... silittänyt ristillä riippuvan Herramme Jeesuksen Kristuksen päätä pölyhuiskulla, käsi pystyyn nyt!!! Täällä nousi ainaskin käpälä tiukasti kattoa kohti.
Eilen oli lipi-ihanaa ajella pyörällä patosillan ylitse ja katsella, kun vesi ryöppysi huutaen ja karjuen padon uumenista kuin vieras, vähän pelottava, mutta selvästi elävä olento. Kauempana ihmiset pesivät laitureilla mattojaan. Mäntysuopa tuoksui patosillalle saakka.
Kettinki röllötti (olen saanut kuulla tarpeeksi siitä, mitä röllöttäminen on ihan oikeasti, mutta kuulisitte ketjun!!!) isolla äänellä, mutta sekään ei haitannut tunnelmaa. Aikaisemmin oli satanut pyörän penkille ja istuin pyllyni märäksi huolettomana kuin lapsi.
Paju oli (viisaana, kuten aina) sanonut kommenttilaatikossaan, että "vapaus on rakkauden paras mitta". Kuinka samaa mieltä olenkaan! Ja kuinka suureksi juhlaksi arkinen kotimatka nousee, kun antaa itsensä päästää irti arkisista huolista, laskunmaksuista ja ruuanlaitoista ja vain olla hetkessä, vapaana kokijana. Itseäänkin voi rakastaa antamalla lahjaksi vapautta - vaikka vain viideksi minuutiksi kerrallaan :)
ps. Rakas agenttini Almamaria oli niin kiltti, että raportoi mielenkiintoisesta uutisesta. Kannattaa käydä tsekkaamassa oravamafian viimeiset tempaukset
Jaa
15 kommenttia:
Minä en nosta kättäni.
Nuo oravat ovat kyllä perkeleestä, sanokaa minun sanoneeni. Nirri pois!
Käsi ei nouse täälläkään. Mutta patosillalla olen ajanut usein pyörällä ja kokenut tuon pauhun. Pienenä istuin isän pyörän tarakalla ja voimakas ilmavirta tempaisi uuden olkisen kesähattuni suoraan auki olevan padon pelottaviin kuohuihin! Pelkäsin meneväni itse perässä.
Ei kyllä nouse käsi täälläkään. Leninin patsaspäästä kyllä olen pölyjä pyyhkinyt.
Kukahan ne oravat vasikoi? Joku harakka?
Ei löydy jeesusta. Harmi kun jäi väliin patosillan kuohut, ne ovat minusta pelottavat, mutta joskus tekee hyvää kokea voimakkaasti.
Ei nouse käsi täälläkään, mutta
Pyhän Marian Ikonista olen pyyhkinyt pölyt oikein hellästi pehmeällä nukkaamattomalla rätillä.
Susu, enpä olisi minäkään nostanut vielä vähän aikaa sitten.
Oravissa alan kääntyä kannallesi. Ja sanon sinun sanoneen.
Katriina, kuohut olivat tosiaan vähän pelottavat. Ja varmasti pikkuiselle vieläkin voimakkaampi kokemus! Varmasti muisto jää mieleen.
Saara, minä pyyhkisin Lenin-sedän päätä hyyyyyyvin hellästi :)
Toivottavasti tähän ei nyt vedetä harakoitakin...
Hopola, eihän minullakaan ole Jeesusta kotona, vanhalla ateistilla ja pakanalla sentään. Ihan asioikseni kävin häntä rahan kiilto silmissä hinkkaamassa.
Alastalo, en halua edes tietää, kuinka hellit Maria-riepua. Onneksi kävi ilmi että neitsyt sentään vielä...
Tuon halusinkin kuulla. Kaikkihan me haluamme sen kuulla.
Hahhah:)
Istuskelin katselemassa patosiltaa pariinkiin otteeseen. On se hienoa nähdä veden voima, joka padon taakse on padottu.
Valitettasti ei käsi nouse täälläkään.
Kolehtia olen rippikoululaisena kantanut tuomiokirkossa ja tarkkaillut ihmisten milloin-mitäkin ilmeitä kun luopuivat penneistään (ja jokunen pisti kahisevan markan joukkoon, oi niitä markka-aikoja), mutta pölyjä en ole pyyhkinyt kenenkään päästä. Olisi varmaan pitänyt, ainakin omasta.
Ovatko oravat pesiytyneet Ouluun. En ole nähnyt tänä kesänä meillä päin yhtään oravaa. Tai sitten olen ollut liikkeellä liian pienellä taajuudella.
Minäkään en viittaa, mutta yhdyn ajatuksiisi vapaudesta (ilman Jeesusta).
Nyt huolettaa kuitenkin eniten se, että miten meille kunnon ihmisille käy, jos oravat taas kokoontuvat kokoustamaan!?
Täällä on tehty vain muutama oravahavainto, mutta sitäkin enemmän rusakkohavaintoja. Tänään laskin huvikseni aamupoljennolla, kuinka monta puppelia tuli vastaan tai väijyi pusikoissa: minun matematiikan mukaan niitä oli 12 (virhemarginaali +-2)!
Alan epäillä maailmanlaajuista salaliittoa, jossa jänikset ovat mukana...
Susu, tiesin että ilahtuisit. Tämä persauksen lipominen alkaa sujua ilman suurempaa yritystä :)
Jussi, olisin itsekin pysähtynyt ihailemaan, jos olisin ehtinyt. Ja olisinhan ehtinyt, jos olisin pysähtynyt... Mutta tämä nyt on niin tätä.
Paju, vai ovat oravat kadonneet sieltä... Hmmm... mielenkiintoista.
Minä taas en ole ollut kolehdin kanssa muussa tekemisissä, kuin joskus luovuttanut jonkun markan haavin uumeniin. Saahan siitä palkaksi ohutta leipää ja ällöä viiniä.
Elegia, älä edes mainitse jäniksiä. Onhan kirjoitettu ikiaikainen ennustus, jossa jänisten oveluus on kerrottu Väiski Vemmelsäären tarinaan upotettuna.
Silittää Jeesusta pölyhuiskalla? Tuo nyt kuulostaa jo ihan liian hauskalta :D Taitaa johtua omasta omituisuudestani, mutta minusta Jeesus on hauska, minulle se on kuin jokin sarjakuvahahmo...
And by the way, mäntysaippua haisee pahalle -> nenänkurtistus
Otonashi, sitä löytää vain itsensä pölyhuisku kädessä mitä kummallisemmsita tilanteista.
Siitä olen samaa mieltä, että Jeesuksessa on kaikki kunnon action-figuurin tunnusmerkit (riippumatta siitä, pitääkö henkilöä Jumalan poikana, historiallisena henkilönä vai täysin mielikuvituksen tuotteena).
Mutta mäntysaippuako! Sitä ihanampaa tuoksua ei olekaan! (Ja makuasioista todellakin VOI kiistellä! Tosin en ole maistanut mäntysaippuaa...)l19s08h94
Oravamafia saapui lakeuksille... huoh.. Raportti ja kuva minun blogissani.
Sinä Ally muuten kirjoitat aina hyvin eloisasti! :D
Vaikka kyse on joskus ikävistäkin asioista niin ote säilyy. Näin on.
HeidiR, kiitos raportista, agenttiseni. Kaikki huomiot ovat arvokkaita ja vähitellen oravien todelliset aikeet alkavat hahmottua.
Kiitos kehuistasi myös. Tässähän ihan aamun kalpeus muuttuu tunkkaiseksi punaksi :)
Lähetä kommentti