Saanko ihan uteliaisuuttani kysyä, mistä tuo takki mahtaa olla ostettu? Se on kyllä niin hyvin istuva, että harvoin näkee. Neidolla taisi olla melkoinen työ sovitella noita nappeja kiinni lähteissään. On niin piukka, että soi! Pitää olla sitten varovainen kotiin palatessaan, ettei poika repäise innostuksissaan takkia auki niin, että napit lentelevät. Eivät ne jaksa, nuoret miehet, nappien kanssa näperrellä. Vaan mitäpä luulet? Tokkopa näilläkään töppösormilla saisi tuollaisia hepeneitä nuoren neidon yltä riisuttua... Neidon pitäisi itse pujotella takki auki. Setä vaan seuraisi kärsivällisenä vierestä, vaikka kestäisi kuinka kauan. Vaan entäpä jos neito olisikin sedän kanssa niin innoissaan, että takki repeäisi? Kuka noin kauniin, piukan takin osaisi paikata? Tulisiko neidolla siitä suru puseroon? Kyyneliäkin vaikka valuisi poskea alas... Silloin setä kyllä keräisi joka kyyneleen töppösormiinsa, ottaisi syliin ja suukottelisi niin kauan, että olisi hyvä mieli taas. Setä ostaisi vaikka uuden tuollaisen takin, jos vain olisi varaa.
Ovatko neidon rinnat muuten kokoa c vai d? Itse olisin enemmän taipuvainen sanomaan d, mutta saatan erehtyä. Nykyaikana kun on niitä uusia konsteja... Ennenaikaan, silloin kun setä oli nuori, hän oli aika haka arvioimaan neitosten kuppikokoja. Kyllä olisi sedällä monta tuhmaa tarinaa niiltä ajoilta. Mutta tuskinpa noin säädyllisen oloinen nuori neito tahtoo kuulla niistä yhtään? Korvannipukat siinä vain helahtaisivat punaisiksi ja sitäpä kollit sitten kaupungilla ihmettelisivät. Tohtisiko neito kertoa, että tällainen, partainen vanha setä on saanut korvat niin somasti punoittamaan suputtamalla niihin liian tuhmia juttuja? Tuollaiset täyteläiset nuoren neidon rinnat, lyhyet hameet ja sorjat sääret saavat tällaisen vanhan ukkoparan ihan hämilleen. Saisiko sitä ihan nöyrimmin lähestyä ja pitää neitoa kädestä hetkisen? Neidolla on varmasti hyvin sileä ja pehmoinen iho kämmenselässä. Iltapäivällä, suihkun jälkeen neito on varmasti levittänyt siihen aloeveeraa. Arvaanko väärin, jos epäilen, että neito on levittänyt aloeveeraa noihin säihkysääriinsäkin ja muuallekin kehoon? Nyt jos setä tuoksuttelisi neitokaisen napaa, niin sieltä varmaan vielä häivähtäisi vartalovoiteen tuoksu. Oi, sellaisen muiston kanssa olisi hyvä lämmittää yksinäistäkin iltaa... kun olisi edes kerran päässyt kunnolla nuuskaisemaan. Ja hajuvettä korvan takaa. Sirotteleeko neito pikkuisen tuoksua reisilleenkin? Poikasia varten, pieneksi yllätykseksi? Sallitko sedän haistaa neidon rannetta pikkuisen? Ihan pieni aistinautinto tällaiselle hylkiölle? Setä laittaa silmät kiinni ja ajattelee, että onkin siinä tuoksuttelemassa neidon kylmettyneitä pikku reisiä... tuoksuttelemassa, suukottelemassa, pitämässä hyvänä. Mikäs siellä reisien yläpäässä odottaa innokkaita poikosia? Niitä se odottaa, vaan ei setää ollenkaan, eihän? Uskaltaisiko setä ihan pikkiriikkisen ajatella sitä aarretta, jota joku kolli pitää tänä iltana hetken hyvänä. Setä jaksaisi aamuun saakka... Ei setä kehtaa edes niin tuhmia asioita ajatellakaan noin viattoman oloisesta neitosesta. Mutta sallitko, että setä ottaa hetkeksi kädestä, tuoksuttaa pikkuisen rannetta, pistää silmät kiinni, ja ajattelee ihan pienen hetken tuhmaa ajatusta? Setä tulisi siitä niin onnelliseksi! Ihan silmät vettyisivät kiitollisuudesta. Ihan hetken vain setä ajattelisi sitä pyhintä, jota setä ei koskaan pääse koskaan itse pitämään hyvänä.
Saisinko ihan uteliaisuuden vuoksi kysäistä, sattuvatko neidon alushousut olemaan ohutta, mustaa pitsiä? Sellainen saisi sedän kyllä jo ajattelemaan niin tuhmia ajatuksia, ettei sellaisia sovi noin kunnialliselle neidolle paljastaakaan..."
13 kommenttia:
Jäiks. Herra on varmaan katsonut liikaa Fast Show-sarjan räätäleitä
Joo, vanhakin haluaisi muistaa, mutta muistamisen välineet eivät ole ihan asianmukaiset tässä jutussa.
Kaikenlaisia partasuusetiä sitä onkin, ettei vaan olisi Ally itse keksinyt koko tarinaa ja kaikki nuo hahmotkin siihen. Ei tuollaisia tyttösiäkään taida oikeasti ollakaan ollenkaan olemassakaan, eikös jokainen niistä olisi jo juossut kauas pois parin ekan lauseen jälkeen, niistä oikeista.... hmm... siksihän se pitääkin keksiä kun oikeat juoksevat karkuun:)
Kyllä on sedällä kaipuu tallella, ihan pikkuisen vaan :)
Mitenkäs se setä, saiko nuuhkaista.
Lentelivätkö napit vai tuliko korvatillikka sedälle.
Mukava, että sedän muisti pelaa ja muistaa vielä niitä kuppikokojakin.
Kiitos mukavasta hetkestä pakinan äärellä.
Hyiii....iii kauheeta!
Kuvasipa osuvasti sellaista erästä niljaista setätyyppiä! Se on hyvä, että niiltä saa näin vähän vanhempana olla aikalailla rauhassa..Mutta hirvittää, kun oma tytär lähestyy murrosikää : (
Joo, tämähän on suoraa elävästä elämästä! Tähän ikään päästyään on jo tämäkin ihmisryhmä tullut vastaan. Valitettavasti.
Mie löysin tänne vasta nyt, vaan eipä ole vieläkään selvinnyt miten sedälle kävi.
Aika erikoinen neito kyllä kun ei jo alkuun mätkäissyt kassilla ja käskenyt painua v....n.
Ei tää kyllä voinut olla totta, ei kukaan nykyään jää kuuntelemaan kenenkään vieraan jorinoita.
Iyyyk!!!! =D
Tuollaasia setiä ON muutes ihan oikeasti...
Siis tuollaisiahan on oikeasti olemassa, minunkin tielleni on lennähtänyt. Ei se ihan setä ollut, mutta vanhempi mies kuitenkin. Teititteli ja sanoi, saisiko kysyä jotain. - Toki, sanoin kun ajattelin, että kysyy tietä tai muuten neuvoa, asemalla kun oltiin.
EI kysynyt tietä. Kysyi, onko neidillä ehta p----. Olin vielä koululainen, viattomista viattomin. Pelästyin kuollakseni ja juoksin pois.
Minun tielleni osui lapsena namusetä, joka namuja tarjosi, ja olin ottamaisillani kunnes jokin vaisto sanoi: äkkiä karkuun. Juoksin halkopinojen taakse, sieltä rännikaduille, mistä varastoaueelle - ja tämä setä perässä. Miksi ihmeessä lapsen logiikka toimi niin, että menin varjoisille kujille. Ihmisten joukkoonhan minun olisi pitänyt juosta. Mutta lapsena olin hyvä juoksija ja lopulta läähätin omassa porraskäytävässä, melkein turvassa. Pääsin kotiinkin. Mies perääntyi portaikossa, kiiruhti alas ja ulos ja jäi kadulle toljottamaan ulko-ovea - sisäänkäyntiä. En tiennyt tuolloin mistään mitään, mutta vaisto uhkaavasta vaarasta toimi ja suojeli.
Pakinasi toimii monien tunteitten herätyskellona.
Kuten joku jo totesikin, tämä on niin tosi, ettei suorastaan karmivan inhorealistinen, kuinka ihmeessä osaatkin! Aika monessa paikassa nuori tyttö on nalkissa, seinää vasten, pakoon pääsemättömissä, esim. bussissa, tai jopa pysäkillä (mihin siitä kävelet jos et voi mennä takas kotiin). Kyllä ne on Kutiksenkin paikat vuolaasti arvioitu piinaavassa paikassa ikkunapenkillä, loukussa, olispa silloin ollut nykyinen rohkeus ja reaktiokyky -- ja teräskuorinen käsilaukku ;D
Älä enää todempia juttuja kerro, armahda!
Onpa mahtava tarina. Noin se menee.
Moro, Olen blogisi aktiivinen lukia ja alan olla tuskastunut kun uusia tarinoita ei ole näkönyt. Tässä sulle haastetta jonka näin toisessa blogissa niin saadaa ntaas lukea kuukausi sun juttujas. Kirjoitas näistä,
Päivä 1 – Esittele itsesi
Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 - Viimeinen hetki
Lähetä kommentti