torstaina, toukokuuta 10, 2007

Runotorstaissa aiheena camp

Mutta maailma on totta

Tänään nousin sängystä kuus viiskytseitsemän.
Laitoin päälleni kylpytakin jossa ruusut kukkivat
Espanjan kirkkaanvalkoisen taivaan alla.
Kuumassa ja kosteassa oleanterin suikeat
kielet liikkuivat hiljaa.

Muistin kuinka kerran kauan sitten
minua vietiin ratsulla linnaan
kauniissa, kimaltavassa vaunussa.
Silloin minua puki kiharakampaus
ja vyötäröni oli väriseväperäisen ampiaisen.

Ja muistin senkin kun sileällä ruohokentällä
Espanjan yössä tai saattoi se olla Oulunkin
aivan horisonttia vasten
joku kasteli naisen alastonta selkää puutarhaletkulla
ja äiti huusi vierestä kato se kusee.

Sitten muistin että toinen oli satua
ja toinen unta.
Kahdeksan seitsemäntoista.


Runotorstai Jaa

27 kommenttia:

HeidiR kirjoitti...

Ei tää oo camp... :O

Tää on oikea hieno runo.

allyalias kirjoitti...

HeidiR, eihän campin tarvitse olla huonoa. Myönnetään, että olisi ollut helppo ampua yli, mutta yritin vähän säätää mielikuvitusta hiljaisemmalle liekille. Ehkäpä sitten ammuin ali...

genoveeva kirjoitti...

Se on sellaista elämisen kulttuuria kumminkin...... ei tosin sitä populääriä kultuuria niinkuin haettiin, sama juttu mulla.

genoveeva kirjoitti...

niin siis hyvä runo.

allyalias kirjoitti...

Genoveeva, onneksi saamme tulevana viikonloppuna tutustua campin perimmäiseen olemukseen. Saapa nähdä vain miten tavallisen elämän kulttuuria edustava Hanski-parka menestyy siellä glitterin keskellä.

Hansu kirjoitti...

Erilaista camppia. Camppi voi kyllä helposti tunkea uniin!

Tiivi kirjoitti...

Niin, ei toki tarvitse olla huonoa, ja tämä ei ole. Paitsi eikö nainen camp-henkisessä aamuasussaan ja haaveissaan olekin kulttuuria, vaikkei populaaria. Tai no, pitääkö populaarin olla nuorten juttu tai trendikästä tai "kuuminta hottia" vaan voiko populaaria olla keski-ikäisten kukkapaitamatkat Kanarialla? Nyt lähdin itsekin jo ulos kaikista raameista; kiitos Ally, pidin.

allyalias kirjoitti...

Hansu, kämppiä on monenmoista. Ja monesti kämppi on katsojankin silmässä.

Tiivi, ja käsittääkseni tämän koko ilmiön aikalaiset (vaikka camp on toki vieläkin voimissaan) ovat nykyään vähän kypsemmässä iässä. Tämä on tosi mielenkiintoinen haaste ja on kiva nähdä millä tavalla ihmiset tätä lähestyvät.

Anonyymi kirjoitti...

Tää on kyllä hyvä runo, mutta on tässä camppiakin jos oikein ymmärrän. Mauttomia asioita. -K

Muikku kirjoitti...

Minä löysin tästä kyllä semmoista ehtaa mauttomuutta! Mutta samaa mieltä olimme aiheesta: vaikea..

kukkis kirjoitti...

Taidan olla liian camp itse, koska mun mielestä tämä oli vain ja ainoastaan hieno eikä ollenkaan camp! Tajuan kyllä, että prinsessat ja ampiaisvyötäröt eivät ole kovin poliittisesti korrekteja mutta so what, jos ne pistävät lukijan (=minun) mielikuvituksen liikkeelle.

allyalias kirjoitti...

Anonyymi K hienoa, että löysit runostani mauttomuutta :)

Muikku, vaikea, mutta tosi mielenkiintoinen aihe tosiaan.

Kukkis, on tässä maailma mallillaan!!! Yleensä minulla ei ole jäänyt ainakaan mauttomuuden puutteesta kiinni. Mutta virkistävää näinkin päin. Ehkä minut tunnetaan myöhemmin naisena, joka kirjoitti parhaat runonsa vahingossa ;)

Akkapaha kirjoitti...

Mie en niist mauttomuuksist ymmärrä(mitä nyt isse oon semmonen), mut tykkäsin kovast tuost aikajutusta. Ja paikkakii heittel Espanjast Ouluu iha noi vaa, hienost!

allyalias kirjoitti...

Akka, ajatus on sellainen jännä värkki, että sillä pystyy lentämään paikasta toiseen. Ehkäpä se riittää että runon kirjoittaja on ite kämppi. Että minä ja tää runo ollaan yhdessä sellainen performanssi juu nou!?!

Salka kirjoitti...

Minä en campista mitään ymmärrä mutta nää sun runot ovat aina niin riemukkaita, niin tämäkin:)Hieno!

allyalias kirjoitti...

Kiitos, Salka. Onhan riemukkuuskin osa camp-henkeä :)

Alastalo kirjoitti...

Ah mikä aamun tilitys. Onneksi ruonoutta en ymmärrä ollenkaan.
Täst mie pijin.

helanes kirjoitti...

Hoi laari laari laa. Populaari- vai populääri-Ally? Edellinen sointuu paremmin.
Kiitos haikuiluun tulleesta kommentista.

allyalias kirjoitti...

Alastalo, enpä minäkään ymmärrä runoista paljon, mutta siltikin niitä kirjoittelen. Omaksi ilokseni ja muiden kauhistukseksi :)

Helanes, ole hyvä vaan! Hoi laari laari laa on taatusti campia :)

Kutuharju kirjoitti...

'Sun kanssas katson maailmaa
Ja samaa unta nään.'
Espanjan ja kotikaupungin väliä sahataan harva se yö, juu (heh hee). Pää lentää nopeammin kuin lentsikka.

Campilla on pikkusisko nimeltä Kitsch. Päästäänköhän kuvaamaan sitä ensi torstaina.

genoveeva kirjoitti...

Niin taisi olla vaikea aihe, mutta tämmösen naisihmisen mielikuvitus on kyllä sitä luokkaa, että camppia löytyy mistä vaan. Mielleyhtymät ovat semmosia vähän joka asiassa.....

genoveeva kirjoitti...

Niin vielä. itse asiassa munnkin aikuinen nainen mä oon.... niin semmoiosen uuden kulttuurihöpötyksen takia moni unohtaa elämän perusasiat.

allyalias kirjoitti...

Kutuharju, en ole varma, mutta minusta tuntuu että kitsch on ollut joskus haasteen aiheena. Voin kyllä horista omianikin...

Genoveeva, asiaa puhut. Camp on tosiaan osittain katsojan silmässä. Tai no, onhan se käsitekin toki vähän epämääräinen. Elämän perusasiat on tosiaan hyvä pitää mielessä. Pää pilvissä ja jalat maassa (vai kuinka se nyt olikaan?)

vintti kirjoitti...

Kiitos.
Tulinpa tästä maan mainiolle tuullelle.
Muistin haaveen, unelman-ja arjen.

Rajan, suuren-mutta kai sitten kuitenkin kohtuullisen pienen, joka niitä erottaa.

Onko sitä mahdollisuus kuroa?

Kirjoitat hyvin.

allyalias kirjoitti...

Vintti, kyllä unet ja sadut mahtuvat todellisuuteenkin hetkittäin. Mutta kuten runon otsikkokin (Matti Nykäsen laulamana muuten) ilmoittaa: Maailma on totta!

Emppu kirjoitti...

Eikös noi romanttiset "sadut" tyyliin harlekiini ole kanssa campia?

Samaa tyyliä tässä.

allyalias kirjoitti...

Emppu, totta! Enpä itse tullut ajatelleeksi tätä puolta mutta olet aivan oikeassa :)