Katkeran kotirouvan vuodatuksia: Helluntain huuma ja ikuinen piina!
Katkera kotirouva on n. 35-40-vuotias monilapsisen maalaisperheen emäntä, joka on saanut synnyinlahjakseen perin pessimistisen elämännäkemyksen ja happaman luonteen.
Olin silloin nuorehko ihminen kun kylätoimikunta järjesti tekopirteät helluntaitanssit. Kaikki muut tytöt olivat tietenkin innoissaan ja odottelivat poikien epäkypsiä lähestymisyrityksiä. Minä tein heti selväksi, että minua ei tuollainen ilveily innosta. Eiväthän kylän pojat olleet edes tytöistä kiinnostuneita. Puolet pitivät enemmän lehmistä ja traktoreista ja ne tanssivat pojathan olivat tietenkin niitä homosensuelleja (nykyajan nuorista muuten löytyy paljon enemmän homosensuelleja kuin ammujen kanssa pelehtijöitä. Silloin ennen asiat olivat toisin).
Niinpä minä päätin että jos ovelleni ei ilmesty pokkuroimaan lihallistunut nuori Rikardoksen Kliffi (joka on niin kaukana homosensuellista kuin inhimillisesti mahdollista) niin minä en lähde helluntaitansseihin alushamettani vatkaamaan. Sen päätöksen kun olisin pitänyt...
Vaan kuinka ollakaan. Yhden luokan minua ylempänä oli aikoinaan ollut pitkä, kaitaharteinen poika, joka ei saanut sanaa suustaan missään seurassa. Eipä sillä, en minä ollut sille koskaan puhunutkaan. Mutta iän myötä poika oli oppinut virkkomaan muutaman sanan harvakseltaan. Ja hartiatkin olivat vähän leventyneet, jos kohta oli nenäkin saanut muhkeamman muodon. Rumahan se oli kuin perkele!
Siitä huolimatta kehtasi tulla meidän pihalle, kun olin siskon kanssa rikkaruohoja kitkemässä. Se pysähtyi meidän eteemme ja pokkasi melkein kaksin kerroin ja kysyi lähtisikö jompi kumpi meistä "neideistä" hänen seurakseen helluntaitansseihin. Olin juuri sanomassa että mene helevettiin siitä suuruudenhulluine kuvitelminesi, kun sisko yhtäkkiä myöntyi. Ja kehtasi vielä pikkuisen punastua päälle.
Helluntaitanssien aattona rupesin miettimään, josko siinä pojassa oli sittenkin jotain hyvännäköistä. Että jos se ei ollut ihan Kliffi niin saattoi se olla vähän kuin nuori Leviksen Jerri. Ei siinä muu auttanut. Pakko oli mennä ja parturoida siskon tukka muliksi kun se nukkui, vaikka tuntui vähän pahalta. Ja sitten sakset pikkuveljen huoneeseen. Täydellinen rikos!
Niin minä sitten tarjouduin menemään tansseihin siskon sijasta, kun se kerran itkeä pallotti silmät umpeen muurautuneina navetan ylisillä. Sinne äiti kantoi sille pullamössöä selkä vääränä ja antoi välillä veljelle remmistä. Oli muuten tosi läpinäkyvää se siskon suosiminen. Ei ihme että kasvoi sellaiseksi nirppanokaksi!
Kuten useimmat jo arvaavat, ilta meni päin helvettiä. Eikä vähiten sen takia, että menin tanssista huumaantuneena antamaan pojalle sen kalleimmankin. Vaikka ei se kyllä tuntunut millekään. Ja koko homma oli ohi itkuunsa nukahtaneen siskon kahden niiskauksen välissä. Pahinta oli tietenkin se, että tuosta pojasta kasvoi Ukko. Ja tuo Ukko on nyt ikuinen riesa.
Jos ihmisellä olisi kuudes aisti, se olisi herännyt huutamaan viimeistään siinä vaiheessa kun jalka luiskahti paskalaariin kesken väkerryksen. Ja se aisti olisi väläytellyt silmissä kuvia vinkuvista kakaroista, hiestä, kakkaisista kalsarintavuksista, tiskivuorista ja Valittujen palojen vuosikerroista. Vaan ei. Pelkkä Rikardoksen Kliffi se silmäluomien takana vilkutteli ja hampaitansa vilautteli!
Pakinaperjantai
Jaa
31 kommenttia:
Molemmat mahdollisia. Fakta sekä fiktio. Napakka juttu, elämänsuolalla maustettuna.
Voi herra ja rouva jestas sun kanssas. Mitenkäs tässä saa naaman enää tänäpänä peruslukemille. Oon nalkissa naurusta.
Nukkuvan kilpasiskon tukan keritsiminen on kaiken huippu. Tai yksi huipuista... Ei, mun on mentävä. *nauraa täristen*
Oh-show-tah hoi-ne-ne, kiitoksia. Tämä Kotirouva en ole minä (pakko tunnustaa), mutta hänelle löytyy esikuvia. Onhan näitä ennakkoluuloisia, happamia ja pahantahtoisia ihmisiä jonkin verran (onneksi aika vähän kuitenkin)
Paju, naurunalkki ei ole laisinkaan hullumpi nalkki. Joten en pahoittele vaan toivon että pysyt nalkissa ihan koko päivän :)
Kyllä on akka paskaan astunut, ei voi muuta sanoa. Pitikö se ottaa se helluntaiheila. Jos ei heilaa helluntaina, on jonoa juhannuksena!
Naurunalkkiin jäätiin täälläkin. Viimeinen kappale oli vähän liiankin tutunkuuloista. Onneksi nämä ruskeat kalsarintakamukset ovat universaaleja, luulin aina, että yksin painin tuon pyykin kanssa.
Joskus murisen isännälle, että olisi sittenkin pitänyt ottaa se kattohuoneisto divaaneineen ja viinirypäleineen. Isäntä sanoo, että mitäs retkahdit tällaiseen. Niinpä. Mitäs retkahdin.
Miten se elämä joskus laittaa meidät tekemään päätöksiä ilman että itse vielä aavistamme seurauksia kuin korkeintaan syvimmässä alitajunnassamme.
Olet sinä loistava tarinan kertoja! Vedet vuolaana virtaavat naurun pyrkähdysten välissä silmistäin.
Ja tästä tarinasta viisastuneena lähdenkin turvalliseen Turkuun Helluntain viettoon enkä Helsinkiin heilastelemaan ;) Ei ole varaa sellasiin elinikäisiin riesoihin :)
Polgara, se jono kai olisi vielä pahempi, kun yhdestäkin on tuollainen riesa :) Mutta paskaan astui tämä kotirouva. Ihan kirjaimellisesti.
V, ja eipä sitä tiedä vaikka divaani- ja viinirypälelinjalla olisi mennyt vielä pahemmin metsään. Sitä ei voi tietää, ennen kuin sen tietää. Ja silloin on yleensä liian myöhäistä.
Lepis, onko Turku sitten heilavapaata aluetta? Vaikka mitäpä minä sillä tiedolla teen, kun miehellä saattaisi olla jotain heilastelua vastaan. Näin ainakin oletan.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jonkin verran virheitä kannattaakin tehdä. Niin kauan kun on hauskaa niitä tehdessä :)
Maistuva tarina! Ja se oli sille naisenkuvatukselle oikein, jäi heti nalkkiin.
Ihan paras lause, jota voi käyttää ihastuttavan monissa yhteyksissä: "Minä tein heti selväksi, että minua ei tuollainen ilveily innosta. " Se on jämpti niin!
Katriina, mutta mietipä ukko-parkaa. Tuossa naisessa on hänellekin työsarkaa...
Almamaria, pitää muuten tehdä tässä yhteydessä selväksi, että minua ei tuollainen ilveily innosta!
"Se on kerrastosta poikki sanon suoraan sen!" vai miten se laulu nyt meni...
Susu, jotenkin tuolla tavalla se taisi tosiaan mennä....
Olipa onnetonta. Sen sitä saa, kun alkaa siskoa kadehtia.
Obeesia, niinpä tosiaan. Kannattaisi ainakin miettiä tarkkaan mitä kadehtii :)
Nää jutut on aina yhtä herkullisia! :)
Voi, voi. Helluntaitanssit taisivatkin olla aika tärkeä näytönpaikka.
Hih! Ihana tarina! Pelasti päiväni.
aijuu... ja Turun kaunein kirkkohan on Mikaelin kirkko.
Pikku Sue, kiitokset kehuista :)
Hansu, kyllä tansseissakin voidaan mitata kuka on kuka :)
Marikki, en olekaan tainnut käydä Mikaelin kirkossa. Pitänee pistäytyä, kunhan ensi kerran liikkuu siellä päin.
Tää oli kyllä lukemisen arvoinen. Kyyneleet silmissä lueskelin. Siis naurun kyyneleet.
Elävää, helppolukuista ja ilmeikästä kieltä. Mukava lukea.
Astui itse ja tuli sitten itse astutuksi, ikään kuin samassa mausteessa... harmin paikka vaikka mukava tarina :)
Alastalo, olen helpottunut, että kyyneleesi eivät kummunneet tarinan aiheuttamasta liikutuksesta. Se olisi ollut omituista :)
Isopeikko, toinen astui paskaan, toinen astui paskan. Yhdellä a:lla on suuri merkitys.
Hienoa vanhaa kansanperinnettä.
Harva se nykyisin enää sontalaarin syvyydestä mitään tietää.
Mk, "köys' katkes, laulu kuultihin, niin syvä oon kuin pitkäkin. Syvyyttä ei ole mitattu sittemmin"
Hauska tarina mutta oliko vähän homofoginen?
siis -fobinen
Käsis Pölöselle.
Anonyymi, katkera kotirouva on ennakkoluuloinen kaikkia vähemmistöjä ja enemmistöjä kohtaan, sekä ihmisryhminä, että yksilöinä ajatellen.
Kirjoittajalla ei ole toki tavoitteena naureskella kotirouvan ennakkoluulojen kohteiden kustannuksella, vaan irvailla enemmän rouvaa (ja hänen kaltaisiaan) itseään.
Helanes, jään odottamaan Pölösen yhteydenottoa...
Kitkera kotirouva on sen verran eläväinen tekstinäkkii että ihan hirvittää, jos sen telkkariin päästää nii kuka sitä uskaltoo kahtoo.
Ei juman keuta!!! :D :D
Käkätin tätä aivan rätkänä..
Voi että sää olet mahdottoman hyvä kirjoittaja! =)
Mehevää tarinointia tämäkin. =)
Kutuharju, ehkä kotirouvasta voisi tehdä jonkinlaisen suurisilmäisen Disney-hahmon. No Björsröömin Marsosta ainakin voisi....
Sulfidi, käkätikäk!
Kiitokset sinulle, Hallatar :)
Lähetä kommentti