Mikä siinä onkin, että minunlaiseni äiti ei osaa hetkeäkään ajatella että kyseessä on varmaan jokin pikkujuttu, korvatulehdus tai vastaava, kun lasta lähdetään kyyditsemään yön selkään päivystysreissulle kivusta kiemurtelevana itkupussina? Ja juuri sinä iltana, kun en itse pääse mukaan reissuun, sillä jonkun pitää vahdiskella sisaren tytärtä.
Vaikka kuinka yritän ajatella kaikkia mukavia ja vaarattomia kivunaiheuttajia, huoli hiipii silti mieleen ja silmät alkavat vuotaa kuin itsestään.
Pitää nieleskellä, ettei tule vahingossa oksentaneeksi sydäntään näppäimistölle.
Jaa
9 kommenttia:
Hengessä mukana, toivottavasti tulevat mahdollisimman pian hyvin lääkittyinä kotiin takaisin ja pääsette koko poppoo unten maille.
Lapsen itku on sydäntäraastavaa - siis etenkin oman. Äiti varmasti tunnistaa oman lapsen itkuissa eroja: milloin huomionhakuista tekoitkua, milloin oikeasti raastavaa kipua.
Voi teitä, toivottavasti tilanne laukeaa pian, ja pieni saa lääkitystä ja kaikki saavat unta palloon.
Pikkujuttu tai ei, kivusta kierisklevä on vietävä lääkäriin. Kerran vietyäni kuumeisen nuorimmaiseni lääkäriin sain kuulla lohduttavan kommentin. Muksulla ei ollut korvatulehdusta eikä muuta ja tokaisin, että suotta sitten tulin. Lääkäri totesi rauhallisesti: "Ei suinkaan, sekin on diagnoosi, ettei mitään tautia ole."
Ja pieninkin epäilys lasta vaivaavasta sairaudesta saa yleensä äidit hermostumaan - ja varsinkin silloin kun diagnoosia ei vielä ole. Toivottavasti vaivan syy löytyi ja hoito myös.
Almamaria, kauanhan siellä päivystyksessä meni, mutta onneksi kyse ei ollut mistään lainkaan vakavasta!
Oikeastaan kyse ei ollut mistään... Eli edelleenkään emme tiedä, mikä kipua aiheutti. Mutta ainakin se on mennyt nyt ohi. Se on pääasia.
Elegia, on tosiaan ihan hirveää, kun lapsi itkee ja mikään ei auta. Se hermostuttaa ihan hirveästi. Ja itsessä herää jotain alkukantaisia puolustus-/suojelureaktioita.
Tuima, aivan. Joskus itku voi kuitenkin merkitä jotain vakavampaakin. Onneksi yleensä kyse on siitä korvatulehduksesta tai vastaavasta.
Vähän harmittaa, ettei mitään syytä lopulta löytynyt, vaikka kaiketi tilanne on nyt ohi. En ole kyllä sellaista hätää ja kipua nähnyt ennen lapsellani, vaikka on ollut lukuisia korvatulehduksia ja noita muita perusjuttuja.
Äiti on äiti.
Älä harmittele, seuraat vain tilannetta. Jos toistuu niin uudestaan lääkäriin. Kipu voi olla hyvinkin ikävää, varsinkin jos lapsi on pieni eikä osaa kunnolla ilmaista missä sattuu ja kuinka paljon. Mutta lähtökohtaisesti kipu aina merkki, jota pitää pohtia.
Obeesia, sanopa muuta. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Tuima, olen samaa mieltä. Onneksi tilanne on ollut tänään parempi. Hitsit noiden lasten kanssa. Ihan huolesta soikeana heitä rakastaa välillä.
Lapsen sairastaminen on useinmiten vaikeaa kestää kun pikkuiset eivät aina osaa edes sanoa mihin sattuu. Toivon että kaikki on kuitenkin jo kunnossa teillä.
Salka, kaikki alkaa olla kunnossa. Lasten kanssa on tosiaan välillä hermostuttavaa. Olen ottanut tavakseni reagoida mieluummin liiankin helposti. Turhasta kivusta ei mielestäni tarvitse kenenkään kärsiä.
Lähetä kommentti