Päivä 6 - Minun päiväni

Kirjaan seuraavassa ylös keskimääräisen päiväni, jotta kirjoittamani olisi lukijasta edes jossain määrin kiintoisa ja informatiivinen. Tämä päiväni on nimittäin vasta aluillaan, enkä ole ehtinyt suorittaa kuin muutaman, hyvin arkipäiväisen toimen, joista niistäkin suurin osa sijoittuu vessan puolelle.

Vessan puolella aloitan myös keskimääräisen päiväni, mutta otan tässä vapauden sumentaa aamuhämäräni viihteellisistä televisiosarjoista tuttuun ruusunpunaan ja tarkentua vasta aamiaispöytään puuroni, näkkileipieni ja appelsiinimehuni kanssa. Syön ja katselen ikkunasta. Ulkona näkyy mitä milloinkin. Tässä vaiheessa minua ei saa häiritä tai olen ärtyisä koko päivän. Yleensä minua ei häiritäkään.

Seuraavaksi luen kirjaa. Tällä hetkellä luen Jorma Palon kirjoittamaa teosta, Nils Gustafsson ja Bodomin varjo. Se on melkein yhtä viihdyttävä kuin saman kirjoittajan lääkärikirja. Huomaan pitäväni sanasta emeritusprofessori. Ihan kuin joku sivistynyt yrittäisi sanoa hienommin 'ameriikan rohvessori'.

Keskiviikkoisin kaupungin palkkaama kodinhoitaja saapuu siivoamaan ja viemään roskia. Piileskelen kirjani takana ja yritän pitää jutut minimissä. Edellisen kodinhoitajan kanssa tuli enemmän puhuttua, Laitelan Armas nimittäin sattui olemaan hänen isänsä pikkuserkku. Sain kuulla Armaksen istuneen joskus vankilassa taposta, mutta eipä hän ollut siitä aikoinaan mitään puhunut. Siinä tuli sitten aloitettua muutakin juttua. Joskus meni nauruksi asti, tai sitten istuttiin vain, tuuletusparvekkeen ovi auki, tupakoitiin ja luettiin lehtiä. Mutta se kodinhoitaja kuoli ja uuden kanssa en juttusille rupea!

Joskus saan kirjeen Port Luisista. Marcel vastaa sähköposteihini aina tavallisella kirjeellä, voidakseen liittää mukaan kuvia itsestään ja koirastaan (hän ei osaa käyttää liitetiedostoja, eikä luota niihin). Yleensä hän kirjoittaa englanniksi. Olen alkanut kirjoittaa hänelle naisten oikeuksista sen jälkeen kun jossain keskustelussa kävi ilmi, että Suomi on tunnettu tasa-arvostaan. Olemme molemmat lopen uupuneita aiheeseen ja minun sähköposteihini on eksynyt valitettavan saarnaava sävy.

Iltapäivisin minä menen ostarin penkille istumaan ja katselemaan. Joskus ajan bussilla torin rantaan ja istun siihen tietylle penkille josta voi rauhassa tarkkailla ympäristöään. Minulla on usein mukanani pullollinen vettä ja banaani. Ennen pidin mukanani pähkinöitä, mutta sitten tuli se valitettava välikohtaus paikallisten oravien kanssa... Aikani istuttuani käyn kaupassa, jos kaupassa käymisen tarvetta on. Ostan pakolliset tarvikkeet ja pari pulloa olutta. Jos on paljon rahaa, käyn Alkosta pari pulloa viiniä.

Teen ruuan, syön. Kuuntelen radiota tai katselen televisiota riippuen siitä, kuinka rasittunut silmäni on. Käyn suihkussa jos on keskiviikko ja kodinhoitaja on muistuttanut. Jos Jopi on nähnyt minut Alkossa ostoksilla, hän tulee yleensä näihin aikoihin oven taakse. Avaan, jos huvittaa. Yleensä päädyn vain istumaan omassa hiljaisuudessani. Hörpin hiljaa lasista tai pullon suusta ja kuuntelen mitä kaikkea viereisessä asunnossa keksitään. Siellä asuu muutama nuorehko mies, jotka pitävät löysiä pipoja, ja jotka eivät tervehdi käytävässä.

Jaa