keskiviikkona, maaliskuuta 30, 2011

Päivä 16 - Ensisuudelmani

Minua on suudeltu tuhansia kertoja. On ollut kuolaisia pökkäisyjä, kuivia hipaisuja, ankeriaskieliä, imureita, luolasuita ja konservatiivihuulia. On ollut elokuvataivutuksia, käsisuudelmia, yksipuolista intohimoa, kaksipuolista intohimoa, ryhmäsuukotuksia, hutimoiskauksia ja niin edelleen.
Ensimmäistä suudelmaani en kaikista yrityksistäni huolimatta saata muistaa.
Epäilemättä se on tapahtunut niihin aikoihin kun työskentelin Rovaniemen liepeillä motellissa, mutta jää ikuiseksi arvoitukseksi, kuka oli tuo onnekas herra.
Muistan kyllä viimeisen suudelmani. Olen mielessäni aivan varma, etten tule suutelemaan koskaan enää, enkä ole asiasta juurikaan surullinen.
Viimeiseksi suutelijakseni jää Viitalan Jopi naapurista, kuten moni varmasti arvasikin. Enhän minä ole edes tavannut muita miehiä aikoihin, mitä nyt noita muita jäykkiä ja kyylääviä naapureita. Emme ole tahtoneet tehdä suurta numeroa siitä, että viitisen vuotta sitten, tuttavuutemme alkuaikoina, meillä oli jokin pieni romanssiin viittaava juttu.
Olimme tutustuneet jotenkin epämääräisesti - sillä tavoin kuin samoista asioista kiinnostuneet aina löytävät toisensa - ja tiesin, että Jopi olisi ensin tahtonut lähettää minut lahjaksi lapsilleen. Se oli minusta oikein imartelevaa. Sitten Jopi otti ja ihastui pikkuisen. Hän alkoi käydä joskus luonani, tarjota juomistakin ja kammata hiuksiaan. Kyllä nainen tunnistaa merkit, vaikka ei ole aikoihin sellaista huomiota saanut.
Yhtenä iltana Jopi sitten hyökkäsi sisälle asuntooni täristen (ihan vesiselvänä siis) ja pyysi minua tyttöystäväkseen. Minä en ollut läheskään niin selvä, vaan tilassa, joka aiheutti minussa huomiohakuisuutta. Minä hullu menin ja suostuin!
Niin me vietimme yön yhdessä ja voin vakuuttaa, että siinä tehtiin muutakin kuin suutelua. Muistikuvani ovat hatarat, mutta eivät valitettavasti niin hatarat.
Aamulla Jopia ei näkynyt missään ja hän käyttäytyi myöhemmin tavatessamme kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minä otin hänestä mallia ja olin myös niin kuin ei mitään. Jotain oli varmaankin mennyt pieleen, minä en ollut kaiketi täyttänyt hänen odotuksiaan siitä, millaista olisi olla ilmielävän puolinuken kanssa.
Pahinta olisi, jos olisin kuvitellut koko tapahtuman. Alas täytyy ihmisen vajota kuvitellakseen tuollaisia sellaisesta miehestä kuin Jopi on.
Jaa

1 kommentti:

isopeikko kirjoitti...

Aika törö tyyppi se Jopi, olkoonkin vaikka mielikuvitusta koko tyyppi, eikä pelkkä suudelma oheistoimintoineen. Olet rohkea paljastuksissasi.