Neulekirppu, mitäpä olisi sankaruus, ilman suurta vastustajaa (tai pientä)
Paju, hups! Olisi pitänyt varmaan lisätä kehotuksen perään sanat "omalla vastuulla".
Outi, samaa mieltä!
Kirsi, siten, kun hämähäkki on miehen takilla. Pakko myöntää että mies kyllä protestoi aika äänekkäästi, kun kehoitin häntä kestämään tuota otusta selässään vielä vähän aikaa :)
Hpy, olisipa mukava kuulla tarina tuon takana, mutta pelkään, että se ei soveltuisi tällaiselle hämähäkkikammokkaalle.
Aika messevän näköinen hämppy. Ettei vain olisi sukua omalleni ;-))
Minä en kyllä suostuisi olemaan paikallani, jos takissani olisi hämy, sillä aikaa kun joku hilluu etsimen kanssa, huh! Kaikkea sitä miehet joutuvatkin tekemään (tai olemaan tekemättä) naistensa takia ;D
Joku sanoi, että hämähäkkejä ei saa tappaa, se tietää onnettomuutta. Mutta mitä sitä ei tekisi lapsen mielenrauhan eteen. Itse en niitä kammoa, mutta erittäin kimeällä ötökkä-kirkuimella varustettu Pirpana on aidosti kauhuissaan. Ja kun sellainen erikoissuuri ja pikimusta juoksee pitkin hirsiä mökillä, huuto siinä kopissa on sietämätön... mun oli siis pakko nitistää se raukka, jotta saatiin nukkua (ulos sitä ei saatu kammettua, ei millään). Onnettomuuksia ei tapahtunut lähes vuoteen, nyt niitä on alkanut tapahtua: johtuu ihan varmasti hämppärin julmasta murhasta ;)
Minä en pelkää hämähäkkejä, mutta sen sijaan papintappajia ja jauhopukkeja, vaikka nekään eivät tee mitään ihmiselle.
Meillä kotona vilisee oikein isoja hämähäkkejä. En niitä hirveästi rakastakaan, joten olen pyytänyt, rakkaani siirtää ne ulos. Hän tekee sen, ei tapa, vaikkei enää ole pelkoa isän ja äidin kuolemisestakaan.
Ja tämä taas liittyy siihen, että meillä päin kiellettiin tappamasta hämähäkkejä. Jos tappoi, äiti ja isä kuolisivat.
Kutuharju, minäkin piippasin pikkuisena hämähäkkejä. Nyt olen huomattavasti rauhoittunut. Tänään näimme pikku-M:n kanssa hämähäkin. Tyttö hyökkäsi äkkiä lahkeeseen roikkumaan. Näin pelko siirtyi seuraavalle sukupolvelle :)
Obeesia, aika karun tuntoista pelottelua. Enpä taida siirtää tätä perimätietoa lapsilleni...
Anonyymi, täällä on selvästi kahta koulukuntaa. Toisten mielestä kuva on söpö ja toisten mielestä kaamea :)
Voi ressukkaa, niin pieni ja niin monta vaaraa yksinäisellä! Minua säälittää joskus heidän kohtalo, nehän ovat myös suuria taiteilijoita. Ajattelen aamukasteista metsää, jossa taidokas verkko kimaltelee auringon säteistä. Niin koskematonta ja ohuenohutta elämänlankaa.
29 kommenttia:
Hih ;D sankarille vähän IIK-tunnelmaa...
Ja minä (yllytyshullu kun olen) klikkasin kuvan suureksi, kun käskettiin. Oma vika kun kerrostalo kiljuu.
Yksi on ihan riittävästi tuota lajia. :D
Miten voi tuollaisen nähdessään hakea esiin kameran??? Minä olisin juossut hämiksen kanssa eri suuntaan ja vauhdilla!
Minulla oli tuollaisen tapaisia toissa paivana paljon, paljon enemman. Mutta yksikin riittaa.
Neulekirppu, mitäpä olisi sankaruus, ilman suurta vastustajaa (tai pientä)
Paju, hups! Olisi pitänyt varmaan lisätä kehotuksen perään sanat "omalla vastuulla".
Outi, samaa mieltä!
Kirsi, siten, kun hämähäkki on miehen takilla. Pakko myöntää että mies kyllä protestoi aika äänekkäästi, kun kehoitin häntä kestämään tuota otusta selässään vielä vähän aikaa :)
Hpy, olisipa mukava kuulla tarina tuon takana, mutta pelkään, että se ei soveltuisi tällaiselle hämähäkkikammokkaalle.
Hyi olkoon, Ally.
Mikähän mahtaa olla tuon otuksen laji?
Aika messevän näköinen hämppy. Ettei vain olisi sukua omalleni ;-))
Minä en kyllä suostuisi olemaan paikallani, jos takissani olisi hämy, sillä aikaa kun joku hilluu etsimen kanssa, huh! Kaikkea sitä miehet joutuvatkin tekemään (tai olemaan tekemättä) naistensa takia ;D
Kilpakutojat?
Ette kai te tosissanne suomalaisia hämähäkkejä pelkää???
Kirsi, joo, ei ole oikein mukava kuva tällä kertaa.
Antti, ei harmainta aavistustakaan. Lajituntemukseni on yleisestikin aika rajoittunut ja hämähäkeistä tiedän harvinaisen vähän.
Elegia, sen oli pakko olla, kun ei yltänyt itse heittämään hämäriä pois. Raukka yritti pysyä rauhallisena, etten minä pillastuisi.
Helanes, Hmmmm...
Liisa, kyllä vähän. Kammo on onneksi vähentynyt iän myötä. Aivan järjenvastaistahan noita on pelätä.
Ompa söpö, viälä isompi tarttis, kts. Paha Vaatturi *virn*!
ONNEKSI vain yksi! Suurennettuna se näyttää tosi suurelta ja myrkylliseltä.
Polgara, voiko hämähäkki olla koskaan liian suuri? (voi!!!)
Katriina, onneksi tuo otus oli luonnossa kuitenkin aika pieni. Ja ilmeisen hyväntahtoinen.
Joku sanoi, että hämähäkkejä ei saa tappaa, se tietää onnettomuutta. Mutta mitä sitä ei tekisi lapsen mielenrauhan eteen. Itse en niitä kammoa, mutta erittäin kimeällä ötökkä-kirkuimella varustettu Pirpana on aidosti kauhuissaan. Ja kun sellainen erikoissuuri ja pikimusta juoksee pitkin hirsiä mökillä, huuto siinä kopissa on sietämätön... mun oli siis pakko nitistää se raukka, jotta saatiin nukkua (ulos sitä ei saatu kammettua, ei millään). Onnettomuuksia ei tapahtunut lähes vuoteen, nyt niitä on alkanut tapahtua: johtuu ihan varmasti hämppärin julmasta murhasta ;)
Minä en pelkää hämähäkkejä, mutta sen sijaan papintappajia ja jauhopukkeja, vaikka nekään eivät tee mitään ihmiselle.
Meillä kotona vilisee oikein isoja hämähäkkejä. En niitä hirveästi rakastakaan, joten olen pyytänyt, rakkaani siirtää ne ulos. Hän tekee sen, ei tapa, vaikkei enää ole pelkoa isän ja äidin kuolemisestakaan.
Ja tämä taas liittyy siihen, että meillä päin kiellettiin tappamasta hämähäkkejä. Jos tappoi, äiti ja isä kuolisivat.
Oi, söpö!
http://korpun.livejournal.com/
Kutuharju, minäkin piippasin pikkuisena hämähäkkejä. Nyt olen huomattavasti rauhoittunut. Tänään näimme pikku-M:n kanssa hämähäkin. Tyttö hyökkäsi äkkiä lahkeeseen roikkumaan. Näin pelko siirtyi seuraavalle sukupolvelle :)
Obeesia, aika karun tuntoista pelottelua. Enpä taida siirtää tätä perimätietoa lapsilleni...
Anonyymi, täällä on selvästi kahta koulukuntaa. Toisten mielestä kuva on söpö ja toisten mielestä kaamea :)
Onneksi ei ole hämähäkkifobiaa... onneksi ei ole, ei ole, ei ole... Onpas!
Kerran jouduin mustanlesken pureskelmaksi ja veren myrkytyksen uhriksi, joten tuollainen lähikosketus aiheuttaisi hysteerisen kohtauksen.
Hieno kuva silti ;)
Voi ressukkaa, niin pieni ja niin monta vaaraa yksinäisellä! Minua säälittää joskus heidän kohtalo, nehän ovat myös suuria taiteilijoita. Ajattelen aamukasteista metsää, jossa taidokas verkko kimaltelee auringon säteistä. Niin koskematonta ja ohuenohutta elämänlankaa.
Noita riittää todellakin yksi...
Lepis, voi kamala! Olet ainoa tuollaisen kohtalon kokenut, josta olen kuullut. Taidan jatkossa kiertää hämikset taas kauempaa...
Mehtis, hämähäkit osaavat tosiaan tehdä kauniita kudelmia. Ja niin kuin kaikessa kauniissa, on heidänkin kudelmissaan aimo ripaus kuolemaa mukana.
Peittomylläri, samaa mieltä... Tai kenties se yksikin on liikaa...
Hämä, hämä, häkki.
Kiipes langalle, :D se on niin pieni.
Varsuli, onneksi ei ole tuon suurempi. Muuten olisi voinut päästä iso itku.
Vain yhtä pelkään...
Sumea, niin. Mutta hyvä jos vain yhtä.
IIK!
Hansu, sainpas sut säikytettyä :D
Lähetä kommentti