lauantaina, heinäkuuta 28, 2007

Elämää kahden suomalaisen kulttuurin rajalla

Aamulla:

Hän ... ja sitte mää unohdin kokonaan missä liikkeessä niitä halpoja lautasia olikaan tarjouksessa.
Minä: No voi harmi.

Hän
: Ei siinä mitään. Meidän pitää varmaan käyttää niitä yksiä toisia lautasia ja mää vaikka syön erilaiselta lautaselta, jos Tertun koko porukka on tulossa.
Minä: Niin.

Hän
: Älä näytä noin huolestuneelta. Ei tää oo mikään iso juttu.
Minä: Emmää näytäkään.

Hän
: Pitäisköhän kirjoittaa tänään lapulle, missä niitä takkeja oli seitsemänkymmenen prosentin alennuksessa?
Minä: Kyllä sää varmaan muistat.

Hän
: No niin tasan muistankin!

Illalla:

Se: Vähän vaan käy sääliksi se tyyppi, kun se oli niin sekaisin illalla.
: Jaa.

Se
: Ei se varmaan ees muista mitään.
: Mistä sää sen tiedät?

Se
: No sehän oli siellä meidän kämpillä, kun poliisit tuli yhtäkkiä sorkkaraudalla sisään hakemaan sitä. Ne vei mun poikakaverinkin ensin kuulusteluun mutta sillähän oli alibi, kun se oli ollut mun kanssa.
: ... !!!???

Se
: Me vaan otettiin tyyppiparka meille nukkumaan. Ei se puhunut meille siitä murhasta mitään.
: ...!!!???

Se
: Sääliksi vaan käy se tyyppi. Ei se oo varmaan ees tajunnut mitä se on tehnyt.... No! Älä nyt näytä noin huolestuneelta. Ei tää oo mikään iso juttu.
: Emmää näytäkään... Jaa

19 kommenttia:

HeidiR kirjoitti...

Nyt mää putosin kärryiltä... Mutta ei se mitään! :)

Herätit mun aivot.

Elegia kirjoitti...

Minäkin tipuin, mutten uskaltanut ilmoittaa ennen kuin joku kommentoi ensin. Luin nuo moneen kertaan. Ensimmäisen varmaan tajusin. Ja ehkä toisenkin: riippuu vähän, miten ne pitäisi ymmärtää.

Minä ja mä on molemmissa vähän hukassa. Asiat ovat vaan hieman suurempia tuossa alemmassa "ei se niin vakavaa ole". Asennejuttu...?

Kylläpäs, Ally, temput teit!

Allyalias kirjoitti...

Heidi ja Elegia, minäkö menin pudottelemaan teitä kärryiltä? Älkää huoliko, minäkin olen välillä ihan pelistä pois :)

Välillä tuntuu, kuin olisi itse ihan pihalla kaikesta. Toisinaan joku tekee ihan vakavissaan kärpäsestä härkästä ja pian joku toinen tekee juuri päinvastoin yhtä vakavissaan. Kaikki on niin suhteellista ja suhteetonta yhtä aikaa ja peräkkäin.

Suomalaisista ihmisistä puhutaan yhtenäisenä kansana, vaikka meillä on erilaisia porukoita, jotka elävät kovin erilaisia elämiä ja joiden ajatusmaailmat ovat älyttömän kaukana toisistaan.

Sitten on varmaan ryhmä tällaisia ihmisiä kuin minä, joista tuntuu, ettei välillä ymmärrä yhtään ketään tai koko maailmaa ylipäätään. Että ihmiskontakteissa oma tunneskaala vaihtelee äärimmäisen pitkästyksen ja voimakkaan järkytyksen välillä. Aivan kuin eläisi jatkuvassa kulttuurishokissa.

En tiedä selvittikö tämä ollenkaan näitä omituisia aamuhorinoitani.

Elegia kirjoitti...

Kyllä selvitti ja ilokseni huomaan, että olin oikeilla jäljillä lukiessani juttua. Mutta vlotuksesi tosiaan antoi sille syvyyttä ja itselle itsevarmuutta tulkintaan :-)

Kylläpäs sinä rassaat meitin aivoja heti aamusta!

HeidiR kirjoitti...

Aah, nyt mää ja minä tajusimme!

Ekassa on sellainen persoona, jolla on vähän hienompi minä. Tai ainakin hajamielinen ja kaupallinen.

Toinen on sitten sellainen sä, joka asuu ihan eri maailmassa, viinaa, rikoksia ja syrjäytymistä.

HeidiR kirjoitti...

Ally, kyllä se niin käy, kun aikansa kököttää kotona ja tottuu omaan seuraansa. On ihan zen asioiden kanssa, niin ulkomaailman hassut kuviot usein hämmästyttävät.

genoveeva kirjoitti...

Niinpä. Kun kunnioitettavaan keski-ikään päässyt Genoveeva on itsekin nähnyt kaikkea niin hupaisaa on. Jollekulle on katastrofi lapsen tipauttama vesiläntti parketilla, toisessa perheessä lapsi pakenee komeroon pakoon äitiä puukottavaa isää. Tuli vain mieleen. Toisessa perheessä lapsi jää kotiarestiin lukemattomista läksyistä, toisessa isä opettaa kymmenvuotiaan piikittämään isukkia kun oma käsi vapisee.

Hansu kirjoitti...

Häh? Kommentteja lukiessa ehkä vähän pääsin kärryille.

Jos keskusteluissa ei kuuntele kaikkea ei voi pysyäkään kärryillä. Esim juttelet miehelle, kun tämä samalla lukee lehteä. Kysyt kohta tarkentavaa seikkaa samaan keskusteluun. Mies kysyy, että häh?

Allyalias kirjoitti...

Elegia, hyvä kun selvitti. Tosin huomasin toki kommentistasi että juoni oli valjennut sinulle jo ilmankin :)

HeidiR, sitten on vielä tää oululainen mää joka harvoin äkkää mistään mittään ja mölläyttellee väärissä paikoissa.

Olen kanssasi ihan samaa mieltä liiasta kotona oleskelusta. Maailma alkaa näyttää hassulta.

Genoveeva, eikö vaan olekin uskomatonta, kuinka erilaista elämää sitä saattaa viettää naapurinsa kanssa. Ja onhan se vähän pelottavaakin.

Hansu, tervetuloa meidän ymmyrkäisten kerhoon sitten! Mulle ei muuten todellakaan kannata puhua, jos luen lehteä. Eikä, jos olen koneella.

Isopeikko kirjoitti...

Tämäpä vasta oivaltava lähestymistapa :) Hyvä sua.

Polgara kirjoitti...

Maailmoissa on monia todellisuuksia, harvemmin ne kohtaavat. Tuolloinkin tuloksena saattaa olla törmäyksiä =0

Allyalias kirjoitti...

Isopeikko, kiitoksia vaan! Sinä vissiin taidat sitten roikkua edelleen kärrynmutkassa kiinni peikkomaisilla kourillasi ;)

Polgara, aivan totta. Mutta kukapa sen tietäisi paremmin, kuin malmilainen velhotar!

Hallatar kirjoitti...

Muhevaa ja hymyyn tempaavaa. =)
Sul on Ally taito... =)

Lilith kirjoitti...

Uteliaisuus tappoi kissan - tyytyväisyys herätti henkiin.
Rääkkään aivojani miettimällä että kuka on kuka. En muuten, mutta ihmettelen että kuka suostuisi syömään erilaiselta lautaselta?

Allyalias kirjoitti...

Hallatar, on kiva kuulla, että horinani saavat hymyn huulillesi. Iloiset ihmiset ovat kivoja!

Lilli, saat sitten tarkempaa raporttia kunhan kohtaamme. Mutta erilaiselta lautaselta syöjää et taida tuntea. Ja ethän sinä toki sellaista kummajaista huolisi tuttavapiiriisikään :)

paju kirjoitti...

Katastrofitunnelmalla ovat erilaiset juuret. Murha tai tarjouslautaset ovat samalla viivalla, kun osuvat osoitteisiinsa.


Suhteellisuusteria on totta. Miten tarkasti sinä, Ally, näetkään ihmisten sylttytehtaat.

Allyalias kirjoitti...

Paju, sinäpä sen sanoit. Ja kukapa ulkopuolinen on oikeutettu toisen murheita ja huolia arvottamaan.

Minä en ainakaan taida sellaista arvotusta haluta tehdäkään...

Almamaria kirjoitti...

Kävin tätä asiaa miettimään, teki mieli kommentoida mutta eivät sanat taipuneet. No, tajunnanvirtaa taasen: en aina muista, että tavalliset ja omalla tavallaan normaalit ihmiset eivät ajattele esim. huumerikollisista samalla tavalla kuin esim. minä. Moni ei tunne yhtään narkomaania eikä tiedä huumeista hölkäsen pöläystä. Itsenikin ikäisille ko. säätämiset voivat olla ihan tuntemattomia enkä voi silti välttyä ajattelemasta, että he eivät vain tunnista käyttäjää vaikka sellainen olisi lähelläkin vaan luulevat että kaikki hörhöt ovat jossain ihan muissa piireissä.
Niin siis joo... ihan kaikkea ei siis voi (eikä ole tarvettakaan) selvittää tuttujenkaan kesken, kun asutaan ihan eri planeetoilla. En nyt tällä tarkoita juuri sinua ja ymmärsin tämän jutun, mutta näitä ajatuksia tuli mieleeni.

Allyalias kirjoitti...

Almamaria, ihan hienosti tajuntasi virtaa! Ja olen kanssasi samaa mieltä ihan kaikesta! Ei ole edes vaikeaa, sillä olet niin siekailemattoman fiksulla tuulella selvästikin.