Päivä 8 - Se hetki

Tiedän kyllä mitä tässä haetaan; että paljastaisin julkisesti jonkin elämäni käänteentekevän tilanteen, jonka pohjalta jokainen voisi sanoa tuntevansa historiani ja ymmärtävänsä nyt, miksi minusta tuli se, kuka olen.

Kuten taisin aiemmin jo mainita, on minusta tullut iän myötä hyvin suojeleva tärkeiden muistojeni suhteen. Miksi siis jakaisin kaikkien kanssa hetken, joka on ollut minulle hyvin tärkeä? Ehkei minulla edes ole sellaista hetkeä. Tekisikö se minusta vähäisemmän?

Hah! Minä kerronkin teille jonkun paskaisen hetken! Siitäpä saatte, uteliaat.

Silloin tällöin minun on päästävä ulos vaikka olisi kuinka hankalaa. Kun olo tuntuu kovin irralliselta, katson yleensä parhaaksi pysytellä kotosalla. Mutta kun olen ollut tarpeeksi pitkään sisällä, minulla tulee aika sekava olo sielläkin. Päädyn pakenemaan ovesta ulos, vaikka tiedän kokemuksesta, että se on surkea ratkaisu. Minä kuitenkin menen - vuorokaudenaikaan katsomatta, välittämättä pällistelevistä naapureistakaan - ja päädyn yleensä ulkorappusille tai niiden välittömässä läheisyydessä olevalle penkille.

Se oli eräs tällainen pakeneminen ja minä olin päässyt ulkorappusille saakka, enkä senttiäkään pidemmälle. Istuin portailla, minua paleli ja tunsin kodittomuutta. Toivoin jopa olevani jälleen Pikkukaarnijärven rannassa, väistelemässä poron papanoita ja hirven suurempia jätöksiä. Minulla oli jopa ikävä mäkäröitä ja lokakuun loputtomia, räkäsateisia (räkäsateeksi äijä sitä aina sanoi) iltapäiviä.

Olin hyvin sekavassa ja haikeassa tilassa. Minulla oli kädessäni Lidlin mainoslehtinen. Selasin sitä kuin tuntemattoman maan karttaa, ja päätin huomauttaa hyvin edullisista sääasemista, jos joku sattuisi lähestymään minua.

Ei siinä mitään valaistumista tapahtunut, saakeli soikoon! Joku rakki jolkotti paikalle muina miehinä, nosti koipensa juuri kohdalla. Kusi kintuille ja mainoslehtiselle. Jatkoi sitten matkaansa numeroa tekemättä. Ei se mikään suuri hetki ollut. Ei syvällinen, eikä käänteentekevä. Eikä tätä tarinaa kannata tulkita surullisen elämän symbolina. Sattuuhan noita, niin minulle kuin teillekin. Hyvän elämän on elänyt se, jonka suurin murhe ovat kusiset kintut!

Älkääkä nyt hermostuko minuun. On ollut vähän paska päivä ja tullut ikävää postiakin. Nyt Jopin luokse (joka ihme kyllä näytti tänään tulevan kaupasta ison kassin kanssa).

Jaa