maanantaina, toukokuuta 21, 2007

Tarinamaanantain aihe on yhteistuumin

They're coming to take me away Ha-haa!

Kävelyreittini varrelle oli ilmestynyt rasti keskelle asfalttia. Rastin vasemmalla puolella oli numero 9 ja toisella puolella numero 4. Kokonaisuudessaan tiessä luki siis 9X4. Ja minun syntymäpäiväni on 9.4! Katsoin ylöspäin. Läheisen kerrostalon parvekkeella välähti, aivan kuin aurinko olisi osunut kiikarin linssiin.

Mieleni teki kääntyä kannoillani ja palata takaisin turvalliseksi havaittua reittiä, mutta se olisi sotkenut kaikki sen viikon kävelysuunnitelmat. Minulla olisi jäänyt 2,7 kilometriä kävelemättä ja tiesin, että minun olisi joka tapauksessa muutettava muutaman seuraavan päivän liikunta-annokseni sisäliikunnaksi. Ei olisi turvallista liikkua ulkona vähään aikaan, ei ainakaan ennen kuin olisi selvää mitä ne haluavat.

Jatkoin siis matkaa vaarasta välittämättä. Vastaani tuli mies, jolla oli käsissään paksut villalapaset, mutta ei lainkaan pipoa. Takin toinen etutasku oli täytetty kenties paperilla. Ne tekivät sitä joskus; täyttivät taskunsa paperilla, että näyttäisi siltä kuin he oikeasti omistaisivat päällänsä olevat vaatteet.

Mies katosi takaani pienelle sivukujalle ja tunsin niskassani, kuinka hän seurasi minua koko ajan jossain näkymättömissä. Sisäpihoille johtavien kujien suilla näkyi nopeita häivähdyksiä, ikään kuin joku olisi vetäytynyt varjoihin. Verhot heilahtelivat, parvekkeilla välähteli. Olisin halunnut juosta, mutta se olisi herättänyt vain liikaa huomiota. Lisäksi se olisi tarkoittanut 75 ylimääräisen kalorin kulutusta, joka on yhtä kuin 32 grammaa jauhelihaa ja pitkä pätkä tuorekurkkua. Sellaiseen muutokseen minulla ei olisi varaa näin epävarmoissa olosuhteissa.

Lopulta pääsin kotiini. Läimäytin oven kiinni peläten, että joku työntää viime hetkellä jalkansa raosta sisään. Hengitin ilmaa varovasti. Sieraimiini ei tulvinut tällä kertaa vierasta hajua, tasainen tiktak-ääni joka kuului silloin tällöin, oli sillä hetkellä poissa. Asunto oli kenties liiankin normaali. Ne olivat ehkä yhdessä sopineet antavansa minun rauhoittua. Että en osaisi arvata niiden suunnitelmia. Kenties olin niille liian ovela. Vasta silloin huomasin lattialla vihreän paperilapun, jonka keskellä oli iso rasti.
Me tulemme hakemaan sinut, ne olivat kirjoittaneet lappuun minun käsialallani.


Tarinamaanantai Jaa

22 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Kirjoitin juuri äsken vähän samaa sivuavan tekstin, jonka laitan englanninkieliseen blogiini illalla. Jännää, miten samat ajatukset tulevat eri muodoissa esiin.

Hyvä tarina ja kertoo sen, että totuus voi olla mikä vaan.
Varsinkin oma.

allyalias kirjoitti...

Susu, mutta tämäpä hauska sattuma sitten. Käyn tietenkin lukemassa mitä sinä olet kirjoitellut... Ja totuus voi tosiaan olla mikä vaan. Ja todellisuuskin on kovin subjektiivinen juttu.

katriina kirjoitti...

Veikeä juttu taas, allymainen, saa hymyn kareilemaan suupielissä.
-Tuo hauska kappalehan on ikivanha, kuuntelin sitä jo lapsena 60-luvulla. Kuulisipa taas joskus.

Hansu kirjoitti...

No hui! Nyt Allyalias on ryhtynyt kirjoittamaan kauhua ja scifia! Kuin elokuvasta.

Liisa kirjoitti...

Minäkin muistan tuon kappaleen oikein hyvin ja tunnustan kerran ikävällä tavalla jättäneeni lapulle tuon otsikkosi viestin. Tuhma minä! Nyt kaduttaa.

Minun oli helppo eläytyä tähän, hienosti kirjoitettu! Totuus on tuolla jossakin ja me näemme sen kukin omasta suunnastamme.

Isopeikko kirjoitti...

Hieno tarina... kerropas joskus millä sorkit mielikuvitustasi saadaksesi tällaista aikaan. Eihän tämä voi oikeasti olla totta, eihän... sano ettei, tai älä sano, en usko kuitenkaan.

allyalias kirjoitti...

Katriina, minäkin kuuntelin tuota lapsena 70-luvulla. Valitettavasti jouduin tutustumaan kappaleeseen äitini laulamana (ja äidin pistämättömällä englannilla lausuttuna). Mutta biisihän on toki loistava - aivan sama kuka sitä tulkitsee :)

Hansu, olisikohan tähän pitänyt laittaa joku "ei herkkähermoisille" - tyylinen varoituskyltti?

Liisa, kuinka minusta tuntuukaan että tuon lapun tarina olisi vähintäänkin mielenkiintoista kuultavaa. Toivottavasti muistelet tarinan omassa blogissasi ja käyt vihjaamassa asiasta täällä minunkin kommenttilaatikossani :)

Isopeikko, kun maailma supistuu, niin tajunta laajenee. Kannattaa kokeilla. Tokihan hulluksi tulemisen riski on suuri tällaisessakin tajunnanlaajennuksessa. Mutta minä en ole tullut hulluksi. Ja jos olisin, en sitä tunnustaisi.

Alastalo kirjoitti...

Hihii hahaa hohoo ...
Tuttu kipalehan se oli. Kiellettyjen listallakin jossain vaiheessa. Liian hypnoottinen tai jotain.

Tarina oli aivan mahtava. Yässhän lukijakin sekoaa... Jos ne vaikka vaklaa muakin ja hakee pois...Hihii hahaa hohoo...

Paju kirjoitti...

Tarkoitus oli vain kurkata nurkkaan, mutta toisin kävi (taas): tarina imee mukanaan, ei pääse nukkumaan ;)

Ja minkähänlaiset ovat unet. Laput pistän silmille mutta auttaakohan se ;)

allyalias kirjoitti...

Alastalo, nytkö ne tuli sutkin hakemaan? Voe maar ja hyvä tavaton sentään!

Paju, kiitosta vaan käynnistä, mutta nyt nukkumaan kaikki karvaiset ja vähäkarvaiset yökyöpelit!

Almamaria kirjoitti...

Ihailtavaa, hieno tarina. Psykiatria kiinnosti opiskeluaikoina tosi paljon, mutta minun pääni ei olisi kestänyt tarinasi kaltaisia toisten ihmisten totuuksia.

Elegia kirjoitti...

Todellisuutta on monenlaista, tosiaan. Se, mikä itselle tuntuu todelliselta, on senhetkinen totuus. Siihen löytyy logiikka.

Tämä oli kyllä jälleen kerran mielenkiintoinen ja mukanaanvievä tarina. Hyvä, Ally!

Olli kirjoitti...

Ha-haa, hi-hii, HO-HOO.. tsirp tsirp..

allyalias kirjoitti...

Almamaria, sama täällä. Kiinnosti, muttei olisi kestänyt. Ehkä siksi kun tämä oma totuus ei ole niin ehdoton minulle. Eihän sitä tiedä kenen totuuteen pian omansa vaihtaisi.

Elegia, todellisuus on siitä jänskä käsite, että elämme kuitenkin niin kuin olisi joku perimmäinen todellisuus. Vaikka jokainen rakentaa satunnaisista osasista oman kokonaisuutensa. Jokainen välähdys parvekkeelta jättää tilaa tulkinnalle (mikä on välähdys, mikä parveke, ja mitä tuo kaikki merkitsee)

Olli, miten olisi pikku reissu funny farmille? Nyt voisi olla sen paikka :)

Polgara kirjoitti...

Heh - kuinkahan monta kertaaa olen linkannut sen Päivän biisinä ;D Kuinka totta - Ally, they are comin'.... just be carefull out there ,D

allyalias kirjoitti...

Polgara, en mää uskalla enää edes katsoa ikkunasta ettei ne mua hypnotiseeraa tekemään itelleni tuhmaa.

Varapygmi kirjoitti...

Vielä häkellyttävämpi oli tiettävästi tuon Napoleon XIV:n hitin kääntöpuoli: "Ah-Ah Yawa Em Aket Ot Gnimoc Er'yeht". (ulkomuistista, en ole varma miten päin isot kirjaimet olivat)

Se oli sama esitys takaperin vinyyliin kaiverrettuna. Eli saatanallista sanomaa siitäkin lähti, jos väärin päin alkoi pyörittää. Moog Konttinen suomensi sen (siis a-puolen), nimi oli suunnilleen: "Ne tulee ja hakee mut pois, ha-haa".

allyalias kirjoitti...

Varapygmi, tuohan kuulostaa väärin päin ihan joltain, mitä TSH:n örkit voisivat horista. Eli aika saatanallista siis.

Me Muikun ja parin muunkin kanssa kuunneltiin väärin päin vain sitä perusjuttua.

hopola kirjoitti...

Ah, vintillä vanhalla enon levarilla kuunneltiin tuota serkkujen kans, nurinpäin ja pelättiin ihan sikana, että ne tulee ja väärinpäin vielä, mitä kaikkea sitä kuulikaan. Muistoja tulvii mieleen.

Tarinasi taas, valitettavan uskottava, hyvin kirjoitettu, minä kun valitsin sen, mitä jotkut ei ajatelleet kestävänsä, enhän lopulta minäkään. Mutta valinnat on vietävä loppuun asti.

V kirjoitti...

Hahaa hihii hohoo - sen sävelen kuulee ihan kaikuna päässä kun lukee tuota juttua. Sen tuntevat varmaan kaikki.. Äänet vain mukaan tuohon tekstiin - multimediaa.

Kun alkaa katsoa ympärilleen sillä silmällä, kaikesta saa aikaan salaliittoteorioita. Tulee mieleen vanha tarina kirveen lainaamiseen lähdössä olevasta ukosta, joka alkaa miettiä lainaamisen seurauksia omassa päässään niin pitkälle, että kun naapuri sattuu tulemaan käymään muissa asioissa, ukko on jo niin suivaantunut koko naapuriin ja kirveeseen, että huutaa tälle jo ovelta: "pidä kirvees, pr!"

pastillinjauhaja kirjoitti...

Ihan vähän vaan tuli vainoharhanen olo! Siis ihan vaan vähän! Jälleen kyllä niin hieno tarina. Voi nähdä sen tapahtuvan. Ja tietää miltä päässä tuntuu kun on tommonen olo. Ne nauraa mulle ei mun kanssa! Ja osottelee sormella, vilkuilevat olkansa yli ja kuiskivat keskenään tirskuen!Mutta en mä välitä. Niinpä niin... Vaikka oikeesti välitän ja kurkussa se pikkusen itkunen olo vaikka kasvoilla hymy.

allyalias kirjoitti...

Hopola, valitettavasti nykymaailma on niin vaativa, ettei pälli tahdo kestää yhtään mitään. Kovasti pitäisi olla täydellinen ja tehokas, sekä tietenkin narisematon yhteiskunnan ratas.

Vee, en ollut kuullutkaan äijästä ja kirveestä. Joskus on tosiaan parempi ottaa ajatuksesta kiinni, ennen kuin se ehtii lentää liian pitkälle.

Pastilli, onneksi tuli vain vähän vainukka olo. Muuten pitäisi varmaan soittaa jonnekin. Vaikka toisaalta kommentistasi oli luettavissa myös ripauksen verran syvävainoharhaa :)