torstaina, toukokuuta 17, 2007

Runotorstaissa aiheena kuva

Matkalla

Vasta vieraassa pysähdyn.
Alan olla tarkoituksenmukainen.
Kävelevät jalat, tarttuvat kädet,
kasvoilla ilme.
Esteettisen ulkopuolella liikun
uudella tavalla,
vain oman ajatukseni ohjaamana.
Neljän peilin loukusta vapaana
nostan katseeni navasta
ja annan elämän tulla.



Runotorstai Jaa

28 kommenttia:

Paju kirjoitti...

Neljän peilin loukusta vapaana
nostan katseeni navasta
ja annan elämän tulla.

(Kyll mull onkin ruma napa, mitä sitä tuijottelemaan enää sekuntiakaan... ;)

Nyt aukesi! Ihastuttava runo, matka alkaa. Ja sillä matkalla napakin kaunistuu.

Antti kirjoitti...

Toimii. Hieno! Taputan käsiäni.

Tuima kirjoitti...

Satama on myös lähdön kuva, ei vain saapumisen. Pidin tästä. Esteettisen ulkopuolella vasta alkaa tarkoituksenmukaisuus? Esteettisen sisällä joku muu ohjaa ajatuksia?

SusuPetal kirjoitti...

Kaksi viimeistä lausetta, jess!

allyalias kirjoitti...

Paju, siinä on tosiaan eväät navankaunistukseksi.

Antti, mutta ah kiitos (ja kumarrus)!

Tuima, henkilökotaisesti tuntuu että laitan usein ruumiini esteettisen puolen (ja etenkin sen puutteen) edelle sen tosiasian, että olen lähes sataprosenttisesti toimintakykyinen, vaikka juuri kai tämä käytännöllisyys, toimintakyky, on ruumiin ensisijainen tehtävä.

Kauneudesta on ylipäätään tullut usein ahdistava asia. Se on valjastettu osaksi rahantekokoneistoa. Oman itsensä, kauneutensa näkee monen peilin kautta.

Ehkä unohtaessaan kauneuden etsinnän ympäristöstään tai itsestään, voi alkaa nähdä uudella tavalla.

Susunkainen, kiitosta vaan. Aihe oli vaikea, mutta monesti juuri näistä vaikeista aiheista riittää pohdittavaa koko päiväksi. Ja sehän on hyvä juttu se... kai :)

akkapahane kirjoitti...

Järettömän hyvä, vaikken ymmärtänt, tykkäsin. Kasvoilla ilme!

helanes kirjoitti...

Niin no horisonttiinhan sitä pitääkin katsoa.
Jos nyt jotain ymmärsin.
Ja nämähän saa ymmärtää kukin omalla tavallaan, niin kirjoittajat kuin lukijat.

allyalias kirjoitti...

Akka, ymmärtäminen onkin muuten aivan yliarvostettu juttu ;) Pääasia että tykkää!

Helanes, aivan mallikkaasti ymmärsit. Katse pois omasta navasta, horisonttia kohti.

Tuima kirjoitti...

Kauneus on kulttuurinen konventio, mutta myös subjektiivinen kokemus. Kauneuspaineet on jokaisella, mutta eihän meidän tarvitse niitä hyväksyä?

allyalias kirjoitti...

Tuima, aivan näin :) Mielestäni todellisen kauneuden jota on elämä itsessään ja jota maailma tulvii, voi löytää jättäessään taakse kipsiset kauneuden määritelmät ja jähmeät konventiot.

pastillinjauhaja kirjoitti...

Hieno runo. Itsellä tuli mielenkiintoinen siirtymä, tuosta kasvoilla ilme kohdasta, Yrjänän lyriikkaan:...Kasvot joita käytän, ovat kovettuneet ilmeeseen..." vähän samaa mutta niin erillään. Valtavan hyvin kiteytynyt teos.

mehtäsielu kirjoitti...

Kymppi plus tästä, niin lohdullinen runo. Ja hyvä pysäytys tuo aina, kun huomaa, että hyvänen aika, minun kädethän toimii ja jalat kantaa. Tahtoo unohtua toisinaan ja sitten kiukutelee itselleen ja itsekseen kun ei täytä ulkonäkövaatimuksia. Neljän peilin loukko oli paras kohta tässä runossa.

allyalias kirjoitti...

Pastilli, kas vain. Liekö tarttunut sitten CMX:ää korvan taakse. Vaikka nyt en kyllä muista tuota biisiä...

Mehtis, kiitokset kehuloista! Joskus sitä tosiaan tuppaa unohtamaan sen olennaisen murehtiessaan muita juttuja :)

Memu kirjoitti...

Minä todella, todella pidän tästä (:

allyalias kirjoitti...

Kiitos, Memu! Kiva kun tykkäsit :)

Tiivi kirjoitti...

Kaikilla on ollut täällä paljon sanottavaa. Minä jäin ihmettelemään, että miksi neljä peiliä. Miksi neljä. Oma peili, toisen peili. Ei, siinä vasta kaksi. Pohjoinen, etelä, itä ja länsi. 4 mutta huijausta, kun väliasemat jää vaille. Jään vieläkin miettimään. Miksi neljä.

allyalias kirjoitti...

Tiivi, jostain syystä on vähän noloa kirjoittaa mistä tuo neljä peiliä tulee mutta kun kerran kysyit...

Näin monta vuotta sitten unta jossa olin huoneessa jonka seinät olivat neljä peiliä. Jokaisen peiliseinän ikkunasta kurkki tuttu henkilö, osa vihaisina, osa hyväntahtoisina.

Tässä runossa ajattelin nuo peiliseinät niin että ne ovat hyvä, paha, kaunis ja ruma, mutta niin että hyvä ja kaunis ovat vastakkaisilla seinillä niin että niiden kuvat heijastuvat toisistaan ja ruma ja paha vastakkaisina pareina.

Anonyymi kirjoitti...

Tasapainoinen ja ajatuksia herättävä juttu.

Tiivi kirjoitti...

Ei suinkaan noloa vaan kiintoisaa! Kiitos vastauksesta.

Salka kirjoitti...

Mahtava runo Ally!

Arbory kirjoitti...

Kovasti oiva runo. Rupesin miettimään, missä suhteessa omaan napaan katsominen on ympäristön luomiin paineisiin. Mutta ehkä se ei ole oleellista :)

allyalias kirjoitti...

Anonyymi, kiitokset sanoistasi :)

... Ja olepa hyvä Tiivi :)

Olet kyllä aivan liian kiltti, Salka.

Arbory, kiitokset. Uskoisin että navan ja ympäristön välillä on olemassa jokin suhde :)

Sulfidi kirjoitti...

Piiri pien pyörii, jotkut siin ain hyörii.

Muttei tämä kirjoittaja selkeesti! :D

genoveeva kirjoitti...

Kerrassaan upea, hieno. Vapauttava. Kiitos kaunis mukavasta ehtäämisestä tähän aamuun ja päivän tämän runon myötä.

Isopeikko kirjoitti...

Allysti kirjoitettu. Hiano.

allyalias kirjoitti...

Sulfidi, sormet sanoo soosoosoo, kengänkannat kookookoo :)

Genoveeva, kiitos itsellesi kannustavasta kommentista :) Olet aivan liian ystävällinen...

Isopeikko, vai allysti... Kiitos ;)

kukkis kirjoitti...

Runo kolahti. Tykkään monitulkintaisuudesta ja siitä, että lukija voi päästää omat assosiaationsa valloilleen. Siksi pidin erityisesti ihan alusta ja tuosta peilikohdasta.

Navasta en saa aikaiseksi sen suurempia maailmoja, mutta se on taatusti vain omaa rajoittuneisuuttani. Sitä paitsi napa on muuten vaan kiva sana.

allyalias kirjoitti...

Kukkis, kiitän sinua kommentistasi!