Päivä 9 - Uskoni

Lapsena ollessani äijällä oli tapana kertoa minulle Jeesuksesta. Pääsiäisen aikoihin hän kertoi tarinaa siitä, kuinka tuo äijän mielestä melkoinen mies pelasti oman henkensä uhraamalla kaikki ihmiset ikuiselta kadotukselta. Joulun aikoihin sain taas kuulla kertomuksen Jeesuksen syntymästä:

Ammoisina aikoina Helsingin taivaalle (ehkä äijä puhui etelästä ja Helsinki oli eteläisin paikka, josta olin kuullut) ilmestyi suuri tähti. Oli kolme viisasta miestä; suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen, jotka olivat jo pitkään kiistelleet siitä, kuka oli heistä kaikkein viisain. Kun nuo miehet näkivät tähden, nappasi heistä jokainen mukaansa arvokkaimmat esineensä ja he lähtivät seuraamaan tuota tähteä paremman tekemisen puutteessa.

"Hullua hommaa. Eihän tähteä kiinni saa", sanoi norjalainen.

"Hullua hommaa. Käännytään kotiin", sanoi ruotsalainenkin.

"Jatketaan eteenpäin", totesi jäyhä suomalainen ja niin sitä jatkettiin.

He kävelivät niin pitkään, että jopa suomalainenkin alkoi katua koko matkaa, mutta toisaalta olisi ollut noloa kääntyä takaisin niin pitkään kuljettuaan. Alkoi tulla talvi ja joulu.

"Me jäädymme", sanoi ruotsalainen.

"Ruumiita tulee", arvioi norjalainenkin.

Mutta suomalainen ei sanonut mitään. Hän otti repustaan keihään ja kaatoi sillä karhun. Sitten hän otti repustaan kuusen neulasen ja umpeli sillä norjalaiselle, ruotsalaiselle ja itselleen karvahatut, karvapalttoot, nahkakintaat ja nahkatöppöset. Nahkahousutkin hän umpeli jokaiselle, mutta siinä kohtaa karhun nahka loppui kesken. Yhdelle miehelle jäi vain mitätön kalukukkaro.

"Anna minulle pitkät housut", sanoi norjalainen.

"Anna minullekin pitkät housut", sanoi ruotsalainen.

Vedettiin pitkää tikkua. Lyhimmän tikun sai ruotsalainen ja hänen oli puettava kalukukkaro ylleen.

Onneksi ei tarvinnut kävellä enää kauan. Pian he saapuivat erään maatilan pihaan. Sen laidalla nökötti vanha navetta, jonka yläpuolella tähti näytti lepäävän. Viisaat miehet katsoivat toisiaan silmät kyynelissä pitkän matkan noin äkkiä päätyttyä. Sisällä navetassa oli lehmiä ja lampaita. Siellä oli myös vanha äijä ja ämmä, sekä heidän välissään pieni lapsonen, omassa kehdossaan nukkumassa.

"Jaa", sanoi norjalainen.

"Jaa", sanoi ruotsalainenkin.

"Jaa", sanoi suomalainen.

"No, viisaat miehet", navetan äijä sanoi äkkiväärällä äänensävyllä. "Mitä kampetta toitte tullessanne?"

Ruotsalainen polvistui kehdon eteen ja nosti repustaan kimpaleen kultaa. Norjalainen polvistui ja otti esiin poronluuta, hirvenluuta, karhunluuta.

"Mitä sinulla on", äijä kysyi suomalaiselta.

"Ei ole köyhällä paljon annettavaa. On vain tämä keppi, jota voi keihäänä käyttää ja tämä neulanen, jolla ummella lämpöisen nutun".

Silloin pienokainen päästi ilmoille heleän naurun, ja ojensi pienet kätösensä keppiä ja neulasta kohti. Norjalaisen ja ruotsalaisen oli myönnettävä, että suomalainen oli heistä kaikista kolmesta miehestä viisain.

Ja tuo lapsukainen oli tietenkin ilmielävä Jeesus-lapsi, joka tulisi aina siunaamaan erityisesti suomalaisia.

Äiti se aina kuunteli tarinaa tarkkaan. Se supatti illalla korvaani, että Jeesus oli vain puoleksi ihminen ja niin hyvin kävi hänellekin.

Jos nyt hyväksi käymiseksi lasketaan se, että kuolee kammottavan kidutuskuoleman joskus kolmikymppisenä...

Jaa