa pahalta. En ole kuullutkaan ihan noin röyhkeistä oravista... Ehkä pelkoni ei ollutkaan niin turha kuin sillä hetkellä luulin.
Pantteri, ei olisi ollut toivoakaan tuollaisesta kuvasta, jollei orava olisi jähmettynyt uhkaamaan minua murhanhimoissaan. Saat olla onnellinen etteivät sinun mökkimaastossasi luuraavat oravat ole tuollaisia.
Tuima, selvästikin yliluonnollista sorttia tuo oravien kuvausvaisto. Ehkä jonkun paranormaalien ilmiöiden tutkijan pitäisi perehtyä asiaan tarkemmin :)
Onneksi ruumisarkut suljetaan tarkoin, muutoin tulisi kurre kesken hautajaisseremonian eikä sitä puruluutouhua olisi kiva katsoa surun läpi. Aikamoinen on tuo satujen ja laulujen söpöliini.
Kuva on hieno! Täynnä ladattua tunnetta kameran molemmin puolin. Keskinäinen voimainmittely oikein huokuu tänne asti.
Herjaamon oravat ovat myös agressiivisia. Käyvät kiipeämään hameen alle (no, joku edes!), jos ei ole antaa muonaa ,D Muutenkin täällä on porukan lisäksi paaaljon eläimellistä seuraa: pupuja, fasaaneita, tirppalintusia, karjuvia lapsia, hörhöjä...
Aikanaan mökillä yllätin seinää pitkin kiipeävän oravan ja koin kyllä todellakin tilanteen uhkaavaksi. Pikkuinen orava jalat harallaan (just kuin tuo sinun kuvaamasi) ja häntä hakkasi talon seinää ja ilme oli tuima kuin mikä. Tuntui että käy kiinni justiinsa. Ja samalla jo nauratti. Mokoma pieni rääpäle kuin orava ja aika mies vastassa. Ehti vaan mokoma karata ettei saanut kunnon kuvaa. Vieläkin harmittaa.
Paju, pitäisiköhän nuo verenhimoiset ja kalmanhajuiset otukset häätää hautausmaalta kokonaan? Ettei sattuisi vahinkoja...
Ps. Minä muuten hävisin tuon voimanmittelyn. Ja mummeli hymähteli :)
Polgara, olisihan se orava hameen alla edes hieman vaihtelua normaaliin... Sielläpä vasta onkin vilinää, vilskettä ja luonnon(kin) ihmeitä!
Alastalo, pahoin pelkään, että olisit jäänyt sille hirviölle kakkoseksi, jos se olisi ollut tosissaan. Varmaan vain vähän säikäytteli tekemisen puutteessa. Kamera ei muuten ole koskaan siellä missä sitä tarvittaisiin.
Onneksi sitä näin miehenä ei tule käytettyä hameita. Voisi orava erehtyä pähkinöistä,,, ;)
Ja todellakin. Kameraa ei koskaan ole silloin kun sitä tarvitsisi
Alastalo, ehkäpä juuri tämä on syy, miksi miehet eivät käytä hameita. Muuta järkevää selitystä asialle ei ole, sillä hame on kesäisin housuja kiistattomasti miellyttävämpi asu :)
Mökkirannan orava on hidas hämäläinen ilmeisesti kun touhuaa tai jököttää tovista toiseen kuin odottaen että joku tulisi kuvaamaan...:) Hauska juttu!
Sivuaskel, odotahan kun muutoksen tuulet ja oravien vastarintaan kannustavat aatteet leviävät mökkirantaankin saakka...
Minäkin kuvaan turvallisesti ikkunan takaa mutta kyllä se kurre jostain sen vaistoaa sillä kameralla olen onnistunut tallentamaan vain korva/hännäntupsuja. Muuten pelkään hysteerisesti oravia.
Salka, minä luulin että pelkoni olisi kummallinen, mutta sielunkumppaneita löytyy ainakin täältä blogihörhöjen maailmasta. Ja tuo kuvausvaistokin on näköjään muidenkin alueiden oravissa (paitsi Sivuaskeleen mökkirannan tietämillä).
Lähetä kommentti