Niinpä minunkin käsilaukustani löytyy käyttämättömät, ihon väriset (punaiset siis) sukkahousut nuhrautuneessa pakkauksessaan. En ole vielä kertaakaan elämässäni joutunut turvautumaan vaihtosukkahousuihin, sillä kuljen mieluiten paljain säärin.
Laukussani näyttää olevan yksi viidenkymmenen sentin pullokuitti edelliseltä kauppareissulta. Kolme kolikkoa; kaksi kymmensenttistä ja euronen.
Pieni suihkepullo tekstiilinpesuainetta.
Haalistunut, kriisityöntekijältä saatu käyntikortti. Puhelinnumerosta ei saisi selvää, vaikka saisin päähäni soittaa hänelle.
Kaksi käytettyä sormiparistoa.
Kindermunasta löytynyt, haalean sininen muovisormus.
Kourallinen vanhoja ja osin revenneitäkin kauppalappuja.
Päänsärkylääkettä.
Kertakäyttöinen sadetakki.
Lehtijuttu miehestä, joka oli löytänyt vaimonsa hukkuneena.
Avaimet munalukkoon, jolla on suljettu eräs pikkukaarnijärveläinen maja.
Jaa
2 kommenttia:
Vau, tuolla arsenaalilla pärjää jo vaikka missä. Itseltäni on vielä tuo vaihe 1 kesken: käsilaukun hankinta. Sellaista kun ei ole, ei tarvitse miettiä mitä siellä kantaa..
Kollegalta hajosi kerran sukkikset risteilyllä. Ei hätää, kauppaan ja hakemaan uudet! Mutta. Siinä sitten ihmeteltiin miten tuo uhkea suuri nainen kyyristeli kummasti kaiken iltaa, kunnes hän jossain vaiheessa supatti: Kaupassa oli vain yhdenkoon sukkahousuja - eihän ne tämänkokoisella naisella yllä kuin puoleen reiteen!
Peikko ei tiennyt, että soprmiin tarvitaan paristot, tosin onhan ne hyvä olla mukana vaikka varasormiksi jos omat loppuvat kesken.
Lähetä kommentti