Matkalla
Vasta vieraassa pysähdyn.
Alan olla tarkoituksenmukainen.
Kävelevät jalat, tarttuvat kädet,
kasvoilla ilme.
Esteettisen ulkopuolella liikun
uudella tavalla,
vain oman ajatukseni ohjaamana.
Neljän peilin loukusta vapaana
nostan katseeni navasta
ja annan elämän tulla.
Runotorstai
Jaa
28 kommenttia:
Neljän peilin loukusta vapaana
nostan katseeni navasta
ja annan elämän tulla.
(Kyll mull onkin ruma napa, mitä sitä tuijottelemaan enää sekuntiakaan... ;)
Nyt aukesi! Ihastuttava runo, matka alkaa. Ja sillä matkalla napakin kaunistuu.
Toimii. Hieno! Taputan käsiäni.
Satama on myös lähdön kuva, ei vain saapumisen. Pidin tästä. Esteettisen ulkopuolella vasta alkaa tarkoituksenmukaisuus? Esteettisen sisällä joku muu ohjaa ajatuksia?
Kaksi viimeistä lausetta, jess!
Paju, siinä on tosiaan eväät navankaunistukseksi.
Antti, mutta ah kiitos (ja kumarrus)!
Tuima, henkilökotaisesti tuntuu että laitan usein ruumiini esteettisen puolen (ja etenkin sen puutteen) edelle sen tosiasian, että olen lähes sataprosenttisesti toimintakykyinen, vaikka juuri kai tämä käytännöllisyys, toimintakyky, on ruumiin ensisijainen tehtävä.
Kauneudesta on ylipäätään tullut usein ahdistava asia. Se on valjastettu osaksi rahantekokoneistoa. Oman itsensä, kauneutensa näkee monen peilin kautta.
Ehkä unohtaessaan kauneuden etsinnän ympäristöstään tai itsestään, voi alkaa nähdä uudella tavalla.
Susunkainen, kiitosta vaan. Aihe oli vaikea, mutta monesti juuri näistä vaikeista aiheista riittää pohdittavaa koko päiväksi. Ja sehän on hyvä juttu se... kai :)
Järettömän hyvä, vaikken ymmärtänt, tykkäsin. Kasvoilla ilme!
Niin no horisonttiinhan sitä pitääkin katsoa.
Jos nyt jotain ymmärsin.
Ja nämähän saa ymmärtää kukin omalla tavallaan, niin kirjoittajat kuin lukijat.
Akka, ymmärtäminen onkin muuten aivan yliarvostettu juttu ;) Pääasia että tykkää!
Helanes, aivan mallikkaasti ymmärsit. Katse pois omasta navasta, horisonttia kohti.
Kauneus on kulttuurinen konventio, mutta myös subjektiivinen kokemus. Kauneuspaineet on jokaisella, mutta eihän meidän tarvitse niitä hyväksyä?
Tuima, aivan näin :) Mielestäni todellisen kauneuden jota on elämä itsessään ja jota maailma tulvii, voi löytää jättäessään taakse kipsiset kauneuden määritelmät ja jähmeät konventiot.
Hieno runo. Itsellä tuli mielenkiintoinen siirtymä, tuosta kasvoilla ilme kohdasta, Yrjänän lyriikkaan:...Kasvot joita käytän, ovat kovettuneet ilmeeseen..." vähän samaa mutta niin erillään. Valtavan hyvin kiteytynyt teos.
Kymppi plus tästä, niin lohdullinen runo. Ja hyvä pysäytys tuo aina, kun huomaa, että hyvänen aika, minun kädethän toimii ja jalat kantaa. Tahtoo unohtua toisinaan ja sitten kiukutelee itselleen ja itsekseen kun ei täytä ulkonäkövaatimuksia. Neljän peilin loukko oli paras kohta tässä runossa.
Pastilli, kas vain. Liekö tarttunut sitten CMX:ää korvan taakse. Vaikka nyt en kyllä muista tuota biisiä...
Mehtis, kiitokset kehuloista! Joskus sitä tosiaan tuppaa unohtamaan sen olennaisen murehtiessaan muita juttuja :)
Minä todella, todella pidän tästä (:
Kiitos, Memu! Kiva kun tykkäsit :)
Kaikilla on ollut täällä paljon sanottavaa. Minä jäin ihmettelemään, että miksi neljä peiliä. Miksi neljä. Oma peili, toisen peili. Ei, siinä vasta kaksi. Pohjoinen, etelä, itä ja länsi. 4 mutta huijausta, kun väliasemat jää vaille. Jään vieläkin miettimään. Miksi neljä.
Tiivi, jostain syystä on vähän noloa kirjoittaa mistä tuo neljä peiliä tulee mutta kun kerran kysyit...
Näin monta vuotta sitten unta jossa olin huoneessa jonka seinät olivat neljä peiliä. Jokaisen peiliseinän ikkunasta kurkki tuttu henkilö, osa vihaisina, osa hyväntahtoisina.
Tässä runossa ajattelin nuo peiliseinät niin että ne ovat hyvä, paha, kaunis ja ruma, mutta niin että hyvä ja kaunis ovat vastakkaisilla seinillä niin että niiden kuvat heijastuvat toisistaan ja ruma ja paha vastakkaisina pareina.
Tasapainoinen ja ajatuksia herättävä juttu.
Ei suinkaan noloa vaan kiintoisaa! Kiitos vastauksesta.
Mahtava runo Ally!
Kovasti oiva runo. Rupesin miettimään, missä suhteessa omaan napaan katsominen on ympäristön luomiin paineisiin. Mutta ehkä se ei ole oleellista :)
Anonyymi, kiitokset sanoistasi :)
... Ja olepa hyvä Tiivi :)
Olet kyllä aivan liian kiltti, Salka.
Arbory, kiitokset. Uskoisin että navan ja ympäristön välillä on olemassa jokin suhde :)
Piiri pien pyörii, jotkut siin ain hyörii.
Muttei tämä kirjoittaja selkeesti! :D
Kerrassaan upea, hieno. Vapauttava. Kiitos kaunis mukavasta ehtäämisestä tähän aamuun ja päivän tämän runon myötä.
Allysti kirjoitettu. Hiano.
Sulfidi, sormet sanoo soosoosoo, kengänkannat kookookoo :)
Genoveeva, kiitos itsellesi kannustavasta kommentista :) Olet aivan liian ystävällinen...
Isopeikko, vai allysti... Kiitos ;)
Runo kolahti. Tykkään monitulkintaisuudesta ja siitä, että lukija voi päästää omat assosiaationsa valloilleen. Siksi pidin erityisesti ihan alusta ja tuosta peilikohdasta.
Navasta en saa aikaiseksi sen suurempia maailmoja, mutta se on taatusti vain omaa rajoittuneisuuttani. Sitä paitsi napa on muuten vaan kiva sana.
Kukkis, kiitän sinua kommentistasi!
Lähetä kommentti