tiistaina, maaliskuuta 15, 2011

Päivä 1 - Esittelen itseni

Koko tämä pitkä prosessi alkaa häpeällä, sillä en kykene aloittamaan kertomustani sillä tavoin kuin haluaisin. Tahtoisin laittaa kaiken liikkeelle kertomalla syntymäni hetkestä, muistelemalla varhaisimpia lapsuusaikojani ja niitä vaatimattomia leikkejä, joita olen silloin leikkinyt. Mutta minä en muista ensimmäisistä vuosistani mitään.
Äitini kertoi vielä eläessään, että oli vain erään kerran sattunut huomaamaan minut nurkassa. Hän muisteli, että olin kenties ollut siinä pitkäänkin heistä kummankaan kiinnittämättä silmiään minuun paremmaksi aikaa. Hän puhui asiasta aina samalla tavalla; arasti ja suupieli nykien, valmiina puolustautumaan etukäteen kuvittelemiltaan syytöksiltä. Olisin joskus saattanut kysyä äidiltä enemmänkin, mutta tuo arkuus ja etenkin nykivä suupieli saivat minut liian vaivautuneeksi.
Niin... En siis tiedä kuinka tai koska olen tullut olevaksi, mutta muutaman tiedossa olevan faktan perusteella olen tehnyt joitakin päätelmiä. Minut on ensimmäisen kerran havaittu Pikkukaarnijärven rannalla sijaitsevassa pienessä, vailla mukavuuksia (jos kalaisaa vettä ei lasketa sellaiseksi) olevassa majassa. Tuossa majassa ei koskaan käynyt kukaan minua ja noita kahta lukuun ottamatta.
Toista majan asukasta sanoin äidikseni. Hänellä oli samanlainen, oranssi otsatukka kuin minullakin, pyöreät kasvot ja punainen, pehmoinen vartalo. Toista minä ja äiti sanoimme äijäksi. Joku kenties yllättyy kuullessaan, että isäni - näin ainakin uskon - onkin ihminen. Luihuselkäinen, hiljainen ja mietteliäs olento, jolla oli tapana aina ovesta käydessään silittää harvahiuksista päätään kuin olisi tapaillut lapsosen päälakea. En nähnyt heidän koskaan osoittavan hellyyttä toisilleen, vaikka myönnän, että hienoeleiset katseet tai kosketukset ovat voineet mennä lapsen silmien ohitse. Saatan silti toki ymmärtää, kuinka Pikkukaarnijärven mäkäröitä kuhiseva rantapajukko, samoin kuin kaamosyön hyytävä pimeys ja metriset hanget ovat ohjanneet heitä toistensa tykö....
... Esittelyn tahdon siis hoitaa kertomalla varhaislapsuuden kehittäneen mielikuvitustani. Tahdon myös tunnustaa, etten sittenkään menettänyt oikeaa silmääni Vondelparkin hämyisessä nurkkauksessa järjestetyssä kohtaamisessa kahden Randstadista tulleen maanviljelijäveljeksen (joista toinen muistutti takaapäin hämmästyttävästi äijää) ja erään itseään merenneidoksi kutsuvan naisen kanssa. Tosiasiassa kaaduin kasvot edellä äijän katkomaan pajukkoon juostessani Pikkukaarnijärveltä majalle. Tahdon kertoa, että olen siis nyt rehellisempi kuin vielä eilen.
Ja sen vielä tahtoisin kertoa, että nimeni on Ally Alias (pohjoisen juhlakulttuurin tutkija ja nainen, jolla on toivoa).


----

Tässä siis Anonyymille, jolle hiljaisuuteni oli liikaa. Tällaisista pyysi kirjoittamaan:

Päivä 1 – Esittele itsesi
Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 - Viimeinen hetki
Jaa

9 kommenttia:

weighmyfood kirjoitti...

Hih, aika huippu blogi sinulla on kyllä. Toivottavasti kirjoittelu jatkuu taas anonyymin heittämän haasteenkin päättymisen jälkeen, koska tykästyin kovasti kirjoituksiisi.

T: ihkauusi lukija :)

SusuPetal kirjoitti...

Anonyymille kiitoksia. On tässä muutkin odottaneet päivityksiä.

Olet sinä kyllä ollut mukavan huomaamton penska!

Anonyymi kirjoitti...

Oletko aivan varma, että se olit sinä, joka sinne nurkkaan ilmestyi?

Iisi

isopeikko kirjoitti...

Peikkokin huomasi uuden tekstin melkein heti. Se kyllä tunnistaa Allyn tekstistä ihan heti ja epäilyksettä. Mukavaa :)

Sirokko kirjoitti...

Ah oui! Jo oli aikakin. Kiitoksia Anonyymille, joka kiskoi huomaamattoman Allyn nurkasta takaisin valokeilaan. Kokonainen jatkis tulossa vau!

Sonja kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
HeidiR kirjoitti...

Jesh! Tätä on odotettu. Anonyymi osaisi vetäistä oikeasta narusta? Mutta kovin pitkän listan uskalsi laittaa. Älä uuvu sen alle!

Polga kirjoitti...

Olitpas todella huomaamaton :)

Teretulemas tagasi!

Amalia kirjoitti...

Ihan kiva tutustua Ally. Olinki jo kaivannut sinua.